Archive for the ‘LÖYTÖJÄ’ Category

Arvokas maisema-alue

06/10/2012

Pohjois-Savossa, Juankoskella, on runsaasti arvokkaita maisema-alueita. Jonkinmoisen kokonaiskäsityksen ainutlaatuisesta ympäristöstä saa esimerkiksi melomalla Ala-Siikajärvellä.


Kuva on otettu Kypäräisen rinteeltä. Edessä Niittysaari ja taustalla Salmenpelto maalaisidylleineen.


Hoikkasaari edessä, takana vasemmalla Huosiaisniemi, keskellä Mustikkamäki ja oikeanpuolimmaisena Pisa.
Pääosa alueesta on Pisa-Kypäräisen rantojensuojeluohjelmassa. Pisa on rauhoitettu geologisen muodostuman ja vanhojen metsien suojelualueena, Huosiaisniemi lehtojensuojelualueena. Näiden lisäksi Mustikkamäki kuuluu olennaisesti Pisavuoren luonto- ja maisemakokonaisuuteen.


Täällä koet monipuolisen järviluonnon ja sen arvot: luonnonmaisemat, harvinaiset kallioperän muodot, melko luonnontilaisina säilynyt metsä- ja kaskikasvillisuus ja rakentamaton luonto. Emäksisiä kivilajeja sisältävät alueet ovat erityisen merkittäviä kasvien tutkimukselle.


Kalkkikiviniemi on erityisen kaunis järveltä käsin.


Tämäkin on Natura-aluetta.


Vesillä kulkiessa suojelemme maaston kulumista ja hahmotamme kokonaisuuden.


Mustikkamäki


Mustikkamäki ja Pisa ja ohi menevä ukkosrintama


Ala-Siikajärvi ja Kypäräinen


Kypäräinen ja suojeltu Hoikkasaari


Kypäräinen ilta-auringossa


Kypäräisen kunnioitettava jyrkkä seinämä.

Melominen Ala-Siikajärvellä oli kevätkesän kohokohta.Sulan veden aika on verraten pitkä, joten näitä maisemia voi katsella hyvinkin erilaisissa tunnelmissa. Näille vesille mahtuu useampikin kanootti, joten tänne elpymään!

Pisa
Kypäräinen
Mustikkamäki

Suur-Säyneisen rannalla

24/10/2011

Vuosina 1999-2001 toteutti Museoviraston rakennushistorian osasto hankkeen Pohjois-Savon ruukkikierros. Yksi museoiduista kohteista, Säyneisten ruukki, sijaitsee Suur-Säyneinen-järvestä laskevan Ryöpänjoen rannalla.

Jo 1500-1600-luvun koillissavolaiset valmistivat tarvitsemansa raudan itse järvi- ja suomalmista.
Kun 1700-luvulla saatiin jo teollista rautaa talonpoikainen raudan valmistus taantui ja loppui kokonaan 1800-luvun alussa.

Joen alkupäässä sijaitsevan Kissakosken myllyn paikalla on ollut vasarapaja. Jäljellä on pajan kivijalka ja pengerrys.

Näitä ruukin raunioita on vielä mahdollista tutkailla Kissakosken luontopolkua kulkien. Opastustaulu on syytä lukea, jotta nykyajan ihminen ymmärtäisi tuota historiaa.

Säyneisten eli Gustafsforsin rautaruukki aloitti tällä paikalla toimintansa vuonna 1821. Alueen rikkaita malmijärviä hyödynnettiin, rautaa vietiin pääasiassa Juankoskelle Juantehtaalle, mutta myös Kuopioon ja Pietariin.
Ruukki lakkautettiin kannattamattomana vuonna 1859.


Myllyrakennuksen kivetystä


Ryöpänjoki mutkittelee metsässä, luontopolku kulkee lähettyvillä vajaan puolentoista kilometrin matkan.

Pisteaita tai monin paikoin riukuaita rajaa vanhaa aluetta Kissakosken lähellä.

Kaunis sammaleinen kuusikko houkuttelee myös muille poluille. Tämä kuusikko on Ryöpänjoen toisella laidalla.

