Posts Tagged ‘Leppävirta’

Kevät meni edelle

30/05/2013

Kuinka vauhdilla kevät muuntuu kesäksi! Jos et seuraa ympäristöäsi paivittäin, huomaat että olet tippunut kevään kärryiltä.
Nämä kuvat on otettu puolivälissä toukokuuta, reilu pari viikkoa sitten. Ja nythän on jo täysi kesä.

saarikevättä1

Luonnontilainen Tiilisaari Voipaanselällä Leppävirralla on kevätretkelle sopiva kohde.

saarikevättä2

Puut kasvavat suuriksi ja vanhoiksi. Niitten levollinen olemus tarttuu omaan mieleen.

saarikevättä3

Vaiverot nuokkuvat ujostellen rannan pajujen seassa.

saarikevättä4

Kelottuneet puut retkahtavat viimein nurin ja antavat kääville tilaa.

saarikevättä5

Hennon vihreät koivunlehdet leviävät nopeasti täysikasvuisiksi.

saarikevättä6

Muurahaisten valtaamassa saaressa kannattaa käydä varhain keväällä. Kesällä niitten valtatiet ovat niin vilkkaat, että ihmisvieraankin on juostava, etteivät muurahaiset hyppäisi kenkiimme.

saarikevättä7

Laivaliikenne kuuluu kesään. Kapeahkoilla väylillä täällä sisämaassa on oltava tarkkana.

saarikevättä8

Vanhojen koivujen paksuuntunut kaarna on tyylikäs.

saarikevättä9

Ilta-aurinko pilkkoo puita.

saarikevättä10

Jotkut kärsineet koivut sinnittelevät vielä uusia versoja pitkin runkoja.

saarikevättä11

Pystyyn kuivuneet haavat ovat kolopesijöiden suosiossa. Metsä saa olla rauhassaan vuodesta toiseen vesien ympäröimänä.

valkovuokot2013

Tänään valkovuokot ovat jo karistelleet kukintonsa ja alkavat kehittää siemeniä. Kasvun vauhti on kova. Pidä sinäkin aistisi vauhdissa ja nauti luonnosta.

Talvimelontaa

07/12/2011

Itsenäisyyspäivämme kruunasi suotuisa sää melonnalle.

Ohut jää siellä täällä ei haitannut menoa.

Harvinaista tämäkin; melojan jäljet.

Talven tulo on kaunista järveltä käsin.

Ihastuttava valo ja talven värit luovat nautinnollisen hetken keskellä selkää. Joulukuinen melonta on täysin mahdollista – sinullekin.

Leväranta

26/09/2011

Jo heinäkuussa löysin kartan ja kompassin avulla tämän mielenkiintoisen paikan Sorsaveden Rengonlahden suulta Levärannasta, Leppävirralta.

Tämä “luolasto” koostuu halkeamaverkostosta, jota peittää moreenilohkareikko. Kivilaji on porfyyrinen graniitti, joka sisältää hajarakeita.

Luolaan pitäisi viedä kolme sisäänkäyntiä, siellä pitäisi olla kolme huonemaista tilaa, joiden lattiana on louhikkoa ja kalliota.

Luola on geologisesti merkittävä, suojelun ja opetuksen kannalta arvokas kohde. Ympäristöministeriön julkaisemaan sarjaan Suomen Ympäristö, Luonto ja luonnonvarat kuuluu Tapio Kananojan laatima Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Pohjois-Savossa- julkaisu, josta löytyy myös Levärannan luola.

Kivikolla kulkeminen ei ole helppoa ja vaatii tarkkuutta. Toisaalta lohkareitten jäkäläpeitteet kuluisivat piloille, jos täällä kuljettaisiin ahkerasti.

Tällainen luonnonmuistomerkki voidaan rauhoittaa. Päätöksen siitä tekee asianomainen kunta alueen omistajan hakemuksesta tai suostumuksella.

Luola on osittain viereisen järven pinnan alapuolella.

Luolaston jälkeen rannan metsä jatkuu sekaisena tuulenkaatojen takia.

Luolaa kutsutaan Punaiseksi luolaksi ilmeisesti johdantona tarinoista, jotka kertovat punakaartilaisten pitäneen sitä pakopaikkanaan.
Itse en luolan sisälle hirvinnyt mennä, koska oli yksin liikkeellä. Ehkä palaan tänne joskus uudestaan, mutta järveltä käsin. ( lähteenä Pohjois-Savon opaskartta)

Orinoro Leppävirralla

22/08/2011

Leppävirran ilmeisesti suosituin vaellusretki toteutuu Orinorossa, Soisalon saaressa, Mustinmäen kylässä.

Matkaan lähdetään useimmiten Mustinmäen entisen koulun pihapiiristä. Tämän reitin pituus on noin 7 km.

Mustinmäen avara mäkimaisema tulvii valoa ja leppoisuutta.

Sukellamme lehdon läpi kohti toisia mäkiä.

Kookkaat sananjalat seisovat tanakasti polun vierellä.

Silmäruohoa on runsaasti avonaisilla paikoilla.

Auringon lämmittämällä taimikolla lentelee monia hyönteisiä syyskesän kukkien kimpussa.

Puolukat on pian poimittavissa.

Syksyn värikarttaa täydentävät erilaiset sienet.

