Kolvananuuro Pohjois-Karjalassa

1kolvananuuro24.5.15

Kolvananuuron luonnonsuojelualue sijaitsee Kontiolahden ja Enon kuntien mailla Pohjois-Karjalassa. Rotko on osa kymmenien kilometrien pituista jyrkkärinteistä murroslaaksoa. Luonnonsuojelualue on noin neljä kilometriä pitkä ja noin neljäsataa metriä leveä. Retkelle uuroon pääsee molempien kuntien omilta pysäköintipaikoilta.

kolvananuuron p-paikka

Kontiolahden P-paikalla on opastustaulut, pöytä penkkeineen retkievästelylle, sekä kuivakäymälä.

kallioperän kivilajikerroksia2

Rotkolaakso muodostui viimeisen jääkauden aikana, kun jäät virtasivat ja hioivat rotkoa syväksi. Kolvananuuro on Suomessa ainoa paikka, jonka kalliot on todistetusti syntyneet kerrostumalla. Tämä voisi olla yksi esimerkki kerroksista.

opasteet3

Tästä matkaa voi tehdä niin Kolille kuin Patvinsuolle saakka. Välietappeja on laavuineen polun varrella. Me valitsimme Uuronreitin, jonka pituus on noin 5 km. Ajankohtana helluntai 2015, toukokuun 24.pv.

leveällä polulla4

Polku voi olla jossakin kohdin kovin herraskaisen leveä, muttei juuri tämän jälkeen.

tupasvilla kukkii5

Vuoden luonnonkukkienpäivän teemakasvi tänä vuonna oli tupasvilla. Tässä se kukkii juuri toukokuun lopulla ennen kuin valkoiset siementupsut valmistuvat.

pienikoiralampi6

Pieni Koiralampi sijaitsee jo alkumatkassa. Se on kasvamassa umpeen hiljalleen. Suuri Koiralampi jää taaksemme ja jää tällä kertaa retken ulkopuolelle.

pienellä koiralammella7

Musta vesi näyttää pohjattomalta ja kuvastelee rannoilta kohoavaa seinämää.

laavulla8

Lammen rannalla on kuivakäymälä ja tulipaikka, joka kannattaa hyödyntää, koska tällä retkellä toista ei tule vastaan.

kuolevatkuuset9

Soistuminen saa kuuset kuolemaan lammen rannalla. Luonto muuntuu, niin kuin aina. Luonnontilainen metsä hoitaa itse itseänsä.

puro koiralammesta b

Koiralammesta lähtee puro virtaamaan pitkin uuron pohjaa, välillä peittyen kivien alle. Tässä puron pohjalla näkyy raitaisia kiviä, eiköhän liene juuri niitä kerrostuneen kallion murikoita.

kivinen tie 10

Polku on vaativa ja kysyy vaeltajalta tasapainoa ja ketteryyttä. Kaatuneet puut voivat aina olla yllätyksenä edessä.

rotkossa 11

Rotkossa on kuljettava huolella, ja mihinkäs sitä kiire olisi, paljon on ihmeteltävää ympärillä. Lumilänttejä ja jäätäkin on askeleiden alla.

rotkon rakkaa12

Eroosio vierittää kivilohkareita rotkon seiniltä alaspäin.

valoa ja varjoa nousevia kasveja 13

Rotkossa valo ja varjo taistelevat. Toukokuun lopussa on vielä kasvustot pieninä alkuina, koska lämpö- ja kosteusolosuhteet vaihtelevat näkyvästi.

myyränporrasko 14

Vaateliaat kasvit viihtyvät täällä, ja itse koetin tunnistaa missä kasvaisi myyränporras. Olisiko se tämä?

rotkonseinämä 15

Kallioseinämiltä näkyi ainakin tunturikiviyrtti, ja kesän edetessä tulee runsaasti lehdon kasveja. Rotkon seinämät nousevat jylhinä.

suoraa seinämää 16

uurossa 17

Polku rotkossa on vaativa, eikä apua ole lähellä, joten viisainta on ottaa mukaan matkakumppani ja ensiapulaukku.

kolvananuuro18b

kasvunalkua19

Puron virtaavassa vedessä uiskenteli lukuisia mutu-kaloja.

saniaispuskat alullaan20

Tähän aikaan saniaisviidakot eivät rehota vielä, mutta kesällä ne voivat peittää jopa kulkijan. Lehdon rehevyys on varmasti elämys.

kotkansiivet 21

Kotkansiipi on levinnyt tänne voimakkaasti, kuten muutkin saniaiset.

rotkon länsipuolella22

Rotkon pohjalta noustuamme länsipuoleiselle reunalle, näkökulmat muuttuvat. Seinämät nousevat uuron pohjalta jopa 70-80 metriä.

nousua23

Nousemista riittää rotkon reunalle kiivetessä.

kolvananuuro24.5.2015 24

Kauneimmat maisemat ovat länsireunalla. Jyrkkien kielekkeiden päällä täytyy varmistaa turvallisuus.

kolvananuuro 24.5.2015 25

Kolvananuuro on maisemallisesti arvokas, kasvillisuudeltaan runsas, geologisesti mielenkiintoinen sekä erämaatunnelmaltaan yksinkertaisesti huippukohde patikoinnille. Voit tunnistaa hyvin peukaloisen laulun uurossa kulkiessasi. Ehkä näet haukkojen liitelevän laakson yllä. Pohjoisen ja etelän kasvillisuuden, varjon ja valon, kuivan ja kostean vuorottelu tekee tästä kohteesta rikkaan ja paljon antavan.