Suur-Säyneisen rannalla on laavuja kaksi kappaletta, uimaranta ja käymälät. Perille rantaan pääsee autolla, joten liikuntaesteisilläkin on mahdollisuus nuotiotulille. Oivallinen paikka lähteä myös melomaan kauniille järvelle.

Säyneinen löytyy Koillis-Savosta, Juankosken koilliskulmalta. Sieltä on lyhyt matka Kypäräiselle tai Pisalle. Retkisuunnittelussa voi yhdistellä näitä kohteita. Metsänpiika opastaa mielihyvin.

Leväranta

26/09/2011

Jo heinäkuussa löysin kartan ja kompassin avulla tämän mielenkiintoisen paikan Sorsaveden Rengonlahden suulta Levärannasta, Leppävirralta.

Tämä “luolasto” koostuu halkeamaverkostosta, jota peittää moreenilohkareikko. Kivilaji on porfyyrinen graniitti, joka sisältää hajarakeita.

Luolaan pitäisi viedä kolme sisäänkäyntiä, siellä pitäisi olla kolme huonemaista tilaa, joiden lattiana on louhikkoa ja kalliota.

Luola on geologisesti merkittävä, suojelun ja opetuksen kannalta arvokas kohde. Ympäristöministeriön julkaisemaan sarjaan Suomen Ympäristö, Luonto ja luonnonvarat kuuluu Tapio Kananojan laatima Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Pohjois-Savossa- julkaisu, josta löytyy myös Levärannan luola.

Kivikolla kulkeminen ei ole helppoa ja vaatii tarkkuutta. Toisaalta lohkareitten jäkäläpeitteet kuluisivat piloille, jos täällä kuljettaisiin ahkerasti.

Tällainen luonnonmuistomerkki voidaan rauhoittaa. Päätöksen siitä tekee asianomainen kunta alueen omistajan hakemuksesta tai suostumuksella.

Luola on osittain viereisen järven pinnan alapuolella.

Luolaston jälkeen rannan metsä jatkuu sekaisena tuulenkaatojen takia.

Luolaa kutsutaan Punaiseksi luolaksi ilmeisesti johdantona tarinoista, jotka kertovat punakaartilaisten pitäneen sitä pakopaikkanaan.
Itse en luolan sisälle hirvinnyt mennä, koska oli yksin liikkeellä. Ehkä palaan tänne joskus uudestaan, mutta järveltä käsin. ( lähteenä Pohjois-Savon opaskartta)

Mustikkamäeltä Pisankoskelle

31/08/2011

Juankoskella, lähtöpaikkana Salmenpellontie. Karttojen mukaan polku Mustikkamäen ja Katkonmäen välissä kulkisi palan verran lehtojensuojelualueella. Tuon polun alkua etsin turhaan, kun metsäkoneen jäljet pakottivat minut suunnistamaan kohti Mustikkamäen huippua.

Jyrkkiä putouksia löytyy Mustikkamäeltä, Pisan ja Kypäräisen välistä.

Polkua ei löytynyt, mutta haasteellista taivalta kyllä.

Kas kummaa, juuri Huosiaisniemen lehtojensuojelualuetta olin etsimässä ja onnekseni yhden kulman siitä löysin.

Hirvikärpästen saattelemana kiiruhdin alas jyrkänteeltä kuusikkoon.

Päästyäni kylätielle, sain laittaa kartan ja kompassin reppuuni. Tässä Ala-Siikajärven Likolahti.

Kotkansiipisaniaista ei kasva monien teiden varsilla näin runsaasti.

Mökkiläisten saaria rauhallisessa luonnossa.

Myös maatiloja arvokkailla paikoilla.

Kylätien tunnelmassa on jotain vanhaa – lämmintä.

Pisankoski mutkittelee rauhallisesti.

Tämä on jo harvinaista, ruiskuhilaita pellolla. Ihanaa!

Minulle ne ovat muistoja lapsuudesta. Hyvä jos perinne säilyy.

Pisankosken sillalla. Koski ei vain vähän veden aikana näytä kovin vilkkaalta.

Pisalle pääsee tästäkin. Valinnan varaa on – patikoida, jos jalat kestää.