Archive for the ‘Syksy’ Category

Niittylahden retkeilyreitillä ensimmäisenä luonnonpäivänä

23/09/2013

luonnonpaiva a

Ulkoilu- ja retkeilyalue Vehmersalmentien (nro 539) varressa Kuopion kaupungin alueella tarjoaa levollisia maisemaelämyksiä ja luonnonrauhaa.

luonnonpaiva b

Kymmenen kilometrin mittainen retkeilyreitti yhdistää kaksi luonnonsuojelualuetta toisiinsa, Tonkkurinmäen ja Mustamäen luonnonsuojelualueet.

luonnonpaiva c

Tonkkurinmäen selänne upeine männikköineen.

luonnonpaiva d

Tämä selänne rauhoitettiin vuonna 1974 merkittävänä geologisena kohteena, luonnonmaiseman ja metsäkasvillisuuden suojelualueena.

luonnonpaiva e

Selänteen päälle kiipeämistä helpottaa muutamat portaat.

luonnonpaiva f

luonnonpaiva g

Selänteen korkein kohta on 143 m merenpinnasta. Komealle, tasaiselle kivelle nouseminen kannattaa, sillä maisema aukeaa kohti Kuopiota ja Kallavettä. Näköalapaikkoja löytyy lisää pitkin selännettä.

luonnonpaiva h

luonnonpaiva i

luonnonpaiva j

Retkipolku kulkee osin metsänhoitotietä, jolta poikkeava polku ei kovin hyvin hahmotu heikosti näkyvien merkintöjen takia. Tämä ongelma on hyvin monella retkeilyreitillä, ja saattaa usein eksyttää.
Polun varrella kohtaamme pikkuisen Joutenlammen.

luonnonpaiva k

Järeiden kuusten katveessa on turvallista kulkea, vaikka mistäpä sitä tietää, millaisia otuksia kivien takana kurkkii!

luonnonpaiva l

Tässä vaiheessa alkaa jo evästauko tulla mieleen, ja kaivataan tulevaa laavua.
Vaan laavu olikin niin miehitetty, että matkaa oli pakko jatkaa ja etsiä eväspaikka sammalkiviltä. Laavu on pikkutien päässä, joten sinne on helppo tulla vaikka autolla ja kuljettaa isommankin eväskuorman tulille.

luonnonpaiva m

luonnonpaiva n

Saavutimme lopulta Mustamäen luonnonsuojelualueen, jossa on useita katselupaikkoja kallioisilla jyrkänteillä. Mustamäki on suojeltu v. 1974 geologisena muodostumana ja metsäkasvillisuuden ja maiseman suojelualueena.

luonnonpaiva ooo

Kalliot nousevat nelisenkymmentä metriä järven pinnasta. Paikoitellen kalliot putoavat pystysuorasti veteen. Alla siintelee Mustajärvi.

luonnonpaiva p

Vihreässä sammalmetsässä virtailee metsäpuro. Sen värikkyys pysäyttää.

luonnonpaiva q

Kaupunki on hankkinut katselutornin v.2012, ja sieltäpä kelpaa maisemia tutkia ja kiikaroida.

luonnonpaiva r

luonnonpaiva s

luonnonpaiva t

Rytmikkäät kivet pistävät silmään retken loppupuolella.

luonnonpaiva u

Niittylahden retkeilyreitti alkaa ja loppuu tässä puuvanhuksen luona. Se on Kuopion kaupungin Harjulan tilalla kasvanut petäjäpuun latva. Harjulan tilan omisti eversti, ritari, Suomen sodan sankari C.L.Lode. Puu on ollut historiallisesti ja maisemallisesti arvokas Kuopiossa. Sen ikä on arviolta 240 vuotta. Turvallisuussyistä se oli kaadettava v.2005, ja sen latvaosa on tuotu Niittylahteen, jonka takamaita Lode aikoinaan omisti. Tyviosa seisoo edelleen Kuopiossa Niuvantien risteyksessä.