Ennen käen kukuntaa

A likolahdentiellä polun alku 3.5.15
Kun koivuissa ei vielä höristele hiirenkorvat, eikä vanha polkureitti piilottele korkean kasviston sisässä, on aika kevätretken. Siis lapsuusmaisemiin ja Pisan tienoille, polulle joka alkaa Jyrinlahdesta Likolahdentieltä kohti Salmenpellontietä ja Pisan Juankosken puoleista pysäköintipaikkaa.

B likolahdentie polku alkaa 3.5.15

Viitat ohjaavat varmaan oikein, mutta ikivanha karttataulu saisi hävitä väärine tietoineen. Onneksi mäkinyppylät nimineen on tuttuja ja oma kartta mukana.
Lähellä lähtöpaikkaamme on Hautamäki, sitten polku menee Papinmäen kautta, Rokkamäki, Kakkomäki ylittäen ja Tervasmäen kupeella kulkien Haukilammen rantaan ja päätepisteeseen.

C polun alku helppo 3.5.15

Vapun jälkisunnuntai 3.5. oli jokseenkin sateinen, mutta kosteassa maastossa vihreä valloittaa ja lepyttää.

D likolahti näkyy3.5.15

Harvennus- ja avohakkuiden jäljiltä polun läheisyydessä maisema avautuu Likolahdelle.

E jäkälät ja sammalet ihastuttavat3.5.15

Jäkälät, sammalet, kivet riittävät antamaan elämyksiä. Yksinkertaista.

F asutuksen jälkiä 3.5.15

Mäkikumpareella törmäämme asutuksen jälkiin, aikanaan kasketut rinteet ympärillä. Vanha uuni ja hevosenkengät.

G rotko ja puro 3.5.15

Mäkien välissä oli lunta vielä viitisentoista senttiä. Alhaalla virtasi puro.

H polku virtaa 3.5.15

Polku alkoi myös virrata.

I mäenrinteen alla 3.5.15

Vanha metsä suurine leppineen on lintujen kehto.

J vanhaa puuta3.5.15

Kesän kasvaessa polku saattaisi olla varsin kiinnostava kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään.

K vanha asumus3.5.15

Salmenpellontien läheisyydessä saavuimme taas vanhaan pihapiiriin. Löytyi uuneja ja suuren navetan raunio kuusien ja raitapajujen keskeltä. Yhteys menneeseen tuli konkreettiseksi.

L asutuksen jäänteillä 3.5.15

Navetan vesisäiliön reunojen torvijäkälät kohoavat valoon. Luonto peittää ihmisen jäljen.

Polku näkyy retkikartoissa, mutta tietoja siitä ei netissä ole. Pelkkien viittojen varassa ei retkelle kannata lähteä muuten kuin selkeän kartan ja kompassin kanssa. Punaisia maalimerkkejä kyllä puissa on, mutta niitten näkyminen ajallaan voi olla hankalaa.
Toivoisi kuitenkin, että nämä vanhat kulkureitit säilyisivät, ja ihmiset uskaltautuisivat vieraampaankin maastoon.
Näillä maisemilla kelpaa kulkea ja etsiä omaa rauhaansa.

Pisaa valloitetaan

Kiitos Metsähallituksen, Pisalle saatiin viimein uusi kestävä näköalatorni ja useita kulkemista helpottavia rakenteita, teräsportaita ja -kaiteita, uusittuja opasviittoja, pitkospuita ja siistityt polut.
Lastukosken kyläyhdistys on mallikkaasti talkoillut omalle uimarannalleen huippuhienon kodan retkeilijöidenkin käyttöön. Toivoa sopii, että retkiporukat osaavat käyttäytyä kuten nykyretkeilijän pitääkin huolehtimalla paikat aina siistiin kuntoon ja kunnioittamalla tiedossa olevia sääntöjä.
Meidän retkemme Pisalle alkoi tutustumalla tuohon Lastukosken kotaan Vuotjärven rannalla. Paikka oli niin siisti, ettei sinne hennonnut jäädä edes omia termarikahveja juomaan, vaan ajelimme Salmenpellon P-paikalle Juankosken puolelle, josta pääsimme lyhintä reittiä huipulle.

lastukosken kota 1.11.14

lastukosken kota sisä1.11.14

Taidolla rakennettu ja huollettu kota.

lastukoski kota 1.11.14

Vuotjärven lahti aukenee houkuttelevana, uimaan ja melomaan kesällä, erityisesti nauttimaan.

