Posts Tagged ‘luonnonsuojelualue’

Kolvananuuro Pohjois-Karjalassa

24/06/2015

1kolvananuuro24.5.15

Kolvananuuron luonnonsuojelualue sijaitsee Kontiolahden ja Enon kuntien mailla Pohjois-Karjalassa. Rotko on osa kymmenien kilometrien pituista jyrkkärinteistä murroslaaksoa. Luonnonsuojelualue on noin neljä kilometriä pitkä ja noin neljäsataa metriä leveä. Retkelle uuroon pääsee molempien kuntien omilta pysäköintipaikoilta.

kolvananuuron p-paikka

Kontiolahden P-paikalla on opastustaulut, pöytä penkkeineen retkievästelylle, sekä kuivakäymälä.

kallioperän kivilajikerroksia2

Rotkolaakso muodostui viimeisen jääkauden aikana, kun jäät virtasivat ja hioivat rotkoa syväksi. Kolvananuuro on Suomessa ainoa paikka, jonka kalliot on todistetusti syntyneet kerrostumalla. Tämä voisi olla yksi esimerkki kerroksista.

opasteet3

Tästä matkaa voi tehdä niin Kolille kuin Patvinsuolle saakka. Välietappeja on laavuineen polun varrella. Me valitsimme Uuronreitin, jonka pituus on noin 5 km. Ajankohtana helluntai 2015, toukokuun 24.pv.

leveällä polulla4

Polku voi olla jossakin kohdin kovin herraskaisen leveä, muttei juuri tämän jälkeen.

tupasvilla kukkii5

Vuoden luonnonkukkienpäivän teemakasvi tänä vuonna oli tupasvilla. Tässä se kukkii juuri toukokuun lopulla ennen kuin valkoiset siementupsut valmistuvat.

pienikoiralampi6

Pieni Koiralampi sijaitsee jo alkumatkassa. Se on kasvamassa umpeen hiljalleen. Suuri Koiralampi jää taaksemme ja jää tällä kertaa retken ulkopuolelle.

pienellä koiralammella7

Musta vesi näyttää pohjattomalta ja kuvastelee rannoilta kohoavaa seinämää.

laavulla8

Lammen rannalla on kuivakäymälä ja tulipaikka, joka kannattaa hyödyntää, koska tällä retkellä toista ei tule vastaan.

kuolevatkuuset9

Soistuminen saa kuuset kuolemaan lammen rannalla. Luonto muuntuu, niin kuin aina. Luonnontilainen metsä hoitaa itse itseänsä.

puro koiralammesta b

Koiralammesta lähtee puro virtaamaan pitkin uuron pohjaa, välillä peittyen kivien alle. Tässä puron pohjalla näkyy raitaisia kiviä, eiköhän liene juuri niitä kerrostuneen kallion murikoita.

kivinen tie 10

Polku on vaativa ja kysyy vaeltajalta tasapainoa ja ketteryyttä. Kaatuneet puut voivat aina olla yllätyksenä edessä.

rotkossa 11

Rotkossa on kuljettava huolella, ja mihinkäs sitä kiire olisi, paljon on ihmeteltävää ympärillä. Lumilänttejä ja jäätäkin on askeleiden alla.

rotkon rakkaa12

Eroosio vierittää kivilohkareita rotkon seiniltä alaspäin.

valoa ja varjoa nousevia kasveja 13

Rotkossa valo ja varjo taistelevat. Toukokuun lopussa on vielä kasvustot pieninä alkuina, koska lämpö- ja kosteusolosuhteet vaihtelevat näkyvästi.

myyränporrasko 14

Vaateliaat kasvit viihtyvät täällä, ja itse koetin tunnistaa missä kasvaisi myyränporras. Olisiko se tämä?

rotkonseinämä 15

Kallioseinämiltä näkyi ainakin tunturikiviyrtti, ja kesän edetessä tulee runsaasti lehdon kasveja. Rotkon seinämät nousevat jylhinä.

suoraa seinämää 16

uurossa 17

Polku rotkossa on vaativa, eikä apua ole lähellä, joten viisainta on ottaa mukaan matkakumppani ja ensiapulaukku.

kolvananuuro18b

kasvunalkua19

Puron virtaavassa vedessä uiskenteli lukuisia mutu-kaloja.

saniaispuskat alullaan20

Tähän aikaan saniaisviidakot eivät rehota vielä, mutta kesällä ne voivat peittää jopa kulkijan. Lehdon rehevyys on varmasti elämys.

kotkansiivet 21

Kotkansiipi on levinnyt tänne voimakkaasti, kuten muutkin saniaiset.