Lintharjun luonnonsuojelualue Suonenjoella on tutustumisen arvoinen

01/08/2013

lintharju1
Patikoijalle, ulkoilijalle ja kuntoilijalle löytyy oivalliset maastot Lintharjun monimuotoisesta luonnosta. Meidän aloituspisteemme sijoittui Metsäntutkimuslaitoksen lähettyville.

lintharju2
Lintharjun pääselänne on luonnonsuojelualuetta ja sitä voi ihailla erimittaisilla luonto- ja ympäristöpoluilla. Polun rastitauluja on jopa 35 kappaletta, ja ne kertovat ympäröivästä luonnosta ja kulttuurista. Me jätimme suojelualueen ulkopuolisen polun kulkematta.

lintharju3palolampi
Kumpuilevassa maastossa on kauniin pyöreitä suppalampia, kuten tämä Pieni Palolampi.

lintharju4

lintharju5

lintharju6
Kuinka voikaan pystyssä kasvavat mäntypuut rauhoittaa mieltä! Tulepa tänne rauhoittumaan ja keräämään voimia.

lintharju7mantykukka
Polun varella esittäytyy lehtivihreätön mäntykukka.

lintharju8
Luonnon omat harmaat sävyt miellyttävät silmää; siinä on ikiaikaisuutta.

lintharju9
Mustikkavaltainen aluskasvillisuus on houkutteleva..

lintharju10mustikkaa
..niin houkutteleva, että jokainen meistä uppoutui luonnon välipalalle.

lintharju11umpilampi
Harjun useat suppalammet ovat kasvaneet osittain umpeen.

lintharju12
Lintharjun pääselänne on kapea ja jyrkkä, vain noin 15-25 metriä leveä.

lintharju13
Täältä voi ihailla harjukumpumaastoa ja suppakuoppia, joissa on suokasvillisuutta.

lintharju14

lintharju15onkilampi
Onkilammen rantaan laskeutuessa tulee eteen lehtokorpi.

lintharju16lehtokorpi
Lintharju on merkittävä pohjavesialue. Suurin pohjaveden purkautumiskohta on Onkilammen alue. Lampeen noroilee lähteikkörivistöjä.

lintharju17pohjanruttojuuri
Täällä kasvaa harvinaisuuksia, kuten pohjanruttojuuri.

lintharju18lehtokorpi
Tervaleppäkorpi on rehevä ja runsas.

lintharju19ahvenlampi
Luontopolku kiertyi yli pääselänteen toiselle puolelle ja alas Ahvenlammen rantaan.

lintharju20kangasajur
Runsaan kanervakasvuston takana kukkii samalla värisävyllä vaatelias harjukasvi, kangasajuruoho.

lintharju21jakalaa
Paisterinteillä kasvaa komeaa jäkälää, paras siis pysyä polulla, ettei jäkälä vaurioidu.

lintharju22lakkaa
Vaihteeksi tulee eteen oikea suo lakkoineen ja vaivaiskoivuineen.

lintharju23juolukkaa
Ja missä kasvaa näin suuria juolukanvarsia?

lintharju24palolammenlaavu kaakkurit
Hieman harhailtuamme löydämme paikallisen asukkaan opastamana Palolammen laavulle.
Loppueväät voi nauttia täällä, katsellen kaakkuripariskunnan rauhallista liikehdintää.

lintharju25palolampi pieni
Lintharjulla voi kulkea joko 3, 8 tai 14,5km:n mittaisia polkuja, ja varioida oman mielen mukaan. Nämä reitit kuuluvat Sisä-Savon retkeilyreitistöön, mutta toivoisin lisää konkreettista infoa maastoon, jotta tämä suojelualue tulisi enemmän tunnetuksi myös ulkopaikkakuntalaisille. Se on toimiva läpi vuoden: voit patikoida, marjastaa ja sienestää, hiihtää ja lumikenkäillä. Ja kun pysyt nimenomaan suojelualueella, vältyt näkemästä maa-aineksen ottopaikkoja ja ampumarataa.

