Archive for the ‘Keyritynjoki’ Category

Keyritynjoen koskia kanootilla

09/06/2013

1.lehmikoski29513

Toukokuun lopussa oli aika tehdä henkilökohtainen kevätretki oman veljen kanssa, ja nyt kohteena oli Rautavaaran ja Nilsiän rajajoki Keyritynjoki. Vesi oli laskenut parikymmentä senttiä pari viikkoa aiemmin tehdystä tarkastuksesta.
Aamu oli aurinkoinen ja toukokuuksi hyvin lämmin.
Jalkauduimme tarkistamaan suurimmat kosket ja tekemään kulkusuunnitelmaa. Tässä Lehmikoski, reilun kilometrin mittainen.

2.myllykoski

Myllykoski, jossa vasemmalla näkyy pohjapato. Aikoinaan tästä on kulkenut maantie, jonka sillanrippeet ovat muistona.

3.myllykoski

Myllykosken alajuoksulla.

4.myllykoski

Myllykoskeakin tuumittiin rauhassa. Luulimme että pahimmat kosket oli nyt esikatsastettu.

5.likolahti

Melominen aloitettiin Likolahdesta, Keyritynjärven eteläisimmästä lahdesta.

6.keyritynjoki

7.keyritynjoki

Joen tunnelma oli täydellinen.

8.keyritynjoki

Näimme monia majavanpolkuja ja runsaasti rentukoita ja valtavat punertavat penkereet mesimarjankukkia.
Mutta koimme myös yllättävän vaikean kosken, Hakopadonkosken, jota rantauduimme tarkastelemaan pitkäksi toviksi suunnitelmaa tehden. Sen verran siinä oli vaikeutta, jotta kun lopulta saimme sen laskettua juuri oikeaoppisesti ohjaillen, pääsi riemunkiljahdus helpotuksesta.

9.keyritynjoki

Hakopadonkosken jälkeen ja valtatie 75:n alitettuamme nousimme ansaitulle evästauolle rantapenkalle. Iltapäivän rauha lepäsi ympärillämme. Olimme puolimatkassa.

10.keyritynjoki

Rauhallista maisemaa, mielen rentoutusta, sukellusta yhdeksi luonnon kanssa.

11.keyritynjoki

12.keyritynjoki

Käki kukkui rannan puussa piilotellen. Ja näkymät aukenivat aina vain täydellisinä eteemme.

13.keyritynjoki

Vielä ne kaksi koskea oli edessämme, joko tämän mutkan takana?

14.koskenlaskijatkeyritty

Kun Myllykoski ja Lehmikoski oli saatu sujuvasti lasketeltua kapeista väylistä väistellen rannan kaartuneita puita, olimme melkoisia voittajia.

15.lehmikoski

Lehmikoski jäi solisemaan omaan tahtiinsa. Olimme ohittaneet kuusi koskea, kolme niistä kohtuullisen vaikeita. Mieli oli noussut pilviin. Luonto antoi meille reilulla kädellä energiaa jokiretken muodossa.

16.keyritynjoki

Loppumatka oli leppoisaa ja kiemuraista jokea viljapeltojen keskellä. Kielopenkat reunamilla olivat ällistyttävän runsaita.
Olimme kulkeneet reilut parikymmentä kilometriä Keyritynjärvestä Alaluostaan kanootillamme. Vaikka päivästä tuli pitkä autolla-ajomatkoineen niin väsymystä ei tuntunut. Sellainen eufoorinen tunnetila pysyi mielessä pitkään.

Retkestä kiitän veljeäni. Luonnon antaman onnentunteen tahtoisin välittää ja tarjota niille ihmisille, jotka haluavat luonnonläheistä vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa.
Savossa riittää luonnonrauhaa!