rotkon länsipuolella22

Rotkon pohjalta noustuamme länsipuoleiselle reunalle, näkökulmat muuttuvat. Seinämät nousevat uuron pohjalta jopa 70-80 metriä.

nousua23

Nousemista riittää rotkon reunalle kiivetessä.

kolvananuuro24.5.2015 24

Kauneimmat maisemat ovat länsireunalla. Jyrkkien kielekkeiden päällä täytyy varmistaa turvallisuus.

kolvananuuro 24.5.2015 25

Kolvananuuro on maisemallisesti arvokas, kasvillisuudeltaan runsas, geologisesti mielenkiintoinen sekä erämaatunnelmaltaan yksinkertaisesti huippukohde patikoinnille. Voit tunnistaa hyvin peukaloisen laulun uurossa kulkiessasi. Ehkä näet haukkojen liitelevän laakson yllä. Pohjoisen ja etelän kasvillisuuden, varjon ja valon, kuivan ja kostean vuorottelu tekee tästä kohteesta rikkaan ja paljon antavan.

Pisaa valloitetaan

02/11/2014

Kiitos Metsähallituksen, Pisalle saatiin viimein uusi kestävä näköalatorni ja useita kulkemista helpottavia rakenteita, teräsportaita ja -kaiteita, uusittuja opasviittoja, pitkospuita ja siistityt polut.
Lastukosken kyläyhdistys on mallikkaasti talkoillut omalle uimarannalleen huippuhienon kodan retkeilijöidenkin käyttöön. Toivoa sopii, että retkiporukat osaavat käyttäytyä kuten nykyretkeilijän pitääkin huolehtimalla paikat aina siistiin kuntoon ja kunnioittamalla tiedossa olevia sääntöjä.
Meidän retkemme Pisalle alkoi tutustumalla tuohon Lastukosken kotaan Vuotjärven rannalla. Paikka oli niin siisti, ettei sinne hennonnut jäädä edes omia termarikahveja juomaan, vaan ajelimme Salmenpellon P-paikalle Juankosken puolelle, josta pääsimme lyhintä reittiä huipulle.

lastukosken kota 1.11.14

lastukosken kota sisä1.11.14

Taidolla rakennettu ja huollettu kota.

lastukoski kota 1.11.14

Vuotjärven lahti aukenee houkuttelevana, uimaan ja melomaan kesällä, erityisesti nauttimaan.

Pisalle salmenpellontieltä 1.11.14

Salmenpellontien aloituspiste sijaitsee mukavasti suojassa. On hienoa aloittaa retki, kun opasteet on tuoreessa kunnossa, selkeät ja siistit.

salmenpellon p-paikka 1.11.14

Jäin kuitenkin miettimään, oliko tarkoitus ohjata tästä lähtöpisteestä Pisankierrolle. Salmenpellon puoleisen polun kulkeminen ei ole kierto, vaan pisto. 8,5 km:n kiertoreitti tarkoittanee vain Pisanlammenkiertoa, joka alkaa Lastukosken P-paikalta ja on todellinen rengasreitti.

pisan sammalet 1.11.14

Pisan vanhenevien metsien matot ovat muhkean sammalpeitteisiä.

kaivo kunnostettu 1.11.14

Polun varrella olevien ikivanhojen asumusten jäänteisiin kuuluu myös vanha kivistä rakennettu kaivo, joka nyt on saanut turvavarustuksen.

talvi tulee 1.11.14 pisalla

Marraskuun ensimmäinen päivä oli mainio poutapäivä ennen luvattua lumisadetta. Aamupäivän utu pysyi aikansa viileän yön jäljiltä, ja pyyhki kuuraisia puunlatvoja.

pisan uusi torni 1.11.14

Uusi näköalatorni on teräksinen, useita metrejä entistä korkeampi, ja varsin turvallisen tuntuinen.

pisan tornissa 1.11.14

Hyvällä ja kirkkaalla säällä ja vielä kiikarein varustautuneena täältä voi nähdä tosi kauas. Kannattaa ottaa kartta mukaan jotta osaa paikallistaa näkemänsä.

näköala tornista Pisa 1.11.14

pisan tornista 1.11.14 Kypäräinen

Kypäräisen hahmo tarttuu useisiin kuviin. Ehkä siinä on jokin taikavoima.