Pisalle salmenpellontieltä 1.11.14

Salmenpellontien aloituspiste sijaitsee mukavasti suojassa. On hienoa aloittaa retki, kun opasteet on tuoreessa kunnossa, selkeät ja siistit.

salmenpellon p-paikka 1.11.14

Jäin kuitenkin miettimään, oliko tarkoitus ohjata tästä lähtöpisteestä Pisankierrolle. Salmenpellon puoleisen polun kulkeminen ei ole kierto, vaan pisto. 8,5 km:n kiertoreitti tarkoittanee vain Pisanlammenkiertoa, joka alkaa Lastukosken P-paikalta ja on todellinen rengasreitti.

pisan sammalet 1.11.14

Pisan vanhenevien metsien matot ovat muhkean sammalpeitteisiä.

kaivo kunnostettu 1.11.14

Polun varrella olevien ikivanhojen asumusten jäänteisiin kuuluu myös vanha kivistä rakennettu kaivo, joka nyt on saanut turvavarustuksen.

talvi tulee 1.11.14 pisalla

Marraskuun ensimmäinen päivä oli mainio poutapäivä ennen luvattua lumisadetta. Aamupäivän utu pysyi aikansa viileän yön jäljiltä, ja pyyhki kuuraisia puunlatvoja.

pisan uusi torni 1.11.14

Uusi näköalatorni on teräksinen, useita metrejä entistä korkeampi, ja varsin turvallisen tuntuinen.

pisan tornissa 1.11.14

Hyvällä ja kirkkaalla säällä ja vielä kiikarein varustautuneena täältä voi nähdä tosi kauas. Kannattaa ottaa kartta mukaan jotta osaa paikallistaa näkemänsä.

näköala tornista Pisa 1.11.14

pisan tornista 1.11.14 Kypäräinen

Kypäräisen hahmo tarttuu useisiin kuviin. Ehkä siinä on jokin taikavoima.

Tornista laskeuduttuamme istuimme penkille reppumme evästarjontaa huventamaan. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Ei ole viime vuosina ollut tällaista tungosta vielä.
Harmittavainen tilannekin siellä nähtiin, kun eräs vanhempi mies pystytteli tuomistaan pilkkeistä nuotiota entisen tornin vieruskiville. Huomautuksista huolimatta mies sinnikkäästi sytytti tulen ja naureskeli, ettei nyt ole heinäkuu.
Esimerkillään hän teki nyt kyllä melkoisen mokan, sillä nuotion jäljet yllyttävät muitakin ihmisiä tekemään avotulia, mitä siellä nimenomaan kielletään tekemästä. Pitäisiköhän tulentekokielto olla selkeämmin esillä, kun kaikki eivät jaksa lukea taulun tekstejä, jossa lukee:
leiriytyminen ja avotulenteko on kielletty.

pirunluolan yläpuolella 1.11.14

Kuljimme Pisan harjennetta pitkin Pirunluolalle katsomaan, millaiset rakennelmat sen jyrkänteeseen on tehty. Taas Kypäräinen osui silmiini.

pirunluolan kaiteet 1.11.14

Nyt tämä polun pätkä on helppoa nousta ja laskea

portaat pirunluolalle 1.11.14

pisanpuron silta ja pitkospuut 1.11.14

Piipahdimme myös katsomassa Pisanpuron yli menevää siltaa ja pitkospuita. Hyvältä näytti.

valkeisen rannalla 1.11.14

Sitten retkemme poikkesi totutusta. Lähdimme suuntaamaan kohti Valkeisen rantaa, Pisan itäreunalle. Omintakeinen retkiosuus alkoi tästä. Valkeisen takana Salmenpellontie ja Mustikkamäki.

Pisan rinteillä juankosken puoli 1.11.14

Juankosken puolen rinteellä sai käyttää takajalkojaan. Täällä ei ole polkuja, vain täysin luonnontilassa oleva rinne, josta söimme suuria, jäisiä puolukoita.

kypäräinen juankosken rajalta 1.11.14

Jokainen tunnistaa jo tämän: Kypäräinen, kuvattu Nilsiän ja Juankosken välisellä rajalla.

vaaroja kohti 1.11.14 pisalla

Tämäkin on näkymä, joka on nähtävä jokainen kerta. Mustikkamäki, Katkonmäki, Tervasmäki, Kakkomäki, Papinmäki…
Alapuolella Korjanperä.

täyssinän rauhan rajamerkkejä 1.11.14

Pyörähdimme vielä Täyssinänrauhan rajamerkkien kautta. Nämä merkit voisi ajoittain puhdistaa jäkäläkasvustosta, niin näkyisivät paremmin.

iltavalo pisalla 1.11.14

Iltapäivän valo alkoi kullata maisemaa lämpöisellä valollaan.

pisan iltavalo 1.11.14

Muisto kesästä hehkuu vielä auringonvalona.

pisa 1.11.14

Paluumatka joutuu hyvin alaspäin kulkiessa. Jää hyvästi Pisa seuraavaan kertaan! Olet ehtymätön virkeyden antaja.

Pisa-tietoa ja retkikuvauksia täällä lisää.

Rahkomäki, uusi tuttavuus

1a.rahkomaki1.6.14
Nilsiän puolella, Valkeisensalmen erottaessa Valkeisen Ylä-Siikajärvestä, kohoaa näyttävä jyrkänteinen Rahkomäki.