Marraskuun terapiaistunto

07/12/2012

Marraskuiset sään ja maiseman muutokset terapoivat mieltä. Milloin on aurinkoa, kylmää, märkää taikka tuulta, milloin harmaata aamusta synkkään yöhön, milloin kuun kuultava helinä.

Kultainen auringonnousu puiden lävitse lämmittää.

Vapaa virta sinnittelee, vaikka rannoilla jo vesi saa kuoren.

Rauhoittavat värisävyt tyynnyttävät ajatuksia.

Syväväylällä on jo hiljaista.

Laiturissa levätään pimeimmän yli.

Konnuksen kanavan marraskuista juoksutusta työpäivän päätteeksi.

Syystulvaa tasoitetaan pitämällä sulkuja auki silloin kun ei ole laivaliikennettä.

Joutsenten parvi kaartaa kylmenevällä taivaalla yöllistä lepopaikkaa etsien.

Kanava-alueen valot syttyvät punaisina. Tämä on marraskuun alkupuolta.

Kuun lopulla järven olomuoto alkoi muuttuilla.

Syvät tumman sävyt ja valon heijastukset piirtyvät hyytyvään veteen.

Auringosta taivaalla näkyy vain hiljainen illankajo.

Mutta seuraavana päivänä rauhaa ei ollut. Itätuuli iski rantaan voimalla tehden omat jäärakennelmansa maastoon.

Kylmä myrskyinen tuuli tuntui elämykseltä, vaikka kädet palelivatkin.

Suojaisempaan lahteen työntyi jääpeittoa. Aallokko sotki matalan veden ruskeaksi.

Vellova vesi taipuu jään kanssa kamppaillessa viimein kakkoseksi.

Marraskuu voi olla elämyksiä ja ihmeitä. Se on tervetullut silta rauhoittumisen aikaan, se on omassa voimassaan kovin terapeuttinen ja tarpeellinen. Syksyn ja kasvun loppu koko komeudessaan antaa meille aihetta kiittää päättyneestä ja odottaa uutta valoa.

Retki Kinahmille eli “taivaan valtakunnan porttia” koettamassa

31/10/2012

Nilsiässä Tahkomäen kvartsiittiselänteen jatkumona sen eteläpuolella kohoaa Kinahmin mäkiselänne. Se on avaraa maatalousmaisemaa, jonka rinteet yläosiltaan on kuusivaltaista, tuoretta ja lehtomaista kangasta, keskivaiheiltaan sekametsää ja alaosiltaan kaskeamisen jälkeistä koivikkoa. Rinteillä ei ole juuri kalliopaljastumia, vaan ne ovat moreenin peittämiä.
Maa- ja metsätalousvaltaisen kylän elämään kuuluu Kinahmin kvartsilouhoksen vaikutus, onhan Nilsiän kvartsiittia louhittu hyvin useista paikoista ja entisiä louhoksia ilmaantuu tuon tuostakin kulkijan eteen.

Jos en olisi tutkinut vuoden 2004 GT-karttaa, tuskin uskoisin että Kinahmin 12,5 km:n retkeilyreittiä olisi olemassakaan. Ja maastoon päästyämme aloimme uskoa ettei sitä sitten olekaan. Tapasimme kuitenkin reitin lähtöpaikkaa etsiessämme kylän nykyisen asukkaan, joka rohkaisi meitä polulle, joka lähtee läheltä Halunaa, Välimäentieltä. Opasteet olivat kaatuilleet metsään, mutta Kinahmi kutsui.