Tornista laskeuduttuamme istuimme penkille reppumme evästarjontaa huventamaan. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Ei ole viime vuosina ollut tällaista tungosta vielä.
Harmittavainen tilannekin siellä nähtiin, kun eräs vanhempi mies pystytteli tuomistaan pilkkeistä nuotiota entisen tornin vieruskiville. Huomautuksista huolimatta mies sinnikkäästi sytytti tulen ja naureskeli, ettei nyt ole heinäkuu.
Esimerkillään hän teki nyt kyllä melkoisen mokan, sillä nuotion jäljet yllyttävät muitakin ihmisiä tekemään avotulia, mitä siellä nimenomaan kielletään tekemästä. Pitäisiköhän tulentekokielto olla selkeämmin esillä, kun kaikki eivät jaksa lukea taulun tekstejä, jossa lukee:
leiriytyminen ja avotulenteko on kielletty.

pirunluolan yläpuolella 1.11.14

Kuljimme Pisan harjennetta pitkin Pirunluolalle katsomaan, millaiset rakennelmat sen jyrkänteeseen on tehty. Taas Kypäräinen osui silmiini.

pirunluolan kaiteet 1.11.14

Nyt tämä polun pätkä on helppoa nousta ja laskea

portaat pirunluolalle 1.11.14

pisanpuron silta ja pitkospuut 1.11.14

Piipahdimme myös katsomassa Pisanpuron yli menevää siltaa ja pitkospuita. Hyvältä näytti.

valkeisen rannalla 1.11.14

Sitten retkemme poikkesi totutusta. Lähdimme suuntaamaan kohti Valkeisen rantaa, Pisan itäreunalle. Omintakeinen retkiosuus alkoi tästä. Valkeisen takana Salmenpellontie ja Mustikkamäki.

Pisan rinteillä juankosken puoli 1.11.14

Juankosken puolen rinteellä sai käyttää takajalkojaan. Täällä ei ole polkuja, vain täysin luonnontilassa oleva rinne, josta söimme suuria, jäisiä puolukoita.

kypäräinen juankosken rajalta 1.11.14

Jokainen tunnistaa jo tämän: Kypäräinen, kuvattu Nilsiän ja Juankosken välisellä rajalla.

vaaroja kohti 1.11.14 pisalla

Tämäkin on näkymä, joka on nähtävä jokainen kerta. Mustikkamäki, Katkonmäki, Tervasmäki, Kakkomäki, Papinmäki…
Alapuolella Korjanperä.

täyssinän rauhan rajamerkkejä 1.11.14

Pyörähdimme vielä Täyssinänrauhan rajamerkkien kautta. Nämä merkit voisi ajoittain puhdistaa jäkäläkasvustosta, niin näkyisivät paremmin.

iltavalo pisalla 1.11.14

Iltapäivän valo alkoi kullata maisemaa lämpöisellä valollaan.

pisan iltavalo 1.11.14

Muisto kesästä hehkuu vielä auringonvalona.

pisa 1.11.14

Paluumatka joutuu hyvin alaspäin kulkiessa. Jää hyvästi Pisa seuraavaan kertaan! Olet ehtymätön virkeyden antaja.

Pisa-tietoa ja retkikuvauksia täällä lisää.

Pisalle jälleen!

27/06/2014

1.kesalehto1.6.14
Vanha polku Pisalle näkyy vielä kartoissa, mutta ei maastossa. Löytyisikö väylä Korjanperälle kumminkin?

2.kotkansiivet1.6.
Mahtava kotkansiipi-harmaaleppälehto hurmasi heti alkuun. Oli kesäkuun ensimmäinen päivä.

3.lehtopuro1.6.
Soliseva pikkupuro täydensi alkuelämyksen.

4.kotkansiipi1.6.

5.lehto1.6.
Kotkansiivistä tuli ylevä ja hurmaantunut olo. Niitten tuoreutta piti huokaillen ihastella.

6.pisalle1.6.
Kun löysimme ensimmäisen jyrkänteen, tiesimme kääntyä kulkemaan sen alapuolella kohti luode-pohjoista. Olimme Pisan itäpuolen rinteillä.

7.pisalle1.6.
Sateitten jälkeen kalliot valuivat vettä.

8.jyrkanteita1.6.
Jyrkkää kalliota riitti… Mutta kadotimme sankassa metsässä maamerkit, emmekä osuneet Korjanperän kiviputoukselle.

9.korjanpera1.6.
Pääsimme kuitenkin vaaran laelle aikamme kuljeskeltuamme. Olimme kulkeneet rinnettä korkeimman paikan ohi, mutta tutut näkymät veivät meidät tornin kohdalle. Pettymykseksemme uutta tornia ei oltu saatu rakennettua vieläkään. Tämä taas tietää sitä, että kun se on saatu joskus paikalleen, on meidänkin tultava se testaamaan.
Tässä olemme Korjanperän yläpuolella. Maisemat täältä ovat edelleen parhaimmat kohti Siikajärveä, Mustikkamäkeä ja muita Pisaa matalampia vaaroja.