9.rahkomaki1.6.
Mielenkiintoinen, jylhä kallio muistuttaa läheisen Pisan lakea. Ylä-Siikajärvi avautuu pohjoiseen.

3.rahkomaki1.6.
Erilaiset jäkälät peittävät paljaita kallioita.

4.rahkomaki1.6.14
5.rahkomaki1.6.

6.rahkomaki1.6.

7.rahkomaki1.6.

8.rahkomaki1.6.14
Metsän läpi pilkottaa Valkeisen vesi etelän suunnassa.

8.rahkomaki1.6.
Näille seuduille on mahtunut varsin monta arvokasta retkikohdetta ja nähtävyyttä. Vaikka Rahkomäkeä ei olekaan noteerattu erityisenä paikkana, se kannattaa käydä kokemassa, jos tekee matkaa Salmenpellontiellä. Ja tuo tiehän on mitä mainioin maaseutuelämyksen kohde, josta aukeaa monta maisemallisesti arvokasta näkymää. Suosittelen täysillä tutustumista tänne! Metsänpiika opastaa.

Pisalle jälleen!

1.kesalehto1.6.14
Vanha polku Pisalle näkyy vielä kartoissa, mutta ei maastossa. Löytyisikö väylä Korjanperälle kumminkin?

2.kotkansiivet1.6.
Mahtava kotkansiipi-harmaaleppälehto hurmasi heti alkuun. Oli kesäkuun ensimmäinen päivä.

3.lehtopuro1.6.
Soliseva pikkupuro täydensi alkuelämyksen.

4.kotkansiipi1.6.

5.lehto1.6.
Kotkansiivistä tuli ylevä ja hurmaantunut olo. Niitten tuoreutta piti huokaillen ihastella.

6.pisalle1.6.
Kun löysimme ensimmäisen jyrkänteen, tiesimme kääntyä kulkemaan sen alapuolella kohti luode-pohjoista. Olimme Pisan itäpuolen rinteillä.

7.pisalle1.6.
Sateitten jälkeen kalliot valuivat vettä.

8.jyrkanteita1.6.
Jyrkkää kalliota riitti… Mutta kadotimme sankassa metsässä maamerkit, emmekä osuneet Korjanperän kiviputoukselle.

9.korjanpera1.6.
Pääsimme kuitenkin vaaran laelle aikamme kuljeskeltuamme. Olimme kulkeneet rinnettä korkeimman paikan ohi, mutta tutut näkymät veivät meidät tornin kohdalle. Pettymykseksemme uutta tornia ei oltu saatu rakennettua vieläkään. Tämä taas tietää sitä, että kun se on saatu joskus paikalleen, on meidänkin tultava se testaamaan.
Tässä olemme Korjanperän yläpuolella. Maisemat täältä ovat edelleen parhaimmat kohti Siikajärveä, Mustikkamäkeä ja muita Pisaa matalampia vaaroja.

10.pisa1.6.

11.pisanportaat
Uudet teräsportaat on jo melkein valmiit. Laskeuduimme niitä pitkin alas etsiäksemme toista kautta Korjanperän järkäleet.

12.korjanpera1.6.
Ja täällähän se löytyy, mahtava ja vaikuttava kivivirta.

13.korjanperalla1.6.
Tämä näky saa hiljaiseksi.

14.pisanpuroja1.6.
Nyt osasimme suunnistaa sankassa metsässä paremmin kohti lähtöpaikkaamme. Kuljimme saniaismetsän läpi linnunlaulun täyttämässä kesäsunnuntaissa. Puro solisi, vihreys valloitti. Ja me olimme tehneet hienon oman seikkailun Pisan rinteillä.

Pisa-reissuja täällä lisää.
Ja täällä

Rauanjoki Pohjois-Karjalassa

Matkalla melontajoelle

23.5.2014 kevätmelonta uudella seudulla, Polvijärven Rauanjoella kiinnosti. Sää oli tilattu jälleen aurinkoiseksi.

Multavieru

Aloituspisteeksi valitsimme Multavierun Polvijärven kunnan rajamaiden liepeillä, josta lähtien joki oli varsin kivinen ja matalavetinen.

Rauanjoki

Alkutaival ei paljon antanut lepotaukoja ja aikaa maisemien katseluun. Mutkia alkoi olla jo ja se kivinen reittiosuus jatkui.

Pikkukoskia

Oikeastaan pientä koskentynkää riitti kaiken aikaa.

Hiekkasärkkä

Ensimmäinen lepotauko pidettiin mielenkiintoisella hiekkasärkällä, joita lopulta oli koko loppumatkalla uusia ja yhä uusia. Olimme tässä vaiheessa ohittaneet Kansalanmyllyn pohjapadon kantamalla kanootti sen ohitse. Tässä jo pääsi lepäämään.

Hiekkasärkkä Rauanjoella

Rauanjoki on kaivautunut hiekkaiseen maahan ja mutkittelee äärimmäisen paljon muuntaen edelleen kulkuväylää. Missään en ole niin mutkaista jokea nähnyt.
Rauanjoki Tässä linkki kartalle. Joen ympärillä on “rosvohotuja”, joiden syntymekanismi ei aivan vielä selvinnyt.

