Archive for the ‘Kinahmi’ Category

Retki Kinahmille eli “taivaan valtakunnan porttia” koettamassa

31/10/2012

Nilsiässä Tahkomäen kvartsiittiselänteen jatkumona sen eteläpuolella kohoaa Kinahmin mäkiselänne. Se on avaraa maatalousmaisemaa, jonka rinteet yläosiltaan on kuusivaltaista, tuoretta ja lehtomaista kangasta, keskivaiheiltaan sekametsää ja alaosiltaan kaskeamisen jälkeistä koivikkoa. Rinteillä ei ole juuri kalliopaljastumia, vaan ne ovat moreenin peittämiä.
Maa- ja metsätalousvaltaisen kylän elämään kuuluu Kinahmin kvartsilouhoksen vaikutus, onhan Nilsiän kvartsiittia louhittu hyvin useista paikoista ja entisiä louhoksia ilmaantuu tuon tuostakin kulkijan eteen.

Jos en olisi tutkinut vuoden 2004 GT-karttaa, tuskin uskoisin että Kinahmin 12,5 km:n retkeilyreittiä olisi olemassakaan. Ja maastoon päästyämme aloimme uskoa ettei sitä sitten olekaan. Tapasimme kuitenkin reitin lähtöpaikkaa etsiessämme kylän nykyisen asukkaan, joka rohkaisi meitä polulle, joka lähtee läheltä Halunaa, Välimäentieltä. Opasteet olivat kaatuilleet metsään, mutta Kinahmi kutsui.

Jo vuonna 1995 Kinahmi on merkitty arvokkaana peltoalueena ja laajemmin Kinahmin selänne ja kyläraitti arvokkaana maisema-alueena. Samana vuonna kyläläisten joukossa syntyi idea vaellusreitin mahdollisuudesta Kinahmin huipulle. Vuonna 1996 Kinahmilla käynnistyi Maitotila maisemassa-projekti, jolloin maisema-asiat olivat ykkösasia.

Kulkiessamme totesimme että Kinahmin rinteillä viihtyy lehtomaiset kasvit, niin myös lehtikuuset.

Kinahmin kylä valittiin yhdeksi ympäristöministeriön luonnonsuojelulain mukaisen maisema-alueen perustamisen edellytyksiä selvittävän projektin pilottialueeksi. Projekti kesti v.1998-2003. Tämä näkymä on mäen itäpuolelle, josta monien mäkikylien verkko levittyy. Alempana itärinteellä on myös muutamia lehtoalueita, jotka on jo suojeltu.

Hakkuuaukko antaa lisää näköalaa ja avaruutta, vaikka ei liene kaukomaisemassa parhaan näköinen.

Idea vaellusreitistä toteutui v.1999 kyläläisten talkoovoimilla ja Koillis-Savon Leader-rahoituksella. Nyt reitti on osin turmeltunut mm. opasteiden kunnon vuoksi.

Samana vuonna Savon Liitto valitsi Konttimäki-Kinahmin vuoden kyläksi. Kyläläisten into kylän kehittämiseen oli todettu. Mutta nyt kaivattaisiin hiukan lisää intoa polun kunnostammiseen.

Kylällä oli kyläympäristön kehittämis- ja maisemanhoitosuunnitelma, jota oli aikomus toteuttaa, ja konkreettinen saavutus oli kyseinen vaellusreitti taukotupineen ja tulipaikkoineen. Vuoden 2002 lopussa kyläläisten into luonnonsuojelualue-ajatukseen oli valitettavasti katkennut.

Epävarmoin miettein jatkoimme polulla opasteita etsien. Meitä kiinnosti vain Kinahmin hienot maisemat. Paikoitellen kulkutilaa oli väljästi ja kulkeminen helppoa.

Luonnon väriharmoniaa saattoi ihailla ja pysähdellä.

Kunnes polulta löytyi järeämmän menijän julmat jäljet. Kuljimme satoja metrejä metsäkoneen jättämällä keskivallilla taiteillen.

Toivoimme, ettei Kinahmin retki jättäisi tuota muistoa lainkaan. Pikkuilmiöt ilahduttivat ja matka jatkui.