10.pisa1.6.

11.pisanportaat
Uudet teräsportaat on jo melkein valmiit. Laskeuduimme niitä pitkin alas etsiäksemme toista kautta Korjanperän järkäleet.

12.korjanpera1.6.
Ja täällähän se löytyy, mahtava ja vaikuttava kivivirta.

13.korjanperalla1.6.
Tämä näky saa hiljaiseksi.

14.pisanpuroja1.6.
Nyt osasimme suunnistaa sankassa metsässä paremmin kohti lähtöpaikkaamme. Kuljimme saniaismetsän läpi linnunlaulun täyttämässä kesäsunnuntaissa. Puro solisi, vihreys valloitti. Ja me olimme tehneet hienon oman seikkailun Pisan rinteillä.

Pisa-reissuja täällä lisää.
Ja täällä

Pisa – aina elämys

30/09/2013

pisanretkisyyskuu13a

Pohjois-Savon maisemahelmi, Pisa, on vertaansa vailla.

1pisankierto13

Vaikka oli sateista, toteutimme Pisankierron Nilsiän Lastukosken parkkialueelta lähtien ja talsimme noin 8,5 kilometriä pitkän retkipolun syyspäiväntasauspäivänä.
Luonnonsuojelualue on 280 hehtaarin suuruinen, Metsähallituksen hallinnoima, ja Pisan laella oleva 1,5 ha:n suuruinen entinen suojelualue on Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen omistuksessa. Laki suojeltiin jo v. 1963, mutta luonnonsuojelualue perustettiin vasta v. 1993.

2pisankierto13 hirvenj

Maasto oli märkää jo ennestään, ja vettä tihuutteli, mutta sää oli vielä kyllin lämmin.

3pisankierto13

Pisankierto kulkee vaihtelevasti kumpareita ja kosteikkoja ylittäen, ja soiden ennallistamisen vuoksi pitkospuita tarvitaan, ja nyt olisi aika uusia ne pian. Osa matkaa kulkee metsänhoitotietä pitkin. Polku kiertää Ison Pisanlammen sen länsipuolelta.

4pisankierto13 pisanpuro

Pisanpuro alkaa Isosta Pisanlammesta ja virtailee Valkeiseen.

5pisankierto13 pirunkellari

Pirunkellari seisoo Pisan pohjoispään jyrkimmässä nenässä. Täältä on ammoisina aikoina kilkuteltu vuorikristallia korukiviksi ja niin nämä onkalot ovat syntyneet. Tosin tällaisille paikoille on aina myös kehitelty tarinoita, kuten tällekin “luolalle”. Luola on rauhoitettu, eikä enää ole lupa ottaa kiviä itselleen. Lisää tarinaa pirusta tässä.

6pisankierto13 pirunkellari2

Pirunkellarilta alkaa polun vaikein nousu, jota muutamat portaikot avittavat alkuun.

7pisankierto13 kyp7

Jyrkänteeltä näkee sopivasti pohjoisen suuntaan Kypäräiselle ja Valkeisen järvelle.

8pisankierto13 kyp8

Jyrkänne on komea ja paikka tuntuu ylevältä, kuten Pisa alunperin onkin tarkoittanut pyhää.

9pisankierto13 pikkupisa

Luonnonsuojelualueeseen kuuluu myös Pisan jatkona kohoava Pieni-Pisa. Sade lakkasi ja metsä alkoi työntää höyrypilviä taivaalle.

12pisankierto13 piru12

Jyrkkä nousu jatkuu jatkumistaan. Vahvat juurakot polulla antavat tukea liukkaallakin.

13pisankierto13

Pisa on suojeltu vanhojen metsien alueena. Luonnon omaa muuttumistahtia on ihana seurata.

14pisankierto13

Puut vanhenevat, jäkälät ja sammalet kukoistavat, värit miellyttävät kulkijaa.

15pisankierto13

16pisankierto13

17pisankierto13

Nousua riittää vielä kohti näkötornia.

18pisankierto13

Tornista näkyykin yllättävän hyvin sateisella säällä, jopa Puijon torni osui silmiin paljaalla silmällä. Tämä lienee viimeinen käynti tällä tornilla. Uusi ja korkeampi on luvassa vuoden vaihteessa.

19pisankierto13

Tornin rakenteet ovat olleet säiden armoilla jo kyllin kauan.

20pisankierto13

Itäpuolen jyrkänteen päällä auvautuu huikaisevat syysmaisemat.