Jo vuonna 1995 Kinahmi on merkitty arvokkaana peltoalueena ja laajemmin Kinahmin selänne ja kyläraitti arvokkaana maisema-alueena. Samana vuonna kyläläisten joukossa syntyi idea vaellusreitin mahdollisuudesta Kinahmin huipulle. Vuonna 1996 Kinahmilla käynnistyi Maitotila maisemassa-projekti, jolloin maisema-asiat olivat ykkösasia.

Kulkiessamme totesimme että Kinahmin rinteillä viihtyy lehtomaiset kasvit, niin myös lehtikuuset.

Kinahmin kylä valittiin yhdeksi ympäristöministeriön luonnonsuojelulain mukaisen maisema-alueen perustamisen edellytyksiä selvittävän projektin pilottialueeksi. Projekti kesti v.1998-2003. Tämä näkymä on mäen itäpuolelle, josta monien mäkikylien verkko levittyy. Alempana itärinteellä on myös muutamia lehtoalueita, jotka on jo suojeltu.

Hakkuuaukko antaa lisää näköalaa ja avaruutta, vaikka ei liene kaukomaisemassa parhaan näköinen.

Idea vaellusreitistä toteutui v.1999 kyläläisten talkoovoimilla ja Koillis-Savon Leader-rahoituksella. Nyt reitti on osin turmeltunut mm. opasteiden kunnon vuoksi.

Samana vuonna Savon Liitto valitsi Konttimäki-Kinahmin vuoden kyläksi. Kyläläisten into kylän kehittämiseen oli todettu. Mutta nyt kaivattaisiin hiukan lisää intoa polun kunnostammiseen.

Kylällä oli kyläympäristön kehittämis- ja maisemanhoitosuunnitelma, jota oli aikomus toteuttaa, ja konkreettinen saavutus oli kyseinen vaellusreitti taukotupineen ja tulipaikkoineen. Vuoden 2002 lopussa kyläläisten into luonnonsuojelualue-ajatukseen oli valitettavasti katkennut.

Epävarmoin miettein jatkoimme polulla opasteita etsien. Meitä kiinnosti vain Kinahmin hienot maisemat. Paikoitellen kulkutilaa oli väljästi ja kulkeminen helppoa.

Luonnon väriharmoniaa saattoi ihailla ja pysähdellä.

Kunnes polulta löytyi järeämmän menijän julmat jäljet. Kuljimme satoja metrejä metsäkoneen jättämällä keskivallilla taiteillen.

Toivoimme, ettei Kinahmin retki jättäisi tuota muistoa lainkaan. Pikkuilmiöt ilahduttivat ja matka jatkui.

Rinteellä virtaileva puro keskellä sammalikkoa on helmi.

Vedessä huuhtoutuvat kvartsiittikivimuruset erottuvat selvästi.

Rinteen länsipuolelta näkyy Siilinjärven kalkkivuorille, jos vain sää sallii.

Kinahmin huipulla ollaan 313,7 metrissä. Paikalla ei ole muuta kuin lahoava penkki ja kyltti korkeudesta. Onneksi syksy ja nuori metsä antavat lisää näkymää. Tässä soisi olevan vaikka pikkuisen tornin, josta pääsee puiden yläpuolelle katselemaan.

Kuvittelimme kauniin kesäisen päivän auringonlaskua tähän maisemaan.

Lännen puolella lepää Petro-järvi kauniissa maalaismaisemassa.

Kartan mukaan rinteessä olisi pitänyt löytyä Halssi-jyrkänne, jonne myös olisi polku. Laskeuduimme jonkin matkaa rinnettä alas, mutta jyrkänne ei tullut vastaan. Myöhemmin kuulin paikalliselta, että jyrkänne todella on siellä ja sitä on tarinan mukaan käytetty Iso-Vihan aikana kirkonkellojen piilopaikkana.
Herkulliset maisemat täältä kuitenkin avautuivat.