Rinteellä virtaileva puro keskellä sammalikkoa on helmi.

Vedessä huuhtoutuvat kvartsiittikivimuruset erottuvat selvästi.

Rinteen länsipuolelta näkyy Siilinjärven kalkkivuorille, jos vain sää sallii.

Kinahmin huipulla ollaan 313,7 metrissä. Paikalla ei ole muuta kuin lahoava penkki ja kyltti korkeudesta. Onneksi syksy ja nuori metsä antavat lisää näkymää. Tässä soisi olevan vaikka pikkuisen tornin, josta pääsee puiden yläpuolelle katselemaan.

Kuvittelimme kauniin kesäisen päivän auringonlaskua tähän maisemaan.

Lännen puolella lepää Petro-järvi kauniissa maalaismaisemassa.

Kartan mukaan rinteessä olisi pitänyt löytyä Halssi-jyrkänne, jonne myös olisi polku. Laskeuduimme jonkin matkaa rinnettä alas, mutta jyrkänne ei tullut vastaan. Myöhemmin kuulin paikalliselta, että jyrkänne todella on siellä ja sitä on tarinan mukaan käytetty Iso-Vihan aikana kirkonkellojen piilopaikkana.
Herkulliset maisemat täältä kuitenkin avautuivat.

Matkan aikana ohitimme useita opaskylttejä maahan vaipuneina ja ikääntyneinä. Kuljimme usean karjan metsälaitumen poikki ja sukkuloimme aitoihin tehtyjen solien läpi todeten ettei suurikokoiset ihmiset mahtuisi lainkaan niistä yli, ali eikä lävitse. Toki metsälaitumet olivat mukavannäköistä maastoa ja mielellämme olisimme tavanneet jonkun laiduntajankin. Saavutimme myös yhden toimivan laavun, jossa istuimme evästauolla. Matkan varrella oli myös moottorikelkkailijoitten talvilaavu, jonka ympäristö kaipaa kiireesti fiksaamista. Maastopyöräilijät kuluttavat ilmiselvästi osan reitistä kapeakulkuiseksi, joten jalankulkijan on astuttava jalka jalan perään, mikä ei ole erityisen mukavaa.

Viimein aloimme suunnata pohjoista kohti ja avautuneessa maisemassa kohosi utuinen Tahkomäki.

Nousimme Hiekkavuorelle, jossa aukeni valtava liuskelouhos.

Entiseen louhokseen on tehty Louhosareena, jossa on esitetty oopperaa ja muita esityksiä. Nykyinen käyttö silläkin lienee melko vähäistä.

Turkoosi vesi ja valko-punaisen liuskekiven yhdistelmä on erityinen. Paikka vaikuttaa jokseenkin hylätyltä.

Liuskelouhoksen jälkeen kuljimme helppokulkuista kurua alaspäin. Vierellämme lehtokasvillisuuden alla soliseva puro saatteli meidät polun loppuun. Kotkansiipisaniaisia näkyi yllättävän paljon. Mikä hieno kevätkohde!

Täälläkin on ollut paikoitusalue ja opaskartta. Miten paljon toivoisi hienolle reitille kunnossapitoa ja kulkijaystävällisyyttä. Niin, että voisimme mekin – tai erityisesti Kinahmin kyläläiset sanoa kuten Halosen taiteilijaveljekset Antti, Kalle ja Pekka Kinahmilla maalatessaan 1920-luvulla: “Kinahmin selänne on taivaan valtakunnan portti”.
Kinahmin maisema-alue syntyy, toimii ja kehittyy, jos kylällä niin halutaan, kuten Marjaana Pehkonen, puheenaolleen pilottihankkeen koordinaattori on maininnut.
Luonnonsuojelualuetta Kinahmille ei haluttu perustaa, mutta retkeilijän toiveena on toimiva väylä patikoijalle ja lumikenkäilijälle. Kinahmi ansaitsee tulla laajemmin ihailluksi.

Metsänpiika ohjaa sinne mielellään.
Kinahmi kartalla