21pisankierto13

Luonnontilainen metsä rauhoittaa mielen.

22pisankierto13

Kosteat henkäykset ajelehtivat ohitsemme. Tämä tuntuu juhlalliselta.

23pisankierto13

Mäkijono jatkuu vasemmalta lähtien: Mustikkamäki, Katkonmäki, Tervasmäki, Kakkomäki ja Papinmäki.

24pisankierto13

Ja usva huuhtoo ne.

25pisankierto13

Tässä Mustikkamäki ja sen alapuolella kirkasvetinen Valkeinen.
Pisan laella on Täyssinän rauhan rajamerkit, joista olen kertonut jo aiemmin.

26pisankierto13

Matka jatkuu vielä kolmisen kilometriä alas metsäistä polkua pitkin lähtöpaikalle.

27pisankierto13

Lastukosken parkkialueelle mahtuu useita autoja, siellä on kuivakäymälä ja opastustaulu sekä pöytä penkkeineen evästyksille. Pisalla ei ole tulenteko sallittua, mutta tornilla voi syödä eväät penkeillä istuen. Pisan retkelle kannattaa varata aikaa reilusti. Maisemien ihailu vie yllättävän paljon aikaa ja luonnontilaisesta metsästä löytää aina uutta.

Pisaa vielä lisää.

Vertailun vuoksi tässä muutama kuva viikkoa aiemmin tehdystä Pisanretkestä täysin erilaisella säällä, lämpimällä syyskuulla.

pisanretkisyyskuu13a

Lyhyempi reitti Pisalle, Salmenpellon parkkipaikalta, on vain 1,6km pitkä. Nousevaa polkua on miltei koko matkan, mutta polku on hyvä eikä pitkospuita ole.
Tämä jyrkänne on hyvin tuttu.

pisanretkisyyskuu13b

pisanretkisyyskuu13c

Jyrkimmän kohdan apuna on kaiteita ja portaita, nekin kyllä nyt uusimista vailla.

pisanretkisyyskuu13d

pisanretkisyyskuu13e

pisanretkisyyskuu13f

Tälle tornille jätämme hyvästit. Kauniina päivänä Pisankävijöitä oli yllättävän paljon.

pisanretkisyyskuu13g

Idän jyrkänteellä kannattaa viipyä ja ihailla vain.

pisanretkisyyskuu13h

Halusin etsiä vanhan polun, joka kiertää jyrkänteen alapuolella ja johtaa lopulta Salmenpellontielle. Tällä kertaa riitti, että ehdin huumaantua Korjanperän mahtavasta kivikkoryöpystä. Äsken olimme tuolla ylhäällä alas katsomassa. Hyvin mielenkiintoista!

pisanretkisyyskuu13i

Paluu tapahtui kuitenkin samaa polkua kuin tullessa. Täällä näkee lehtomaista kasvillisuutta, suuntautuuhan rinne otolliseen ilmansuuntaan etelään. Villiruusut odottavat kiulukoineen lintuja.

Molemmat reitit ovat omalla tavallaan hurmaavia. Pisankierto kulkee suurimmaksi osaksi Nilsiän puolella, ja lyhyempi Juankosken puolella. Jokaisena vuodenaikana kokee erilaisia elämyksiä tutkiessaan näitä arvokkaita maisemia. Metsänpiika on valmiina viemään sinut haltioitumaan Pisan luontoon. Lähde siis!

Tässä lyhyemmän polun tarkempi kuvaus.

Niittylahden retkeilyreitillä ensimmäisenä luonnonpäivänä

23/09/2013

luonnonpaiva a

Ulkoilu- ja retkeilyalue Vehmersalmentien (nro 539) varressa Kuopion kaupungin alueella tarjoaa levollisia maisemaelämyksiä ja luonnonrauhaa.

luonnonpaiva b

Kymmenen kilometrin mittainen retkeilyreitti yhdistää kaksi luonnonsuojelualuetta toisiinsa, Tonkkurinmäen ja Mustamäen luonnonsuojelualueet.

luonnonpaiva c

Tonkkurinmäen selänne upeine männikköineen.

luonnonpaiva d

Tämä selänne rauhoitettiin vuonna 1974 merkittävänä geologisena kohteena, luonnonmaiseman ja metsäkasvillisuuden suojelualueena.

luonnonpaiva e

Selänteen päälle kiipeämistä helpottaa muutamat portaat.

luonnonpaiva f

luonnonpaiva g

Selänteen korkein kohta on 143 m merenpinnasta. Komealle, tasaiselle kivelle nouseminen kannattaa, sillä maisema aukeaa kohti Kuopiota ja Kallavettä. Näköalapaikkoja löytyy lisää pitkin selännettä.