Tiaissärkän laavu

Tiaissärkän laavulla levähdimme. Olimme puolimatkassa. Laavu on Metsähallituksen hoidossa, ja oli edustavassa kunnossa.

Viklinrimpi-Tiaissärkkä

Tiaissärkän laavu palvelee niin patikoitsijoita kuin melojia. Melonta lienee kuitenkin melko harvinaista täällä, koska reitillä on lukuisia kaatuneitten puitten esteitä.

Pannukahvit

Nokipannukahvit tulivat tarpeeseen, oltiinhan selvitty totaaliesteistä, joen poikki kaatuneista järeistäkin puista. Nyt ei enää kivinen pohjakaan tärissyt kanootin alla. Vettä ja virtaa tuntui riittävän, joten sujuvien väylien valikointiin ja ohjailuun sai keskittyä.

Tiaissärkällä

Tiaissärkän laavullakin näkee joesta vain osan, mutkat kääntyilevät edestakaisin.

Välisärkän Metsästysmajan ranta

Melontaretkemme loppui Välisärkän metsästysmajan rantaan, jossa toinen automme odotti valmiina. Matkaa tuli noin 22km. Mutkaisuus ja esteet kivikkoineen teetättivät töitä ja pitivät hereillä. Sää oli kaunis, lukuisat rantasipit ilakoivat joella edessämme lennellen. Muutama leppoisa koskikin saatiin elähdyttämään oloa, toki niitä olisi saanut olla enemmän.
Rauanjoki ei ole erityisen suositeltava varsinkaan aloittelijoille, mutta jos elämään haluaa hiukan jännitystä ja selviytymisen meininkiä, niin tässäpä yksi vaihtoehto kumminkin!

Seinävuoren rotkolaakso, ihastuttava retkikohde Tuusniemellä

retkilokakuu1

Savon sydämessä, Tuusniemellä, on tämä suosittu retkikohde, joka tekee vaikutuksen varmaan jokaiseen.

retkilokakuu2

Maanjäristysten aikaansaama kallion halkeama on muovautunut viimeisimmän jääkauden aikana, 10 000-12 000 vuotta sitten.

retkilokakuu3

Rotko on noin 500 m pitkä, 20-40 m leveä ja syvimmillään 25 m.

retkilokakuu4

Alue rauhoitettiin v. 1964 luonnonsuojelualueeksi luonnonsuojelulain nojalla.

retkilokakuu5

Samalla tavalla syntynyt rotko, Orinoro, sijaitsee Leppävirralla. Sen polku kulkee kuitenkin myös rotkon pohjaa pitkin, mutta täällä kuljetaan repeämän reunoilla.

retkilokakuu6

Erityisesti niille, jotka eivät kykene liikkumaan vaikeakulkuista polkua pitkin, on rotkon reunalle rakennettu näköalatasanne.

retkilokakuu7

Huimapäillä on puolestaan mahdollisuus näyttää vähän rohkeuttaan kielekkeillä. Varovainen pitää olla, koska suojakaiteita ei ole ollenkaan.

retkilokakuu8

Jäkäläpeitteiset kalliot säästynevät kulumiselta, koska aivan jokaiselle reunamalle ei monikaan uskaltaudu.

retkilokakuu9

Rotkon pohjoispäässä polku laskeutuu alas portaitten avulla ja ylittää puron, joka virtaa rotkon pohjalla.

retkilokakuu10

Puro solisee läheisestä Isosta Seinälammesta ja virtaa suuren osan matkaa sammalpeitteisten kivikoitten alla.

retkilokakuu11

Uusi nousu puron jälkeen halkeaman reunalle kysyy jo jalkoja.

retkilokakuu12

Vanhat kuuset ja pohjalla oleva sammalikko elää ihan omaa elämäänsä koskemattomana.

retkilokakuu13a

Kallion ylikaltevilla pinnoilla hehkuu ilmeisimmin sitruunankeltainen varjorikkijäkälä.

retkilokakuu14

Täällä tulee pohdiskelleeksi, kuinka hyvin lohkareikko kestää ilman eroosiota.

retkilokakuu15

retkilokakuu16

Rotkon puro saavuttaa Pienen Seinälammen kohta jyrkänteiden loputtua.

retkilokakuu17

Polku kuitenkin nousee vielä Seinävuoren rinteelle, josta se kaartuu alas soiselle osuudelle ja pitkospuille.

retkilokakuu18

retkilokakuu19

Reitin tämä puoli on vaikeakulkuinen ja märällä ja jäisellä säällä todella liukas. Hyvillä kengillä kyllä pääsee, kun valitsee askeleensa.

retkilokakuu20

Rotkon kierto alkaa paikasta, jossa on upea laavu tulipaikkoineen, puuliiteri, käymälä, opastaulut ja laituri. Liikuntaesteiset on huomioitu hyvin, ja heillä on näin mahdollisuus osallistua luontoretkeen täysipainoisesti.

retkilokakuu21

Polun mitta lienee reilut 2,5 km ja sen voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa.

retkilokakuu22

Patikoija voi jatkaa tästä matkaansa Kaavinkoskelle saakka käyttäen matkan varrella olevia laavuja.

retkilokakuu23

Laavu on parhaasta päästä. Sinne mahtuu isompikin porukka tai useampi pikkuporukka. Silmiinpistävää on kohteen siisteys, josta kiitos Tuusniemen kunnalle, joka huolehtii ylläpidosta. Esimerkillistä retkeilyn edistämistä!