Matkan aikana ohitimme useita opaskylttejä maahan vaipuneina ja ikääntyneinä. Kuljimme usean karjan metsälaitumen poikki ja sukkuloimme aitoihin tehtyjen solien läpi todeten ettei suurikokoiset ihmiset mahtuisi lainkaan niistä yli, ali eikä lävitse. Toki metsälaitumet olivat mukavannäköistä maastoa ja mielellämme olisimme tavanneet jonkun laiduntajankin. Saavutimme myös yhden toimivan laavun, jossa istuimme evästauolla. Matkan varrella oli myös moottorikelkkailijoitten talvilaavu, jonka ympäristö kaipaa kiireesti fiksaamista. Maastopyöräilijät kuluttavat ilmiselvästi osan reitistä kapeakulkuiseksi, joten jalankulkijan on astuttava jalka jalan perään, mikä ei ole erityisen mukavaa.

Viimein aloimme suunnata pohjoista kohti ja avautuneessa maisemassa kohosi utuinen Tahkomäki.

Nousimme Hiekkavuorelle, jossa aukeni valtava liuskelouhos.

Entiseen louhokseen on tehty Louhosareena, jossa on esitetty oopperaa ja muita esityksiä. Nykyinen käyttö silläkin lienee melko vähäistä.

Turkoosi vesi ja valko-punaisen liuskekiven yhdistelmä on erityinen. Paikka vaikuttaa jokseenkin hylätyltä.

Liuskelouhoksen jälkeen kuljimme helppokulkuista kurua alaspäin. Vierellämme lehtokasvillisuuden alla soliseva puro saatteli meidät polun loppuun. Kotkansiipisaniaisia näkyi yllättävän paljon. Mikä hieno kevätkohde!

Täälläkin on ollut paikoitusalue ja opaskartta. Miten paljon toivoisi hienolle reitille kunnossapitoa ja kulkijaystävällisyyttä. Niin, että voisimme mekin – tai erityisesti Kinahmin kyläläiset sanoa kuten Halosen taiteilijaveljekset Antti, Kalle ja Pekka Kinahmilla maalatessaan 1920-luvulla: “Kinahmin selänne on taivaan valtakunnan portti”.
Kinahmin maisema-alue syntyy, toimii ja kehittyy, jos kylällä niin halutaan, kuten Marjaana Pehkonen, puheenaolleen pilottihankkeen koordinaattori on maininnut.
Luonnonsuojelualuetta Kinahmille ei haluttu perustaa, mutta retkeilijän toiveena on toimiva väylä patikoijalle ja lumikenkäilijälle. Kinahmi ansaitsee tulla laajemmin ihailluksi.

Metsänpiika ohjaa sinne mielellään.
Kinahmi kartalla

Tahkomäki – paljon muutakin kuin talviurheilua

23/10/2012

Nilsiän Tahkomäki on mukavan rauhallinen patikointipaikka syksyllä, kun luonto on värikäs ja raikas, ja kesäsesonki turistikohteessa on ohi eikä pikkujouluaika ole alkanut.
Patikointireittejä on mahdollista suunnitella oman mielensä mukaan yhdistelemällä tai pilkkomalla taipaleita. Me ajoimme auton Syvärinrannan Hiekkoniemeen, josta toisella autolla Tahkomäentien alkupuoliskolle, Välimäen länsipuolelle. Patikointi alkoi heti vaihtelevalla maastolla aamuisen auringon kuivatellessa kasvillisuutta.

Täällä jo näkymät ympärillämme alkavat laajentua.

Metsänhoitotoimet antavat lisää volyymia näköaloille. Välimäki on Tahkon korkein huippu, 314,5m, mutta polku kulkee huomattavasti alempana.

Täällä on tilaa ja avaruutta, ystävinä hirvikärpäset, mikäli retkeilet täällä syksyllä.

Aikaa yksityiskohtien tarkkailuun kannattaa aina varata.

Joskus maasto muistuttaa pohjoisen vaaroja ja tuntureitakin.

Joskus eteen tulee paljas aukkohakkuualue.