luonnonpaiva h

luonnonpaiva i

luonnonpaiva j

Retkipolku kulkee osin metsänhoitotietä, jolta poikkeava polku ei kovin hyvin hahmotu heikosti näkyvien merkintöjen takia. Tämä ongelma on hyvin monella retkeilyreitillä, ja saattaa usein eksyttää.
Polun varrella kohtaamme pikkuisen Joutenlammen.

luonnonpaiva k

Järeiden kuusten katveessa on turvallista kulkea, vaikka mistäpä sitä tietää, millaisia otuksia kivien takana kurkkii!

luonnonpaiva l

Tässä vaiheessa alkaa jo evästauko tulla mieleen, ja kaivataan tulevaa laavua.
Vaan laavu olikin niin miehitetty, että matkaa oli pakko jatkaa ja etsiä eväspaikka sammalkiviltä. Laavu on pikkutien päässä, joten sinne on helppo tulla vaikka autolla ja kuljettaa isommankin eväskuorman tulille.

luonnonpaiva m

luonnonpaiva n

Saavutimme lopulta Mustamäen luonnonsuojelualueen, jossa on useita katselupaikkoja kallioisilla jyrkänteillä. Mustamäki on suojeltu v. 1974 geologisena muodostumana ja metsäkasvillisuuden ja maiseman suojelualueena.

luonnonpaiva ooo

Kalliot nousevat nelisenkymmentä metriä järven pinnasta. Paikoitellen kalliot putoavat pystysuorasti veteen. Alla siintelee Mustajärvi.

luonnonpaiva p

Vihreässä sammalmetsässä virtailee metsäpuro. Sen värikkyys pysäyttää.

luonnonpaiva q

Kaupunki on hankkinut katselutornin v.2012, ja sieltäpä kelpaa maisemia tutkia ja kiikaroida.

luonnonpaiva r

luonnonpaiva s

luonnonpaiva t

Rytmikkäät kivet pistävät silmään retken loppupuolella.

luonnonpaiva u

Niittylahden retkeilyreitti alkaa ja loppuu tässä puuvanhuksen luona. Se on Kuopion kaupungin Harjulan tilalla kasvanut petäjäpuun latva. Harjulan tilan omisti eversti, ritari, Suomen sodan sankari C.L.Lode. Puu on ollut historiallisesti ja maisemallisesti arvokas Kuopiossa. Sen ikä on arviolta 240 vuotta. Turvallisuussyistä se oli kaadettava v.2005, ja sen latvaosa on tuotu Niittylahteen, jonka takamaita Lode aikoinaan omisti. Tyviosa seisoo edelleen Kuopiossa Niuvantien risteyksessä.

Pisa, pikkuvuori Koillis-Savossa

31/08/2011

Pisa on jylhiä maisemia, vanhoja metsiä, historian merkkejä ja monimuotoinen retkikohde. Esittelen reitin, joka alkaa Juankosken puolelta, Salmenpellontieltä. Juankosken Rotaryklubi toteutti toimintavuonna 1989-90 Rotarypiirin teeman ‘ puhdas luonto – terve elinympäristö ‘ mukaisesti luontopolun Juankosken puoleisille rinteille. Klubin jäseneet laativat opastaulujen tekstit, joita vielä voi lukea matkan varrella.

Alku Salmenpellontieltä on helppo. Pysäköintipaikalla on kuivakäymälä ja jätepiste.

Rehevät heinikot ja kivikkoalvejuuret loistavat auringossa.

Ikivanhaa asutusta, ehkä 1600-1700-luvulta. Enää uunin raunio on jäljellä.

Matkalla metsä on monen ikäistä, mutta rauha asuu täällä.

Lehtomaisella kankaalla kasvaa kurjenkelloja ja kivikkoalvejuuria ja heinää.

Toinen jäänne asutuksesta ylempänä rinteessä. Kivijalka näkyy vielä hyvin. Ympärillä kaskettu metsä.

Saha, keksi ja kirves. Kuinka vanhoja?

Polku kutsuu sinua yhä eteenpäin monipuolisten näkymien lumossa.

Juankosken ja Nilsiän kaupunkien rajamerkki löytyy näköalapaikan lähettyviltä. Tässä on kuitenkin ollut matkaviitat Kuopioon ja Nilsiään.

Rajalinja jyrkänteen alla näkyy selvästi avoimena.

Ennen polkujen perustamista Pisalle kavuttiin haasteellisesti tästä jyrkänteestä.