Rotkolaaksoon on Tuusniemen keskustasta matkaa 7-8 km. Kohde sopii hyvin koko päivän ohjelmaksi. Lähde siis! Talven tultua siihen tulee vielä jotain ekstra lisää, ainakin lunta ja jäätä.

Pisa – aina elämys

pisanretkisyyskuu13a

Pohjois-Savon maisemahelmi, Pisa, on vertaansa vailla.

1pisankierto13

Vaikka oli sateista, toteutimme Pisankierron Nilsiän Lastukosken parkkialueelta lähtien ja talsimme noin 8,5 kilometriä pitkän retkipolun syyspäiväntasauspäivänä.
Luonnonsuojelualue on 280 hehtaarin suuruinen, Metsähallituksen hallinnoima, ja Pisan laella oleva 1,5 ha:n suuruinen entinen suojelualue on Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen omistuksessa. Laki suojeltiin jo v. 1963, mutta luonnonsuojelualue perustettiin vasta v. 1993.

2pisankierto13 hirvenj

Maasto oli märkää jo ennestään, ja vettä tihuutteli, mutta sää oli vielä kyllin lämmin.

3pisankierto13

Pisankierto kulkee vaihtelevasti kumpareita ja kosteikkoja ylittäen, ja soiden ennallistamisen vuoksi pitkospuita tarvitaan, ja nyt olisi aika uusia ne pian. Osa matkaa kulkee metsänhoitotietä pitkin. Polku kiertää Ison Pisanlammen sen länsipuolelta.

4pisankierto13 pisanpuro

Pisanpuro alkaa Isosta Pisanlammesta ja virtailee Valkeiseen.

5pisankierto13 pirunkellari

Pirunkellari seisoo Pisan pohjoispään jyrkimmässä nenässä. Täältä on ammoisina aikoina kilkuteltu vuorikristallia korukiviksi ja niin nämä onkalot ovat syntyneet. Tosin tällaisille paikoille on aina myös kehitelty tarinoita, kuten tällekin “luolalle”. Luola on rauhoitettu, eikä enää ole lupa ottaa kiviä itselleen. Lisää tarinaa pirusta tässä.

6pisankierto13 pirunkellari2

Pirunkellarilta alkaa polun vaikein nousu, jota muutamat portaikot avittavat alkuun.

7pisankierto13 kyp7

Jyrkänteeltä näkee sopivasti pohjoisen suuntaan Kypäräiselle ja Valkeisen järvelle.

8pisankierto13 kyp8

Jyrkänne on komea ja paikka tuntuu ylevältä, kuten Pisa alunperin onkin tarkoittanut pyhää.

9pisankierto13 pikkupisa

Luonnonsuojelualueeseen kuuluu myös Pisan jatkona kohoava Pieni-Pisa. Sade lakkasi ja metsä alkoi työntää höyrypilviä taivaalle.

12pisankierto13 piru12

Jyrkkä nousu jatkuu jatkumistaan. Vahvat juurakot polulla antavat tukea liukkaallakin.

13pisankierto13

Pisa on suojeltu vanhojen metsien alueena. Luonnon omaa muuttumistahtia on ihana seurata.

14pisankierto13

Puut vanhenevat, jäkälät ja sammalet kukoistavat, värit miellyttävät kulkijaa.

15pisankierto13

16pisankierto13

17pisankierto13

Nousua riittää vielä kohti näkötornia.

18pisankierto13

Tornista näkyykin yllättävän hyvin sateisella säällä, jopa Puijon torni osui silmiin paljaalla silmällä. Tämä lienee viimeinen käynti tällä tornilla. Uusi ja korkeampi on luvassa vuoden vaihteessa.

19pisankierto13

Tornin rakenteet ovat olleet säiden armoilla jo kyllin kauan.

20pisankierto13

Itäpuolen jyrkänteen päällä auvautuu huikaisevat syysmaisemat.

21pisankierto13

Luonnontilainen metsä rauhoittaa mielen.

22pisankierto13

Kosteat henkäykset ajelehtivat ohitsemme. Tämä tuntuu juhlalliselta.

23pisankierto13

Mäkijono jatkuu vasemmalta lähtien: Mustikkamäki, Katkonmäki, Tervasmäki, Kakkomäki ja Papinmäki.

24pisankierto13

Ja usva huuhtoo ne.

25pisankierto13

Tässä Mustikkamäki ja sen alapuolella kirkasvetinen Valkeinen.
Pisan laella on Täyssinän rauhan rajamerkit, joista olen kertonut jo aiemmin.

26pisankierto13

Matka jatkuu vielä kolmisen kilometriä alas metsäistä polkua pitkin lähtöpaikalle.