Polku vie Huutavanholman kasvilajistollisesti arvokkaalle lehtojensuojelualueelle.

Retken vaikeakulkuisin osuus on juuri täällä.

Lehdon keskellä pulppuaa puro, jonka reunoilla kasvaa sanikkaisia.

Kasvillisuutta voisi jäädä tutkimaan pitemmäksikin aikaa, mutta ehkä keväällä olisi otollisempi aika.

Polulla on puron reunoilta kaatuneita puita, joten niitä ohitetaan vain tukevilla kengillä ja notkealla vartalolla.

Lehdosta pääsee nousemaan Tahkon rinteitä kohti melkoisen jyrkästi.

Rinteeltä vilkkuu purovesi ja rehevä lehto- ja korpikasvillisuus. Kesän valo antaisi näylle paljon lisää linnunlauluineen.

Jylhyys alkaa näkyä.

Olemme itäpuolella Tahkomäkeä, Syvärin selkävedet saarineen näkyvät.

Täältä lähistöltä löytyy nuotiopaikkakin.

Nyt olemme kiivenneet Tahkon laskettelurinteille. Tahkolahti ja matkailubisnekselle omistettu Sääskiniemi.

Hissituolit työttöminä.

Matka jatkuu ja ohitamme länsirinteet.

Kirkkaalla säällä täältä näkee paljon ihanaa savolaista järvimaisemaa, kuten taustalla Kypäräisen ja Pisan korkeat hahmot.

Kulkeminen alaspäin laskettelurinnettä kysyy varpailta kestävyyttä.

Loppumatka kuljetaan Tahkoselän läheisyydessä varsin leveällä reitillä metsän värejä ihastellen.

Päätämme polkumme Hiekkoniemen kodalle, jonka vieressä solisee puro. Patikointimatkaksi tuli noin kymmenen kilometriä, ja muuten matkaa jatketaan vielä neljällä pyörällä.

Pienehköä tietä pitkin pääsee vanhan kaivoksen laavulle Rahasmäelle. Laavu on entisen kvartsiittilouhoksen pohjalle muodostuneen lammen äärellä.

Erikoisen väristä vettä ympäröi muhkeat kvartsiittireunat. Louhoksen voi kiertää turvallisesti aidan takana.

Täällä ollaan noin 270 metrissä Rahasmäen Korkea-ahon korkeuskäyrillä.
Jos haluaa patikoida kokonaan Tahkon kierron, myös tämä laavupaikka on reitillä. Koko kierto on 20km, josta teimme nyt puolikkaan. Talvisin reitillä on hiihtolatuja ja moottorikelkkaväyliä. Reitti on luokiteltu keskivaativaksi.

Tahko yhdessä Pisan, Kypäräisen ja seuraavana kohteena tulevan Kinahmin kanssa on varsin mielenkiintoista seutua monenlaisille retkille. Metsänpiika suosittelee.

Syksy on rauhaa ja väkeviä värejä

18/11/2011

Syksyn hiljenevillä vesillä näkyy vielä ammattiliikennettä. Matti-hinaaja kulkee kohti etelää. On lokakuu.

Oma soutuvene odotteli tässä jo maillenostoa ja talviteloja. Nyt mennään vesille vain kanooteilla.

Viimeiset omenat poimittiin koriin lokakuussa.

Lyhtykukkien sydämet kuivattiin koristeiksi.

Metsässä riittää värejä aina. Mustikanlehdet “kukkivat” keltaisina.

Pysähdy ja mene lähemmäs, niin huomaat rikkaita muotoja ja värejä.

Marraskuinen aurinko on aarre.

Järvet rauhoittuvat peilikirkkaiksi. Melominen on helppoa vielä marraskuussa.

Laavun tulilla on hyvä lämmitellä.

Jää hiipii rannoille, mutta vielä on vesi vapaa.

Kulje luonnossa ja nauti. Niin toivoo Metsänpiika.