Nyt nousua helpottavat kaiteet ja portaat.

Kivistä nousua kyllä riittää portaista huolimatta..

Täyssinän rauhan raja kulki Pisan huipun kautta, ja merkit on helpoimmin nähtävissä juuri täällä. Ruotsi-Suomen ja Venäjän rauha solmittiin vuonna 1595. Tässä venäläisten hakkaamat rauhanmerkit.

Ruotsi-Suomen merkit kruunuineen. Joko ne peittyvät jäkäliin?

Pisan korkein kohta on 270,6m merenpinnasta ja 180m ympäristöään korkeampi. Olemme luonnonsuojelualueella, joka perustettiin v. 1993 vanhojen metsien suojelualueena. Huipulla on näköalatorni, josta näkee ympäriinsä savolaista maisemaa järvineen. Evästauko onnistuu täällä penkeillä istuen.

Näkymä kohti Nilsiää. Tahkon rinteet siintävät heikosti utuvalossa.

Toisessa suunnassa makaa Kypäräinen.

Itä-kaakkorinteellä voin todeta: pitkät on puut Pisanmäellä, hongat Hornan kalliolla, niin kuin Kalevalassakin mainitaan.

Vaaroja riittää Pisan ympärillä. Mustikkamäki ja Katkonmäki kaakossa.

Jyrkänteet ovat komeita, mutta vaarallisiakin.

Kuvasiko kuuluisa valokuvaaja I.K. Inha mahdollisesti juuri näillä jyrkänteillä jo 1800-luvun loppupuoliskolla? Ja suuri ja hidas kameransa mukanaan!

Tosin ei ole ihme, jos hän halusi nähdä vaivaa kuvatakseen näitä kauniita suomalaisia maisemia.

Valkeisen lahti siintelee keskellä.

Pisa on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, eikä syyttä.

Se on syntynyt 2000 miljoonaa vuotta sitten vuorijonojen poimuttuessa mannerlaattojen liikkumisen vuoksi. Vuorijonosta Pisa, Koli ja Vuokatti ovat säästyneet eroosiolta. Pisan kivilaji onkin kovaa kvartsiittia ja kvartsiittiliusketta. Pisan pohjoispäässä sijaitsee ‘pirunkellari’, luola, joka on syntynyt ihmisten kaivaessa aikojen kuluessa kalliosta kvartsikiteitä eli vuorikristallia korukiviksi. Tätä perinnettä ei kuitenkaan enää sallita, koska luola on rauhoitettu.

Viimein on paluun aika ja sama polku kuljettaa nopeasti alas. Matkalla tämä kaunis luonnonpuro tihkuu hiljaa elokuun helteessä.

– Tämä reitti on lyhin Pisan huipulle, Salmenpellontieltä vain noin 1,6 km. Vaativuustaso huomioon ottaen aikaa saa varata väljästi. Toiset polut kulkevat Nilsiän puolella ja ovat pitempiä.
Jos haluat Pisalle, ota Metsänpiika oppaaksesi. Vaikutut satumaisesta luonnosta ja arvokkaasta perinnöstämme.

Tässä kartta Pisan alueelle.

Orinoro Leppävirralla

22/08/2011

Leppävirran ilmeisesti suosituin vaellusretki toteutuu Orinorossa, Soisalon saaressa, Mustinmäen kylässä.

Matkaan lähdetään useimmiten Mustinmäen entisen koulun pihapiiristä. Tämän reitin pituus on noin 7 km.

Mustinmäen avara mäkimaisema tulvii valoa ja leppoisuutta.

Sukellamme lehdon läpi kohti toisia mäkiä.

Kookkaat sananjalat seisovat tanakasti polun vierellä.

Silmäruohoa on runsaasti avonaisilla paikoilla.

Auringon lämmittämällä taimikolla lentelee monia hyönteisiä syyskesän kukkien kimpussa.

Puolukat on pian poimittavissa.

Syksyn värikarttaa täydentävät erilaiset sienet.

Polun varrella on entinen Tuhkulan pientila. Nyt sen asuinrakennus on sortunut tai purettu.

Historia kurkkii aitan ovelta. Aika ei anna sille loputtomasti tilaa.

Vain suuret omenapuut jatkavat elämäänsä ja kertovat omia tarinoitaan.

Reitti kulkee osin kylätietä pitkin ja nousee lopulta Orkomäen huipulle, jossa on viljeltyjä peltoja.

Mäellä nököttää Kalliomäen torppa metsän keskellä.

Sammaloitunut kiviaita kertoo, että täällä on tehty töitä peltoja ja karjan laitumia varten.