27pisankierto13

Lastukosken parkkialueelle mahtuu useita autoja, siellä on kuivakäymälä ja opastustaulu sekä pöytä penkkeineen evästyksille. Pisalla ei ole tulenteko sallittua, mutta tornilla voi syödä eväät penkeillä istuen. Pisan retkelle kannattaa varata aikaa reilusti. Maisemien ihailu vie yllättävän paljon aikaa ja luonnontilaisesta metsästä löytää aina uutta.

Pisaa vielä lisää.

Vertailun vuoksi tässä muutama kuva viikkoa aiemmin tehdystä Pisanretkestä täysin erilaisella säällä, lämpimällä syyskuulla.

pisanretkisyyskuu13a

Lyhyempi reitti Pisalle, Salmenpellon parkkipaikalta, on vain 1,6km pitkä. Nousevaa polkua on miltei koko matkan, mutta polku on hyvä eikä pitkospuita ole.
Tämä jyrkänne on hyvin tuttu.

pisanretkisyyskuu13b

pisanretkisyyskuu13c

Jyrkimmän kohdan apuna on kaiteita ja portaita, nekin kyllä nyt uusimista vailla.

pisanretkisyyskuu13d

pisanretkisyyskuu13e

pisanretkisyyskuu13f

Tälle tornille jätämme hyvästit. Kauniina päivänä Pisankävijöitä oli yllättävän paljon.

pisanretkisyyskuu13g

Idän jyrkänteellä kannattaa viipyä ja ihailla vain.

pisanretkisyyskuu13h

Halusin etsiä vanhan polun, joka kiertää jyrkänteen alapuolella ja johtaa lopulta Salmenpellontielle. Tällä kertaa riitti, että ehdin huumaantua Korjanperän mahtavasta kivikkoryöpystä. Äsken olimme tuolla ylhäällä alas katsomassa. Hyvin mielenkiintoista!

pisanretkisyyskuu13i

Paluu tapahtui kuitenkin samaa polkua kuin tullessa. Täällä näkee lehtomaista kasvillisuutta, suuntautuuhan rinne otolliseen ilmansuuntaan etelään. Villiruusut odottavat kiulukoineen lintuja.

Molemmat reitit ovat omalla tavallaan hurmaavia. Pisankierto kulkee suurimmaksi osaksi Nilsiän puolella, ja lyhyempi Juankosken puolella. Jokaisena vuodenaikana kokee erilaisia elämyksiä tutkiessaan näitä arvokkaita maisemia. Metsänpiika on valmiina viemään sinut haltioitumaan Pisan luontoon. Lähde siis!

Tässä lyhyemmän polun tarkempi kuvaus.

Niittylahden retkeilyreitillä ensimmäisenä luonnonpäivänä

luonnonpaiva a

Ulkoilu- ja retkeilyalue Vehmersalmentien (nro 539) varressa Kuopion kaupungin alueella tarjoaa levollisia maisemaelämyksiä ja luonnonrauhaa.

luonnonpaiva b

Kymmenen kilometrin mittainen retkeilyreitti yhdistää kaksi luonnonsuojelualuetta toisiinsa, Tonkkurinmäen ja Mustamäen luonnonsuojelualueet.

luonnonpaiva c

Tonkkurinmäen selänne upeine männikköineen.

luonnonpaiva d

Tämä selänne rauhoitettiin vuonna 1974 merkittävänä geologisena kohteena, luonnonmaiseman ja metsäkasvillisuuden suojelualueena.

luonnonpaiva e

Selänteen päälle kiipeämistä helpottaa muutamat portaat.

luonnonpaiva f

luonnonpaiva g

Selänteen korkein kohta on 143 m merenpinnasta. Komealle, tasaiselle kivelle nouseminen kannattaa, sillä maisema aukeaa kohti Kuopiota ja Kallavettä. Näköalapaikkoja löytyy lisää pitkin selännettä.

luonnonpaiva h

luonnonpaiva i

luonnonpaiva j

Retkipolku kulkee osin metsänhoitotietä, jolta poikkeava polku ei kovin hyvin hahmotu heikosti näkyvien merkintöjen takia. Tämä ongelma on hyvin monella retkeilyreitillä, ja saattaa usein eksyttää.
Polun varrella kohtaamme pikkuisen Joutenlammen.

luonnonpaiva k

Järeiden kuusten katveessa on turvallista kulkea, vaikka mistäpä sitä tietää, millaisia otuksia kivien takana kurkkii!

luonnonpaiva l

Tässä vaiheessa alkaa jo evästauko tulla mieleen, ja kaivataan tulevaa laavua.
Vaan laavu olikin niin miehitetty, että matkaa oli pakko jatkaa ja etsiä eväspaikka sammalkiviltä. Laavu on pikkutien päässä, joten sinne on helppo tulla vaikka autolla ja kuljettaa isommankin eväskuorman tulille.

luonnonpaiva m

luonnonpaiva n

Saavutimme lopulta Mustamäen luonnonsuojelualueen, jossa on useita katselupaikkoja kallioisilla jyrkänteillä. Mustamäki on suojeltu v. 1974 geologisena muodostumana ja metsäkasvillisuuden ja maiseman suojelualueena.

luonnonpaiva ooo

Kalliot nousevat nelisenkymmentä metriä järven pinnasta. Paikoitellen kalliot putoavat pystysuorasti veteen. Alla siintelee Mustajärvi.