Polun varrella on entinen Tuhkulan pientila. Nyt sen asuinrakennus on sortunut tai purettu.

Historia kurkkii aitan ovelta. Aika ei anna sille loputtomasti tilaa.

Vain suuret omenapuut jatkavat elämäänsä ja kertovat omia tarinoitaan.

Reitti kulkee osin kylätietä pitkin ja nousee lopulta Orkomäen huipulle, jossa on viljeltyjä peltoja.

Mäellä nököttää Kalliomäen torppa metsän keskellä.

Sammaloitunut kiviaita kertoo, että täällä on tehty töitä peltoja ja karjan laitumia varten.

Nyt kiviaidan sisällä kasvaa vain vanha metsä.

Viimein eteemme tulee rotko, jossa kallion ruhjevyöhyke on huuhtoutunut puhtaaksi mannerjään sulamisvesien takia. Pohjalla näkyy lähde.

Jyrkänteen reunoilla on liikuttava varman päälle.

Orinoro nimen kerrotaan tulleen siitä, että rotkoon olisi tipahtanut orihevonen tai parikin. Toisaalta se voi olla johdettu sanasta Orkonoro, jonka alku ‘orko’ tarkoittaa jyrkkä-äyräinen, märkäpohjainen syvänne.

Uudet tukevat portaat vievät alas rotkon pohjalle.

Pitkospuut ovat välttämättömät jo pehmeän suon vuoksi.

Tämä ruhjelaakso on geologisesti merkittävä kohde, jonka kallioperän kivilaji on pystysuuntaan liuskeista.

Alue on suojeltu maisemallisena erikoisuutena ja mm. vaateliaitten jäkälälajien, kuten raidankeuhkojäkälän ja pohjankorvanjäkälän kasvupaikkana.

Rotkon pohjalla liikkuessa on oltava huolellinen, erityisesti kostealla ja märällä kelillä.

Rotko on noin 100m pitkä ja suurin syvyys lähes 20m. Hakijana eli omistajana Leppävirran kunta on saanut sen luonnonsuojelualueeksi 14.10.1986. Kerrotaan, että paikka on muinoin ollut noituuden harjoittamispaikka, sittemmin kyläläisten juhannuksen viettopaikka.

Valo ja varjo vaihtelee kiviseinämillä. Kyllä mielikuvituksen saa liikkeelle ja tarinoita syntymään.

Ilmasto on kostean viileä kesälläkin. Talven lumet sulavat täällä hitaasti.

Saniaiset ja sammalet etsivät kasvupaikkansa vaikka pystyseinämältä.

Rotkon jälkeen polku vie Orkonen-nimisen lammen rannalle, jossa on laavu tulipaikkoineen. Luontopolkua hoitaa kyläyhdistys.

Valoa kohti kuusikon suojissa.

Paahteisella aukiolla kiiltelee metsälauhakasvustot.

Toisen lammen, Haukisen, rannalla on myös puinen penkki levähdystä varten. Monimuotoiseen kasvilajistoon pääsee parhaiten tutustumaan tällä pitkällä reitillä. Samalla voi tarkkailla lintujen ja nisäkkäiden puuhia.Tästä jatkuu matka pian kyläteille ja takaisin lähtöpaikkaan.
– On pari muutakin vaihtoehtoa käväistä rotkolla, jos haluaa kulkea lyhyemmän matkan. Pakko ei ole mennä alas rotkoon, jos liikkuminen on hankalaa. Opastan sinne kuitenkin mielelläni tätä Savon seitsemättä ihmettä katsomaan.

Kesäyö

28/06/2011

Tänä aamuna perinteinen yöretkemme onnistui. Heräsimme puoli kolmelta, pakkasimme koriin kaakaota, kahvia ja sämpylöitä ja soudimme Eteissaareen Voipaalla.
Ensi pilkahdus auringosta näkyi heti saareen rantauduttuamme.

Kello oli yli puoli neljän.

Aamiaskivi on aina tämä sama. Sen päällä istumme eväitä nauttien ja auringon kultaista valoa ihaillen.

Vaellamme ohi valkolehdokkiesiintymän, jossa tänä vuonna on vain yksi kukkiva yksilö.

Kivikkoinen rinne ottaa valoa vastaan.

Metsässä on monen maja omassa rauhassaan.

Saaren toisessa päässä valo tulvii..

.. ja sen väri on houkuttelevan lämmin.

Maitohorsma kukoistaa kivillä.

Vanhaa halavakasvustoa auringonnousun puolella.

Saaren päässä näkyvät Kirkkokivet.

Kurjenjalka ojentautuu.

Koivunlehdissä näkyy hentoa kastetta.

Karussa maastossa sitkeät säilyvät.

Tyyni Voipaanselkä.

Järvikortteen aamuhelmiä.

Puiden yhteiseloa ei kukaan riko, saari on Metsähallituksen.

Hämähäkkiseitistö peittoaa varvikkoa.

Mustikkaan ei ole vielä kiire, mutta ensimmäiset maistajaiset saimme.

Vielä puoli kuusi valo tulee aivan viistosta.

Kotirannassa kello kuudelta.

Lähde sinäkin ottamaan aurinko vastaan. Valoisimmat ajat jatkuvat vielä.