Nyt kiviaidan sisällä kasvaa vain vanha metsä.

Viimein eteemme tulee rotko, jossa kallion ruhjevyöhyke on huuhtoutunut puhtaaksi mannerjään sulamisvesien takia. Pohjalla näkyy lähde.

Jyrkänteen reunoilla on liikuttava varman päälle.

Orinoro nimen kerrotaan tulleen siitä, että rotkoon olisi tipahtanut orihevonen tai parikin. Toisaalta se voi olla johdettu sanasta Orkonoro, jonka alku ‘orko’ tarkoittaa jyrkkä-äyräinen, märkäpohjainen syvänne.

Uudet tukevat portaat vievät alas rotkon pohjalle.

Pitkospuut ovat välttämättömät jo pehmeän suon vuoksi.

Tämä ruhjelaakso on geologisesti merkittävä kohde, jonka kallioperän kivilaji on pystysuuntaan liuskeista.

Alue on suojeltu maisemallisena erikoisuutena ja mm. vaateliaitten jäkälälajien, kuten raidankeuhkojäkälän ja pohjankorvanjäkälän kasvupaikkana.

Rotkon pohjalla liikkuessa on oltava huolellinen, erityisesti kostealla ja märällä kelillä.

Rotko on noin 100m pitkä ja suurin syvyys lähes 20m. Hakijana eli omistajana Leppävirran kunta on saanut sen luonnonsuojelualueeksi 14.10.1986. Kerrotaan, että paikka on muinoin ollut noituuden harjoittamispaikka, sittemmin kyläläisten juhannuksen viettopaikka.

Valo ja varjo vaihtelee kiviseinämillä. Kyllä mielikuvituksen saa liikkeelle ja tarinoita syntymään.

Ilmasto on kostean viileä kesälläkin. Talven lumet sulavat täällä hitaasti.

Saniaiset ja sammalet etsivät kasvupaikkansa vaikka pystyseinämältä.

Rotkon jälkeen polku vie Orkonen-nimisen lammen rannalle, jossa on laavu tulipaikkoineen. Luontopolkua hoitaa kyläyhdistys.

Valoa kohti kuusikon suojissa.

Paahteisella aukiolla kiiltelee metsälauhakasvustot.

Toisen lammen, Haukisen, rannalla on myös puinen penkki levähdystä varten. Monimuotoiseen kasvilajistoon pääsee parhaiten tutustumaan tällä pitkällä reitillä. Samalla voi tarkkailla lintujen ja nisäkkäiden puuhia.Tästä jatkuu matka pian kyläteille ja takaisin lähtöpaikkaan.
– On pari muutakin vaihtoehtoa käväistä rotkolla, jos haluaa kulkea lyhyemmän matkan. Pakko ei ole mennä alas rotkoon, jos liikkuminen on hankalaa. Opastan sinne kuitenkin mielelläni tätä Savon seitsemättä ihmettä katsomaan.

Telkkämäki

20/07/2011

Koillis-Savon kaunis luonnonsuojelualue Telkkämäki on ainutlaatuinen kaskiperinnetila koko Pohjoismaissa. Täällä tunnet vielä vanhan ajan henkeä ja pääset rauhoittumaan.

Harmaat hirsirakennukset sulautuvat luontoon.

Pihapiiri luo romanttistet puitteet retkellesi.

Talon ikkunoilla kasvaa palsamit.

Kyyttölehmä kaksoisvasikoineen laiduntaa tilalla.

Aamupalalla yhdessä.

Horniolainen kukko pitää isännyyttä kanalassa.

Lammaspässit hoitavat osaltaan perinnemaisemaa. Tässä huolellinen ruokailija.

Piha on levollinen ja kauniisti ylläpidetty.

Riihen ovesta näkyy ajan vieriminen.

Savusauna

Vanhoja työkaluja: hierin eli härkin valmistusvaiheessa, ja varpuluuta.

Kaksi hevosta kedon takana

viettävät kesää, lomailevat.

Pisteaidat kiertävät kaikkia laitumia.

Luontopolut Laidunkierto ja Rietulan kierto sukeltavat kasketuille alueille. Matkaa kertyy kolmisen kilometriä yhteensä.

Uhanalainen hirvenkello ilahduttaa metsässä.

Kasketuissa metsissä luonnon monimuotoisuus on lumoavaa.

Voit poiketa lopuksi lähteelle juomaan raikasta vettä tuohilipolla.

Tutustu ihmeessä arvokkaaseen perinnetilaan Kaavilla, Koillis-Savossa. Lisää tietoa saat www.luontoon.fi- sivustolta. ja minäkin voin opastaa lisää.