luonnonpaiva p

Vihreässä sammalmetsässä virtailee metsäpuro. Sen värikkyys pysäyttää.

luonnonpaiva q

Kaupunki on hankkinut katselutornin v.2012, ja sieltäpä kelpaa maisemia tutkia ja kiikaroida.

luonnonpaiva r

luonnonpaiva s

luonnonpaiva t

Rytmikkäät kivet pistävät silmään retken loppupuolella.

luonnonpaiva u

Niittylahden retkeilyreitti alkaa ja loppuu tässä puuvanhuksen luona. Se on Kuopion kaupungin Harjulan tilalla kasvanut petäjäpuun latva. Harjulan tilan omisti eversti, ritari, Suomen sodan sankari C.L.Lode. Puu on ollut historiallisesti ja maisemallisesti arvokas Kuopiossa. Sen ikä on arviolta 240 vuotta. Turvallisuussyistä se oli kaadettava v.2005, ja sen latvaosa on tuotu Niittylahteen, jonka takamaita Lode aikoinaan omisti. Tyviosa seisoo edelleen Kuopiossa Niuvantien risteyksessä.

Maisemamelontaa Savossa

Arvokkaat maisema-alueet houkuttelevat aina uudelleen lähelleen. Pisan seutu on jo lapsuudesta rakas, ja nytkin sen tuntumassa on vallan ihanaa viettää luontopäivää.

A elomelonta28.8.

Kanootin vieminen rantaan oli erittäin helppoa Nurmes-tien (75) levähdyspaikalta, Loukkulahden rannalta, noin viisi kilometriä Lastukosken kanavalta pohjoiseen. Ylä-Siikajärvi välkehti aamuauringossa ja edessä siintivät nuo mieluisat mäet.

B elomelonta

Tuuli puhalteli suoraan vastaan, joten tällä kertaa ei aloitettu verryttelemällä, vaan meloa saatiin ihan reippaasti.

C elomelonta

Saaren kupeessa sitten levättiin, lämpimässä elokuun aamuauringossa.

D elomelonta

Meille entuudestaan tuntematon Rahkomäki nousee varsin jyrkkänä Ylä-Siikajärven pohjukan ja Lehtoniemen kupeessa.

E elomelonta

Vesiraja on laskenut nelisenkymmentä senttiä keväisestä.

F elomelonta

Valkeissalmen kautta päästiin kapealle Valkeiselle, jonka rannalla on vain muutama talous, sitäkin enemmän vapaa-ajan mökkejä.

G elomelonta

Evästauko pidettiin luvan perästä sukulaisen mökkirannassa, jossa sai tuntuman näiden vesien ominaisuuksiin. Edessä Pieni Pisa.

H elomelonta

Syksyyn kääntyminen näkyy jo ruohikoissa.

I elomelonta

Rannat ovat hiekkaa, vesi äärimmäisen kirkasta, vesikasveja on vähän, kuten nämä nuottaruohot.

J elomelonta

Kallioiset rannat avautuvat kohti Pisaa.

K elomelonta

Vieressä vasemmalla Salmenpelto, jossa kulkee mukava maisematie näkymineen Pisalle ja toisaalta Kypäräiselle ja Mustikka- ja Katkonmäelle.

L elomelonta

Pisa 270,6 m ja Pieni Pisa 170 m.

M elomelonta

Lähellä Valkeisen eteläpäätä kiirehti joutsenperhe tekemään lentoharjoituksia omaan rauhaansa.

N 2elomelonta

Pisan jyrkänne vilkkuu ylhäällä metsän keskellä, lahden vesi on puhdasta, pikkukalat käyvät aivan matalalla rantahiekalla. Kyllä arkipäivähuolet on jo jääneet kauas mielestä.

O elomelonta

Tulomatkalla koetimme etsiä Pisanpuron suuta, vaan löysimme vain toisenlaisen elämän jälkiä. Ilmeisesti minkki on aukonut simpukoita.

P elomelonta

Tuuli oli nyt toki myötäinen, jopa vaahtopäiksi yltyvä. Takana näkyy Pisaa vastapäätä kohoavat Mustikkamäki ja Katkonmäki.

Q elomelonta

Nyt ohitimme Rahkomäen kaukaa, ja se hahmottuikin tässä valossa melkoisen massiivisena.

R elomelonta

Mutta mitä ihmettä tekee tällainen rumilus kaiken kauniin keskellä Tuliniemessä? Millä luvalla ja mitä varten?

S elomelonta

Loukkulahti, aloitus- ja paluupiste. Kirkas vesi, lämmin aurinkoinen päivä, upeat maisemat, kiireetön ekologinen vesilläolo ja omilla voimilla liikkuminen tekivät taas mielelle ja ruumiille äärettömän hyvää.

T elomelonta

Jos etsit rauhaa, erämaata, erilaista retkeä, tässä sulle yksi vaihtoehto! Jokaisesta retkestä voi tehdä omanlaisensa, kunkin voimille ja kiinnostukselle sopivan. Luontoa löytyy ihan läheltäsi; aivan maisemien aatelia, vakuuttaa Metsänpiika.