Posts Tagged ‘luontopolku’

Lintharjun luonnonsuojelualue Suonenjoella on tutustumisen arvoinen

01/08/2013

lintharju1
Patikoijalle, ulkoilijalle ja kuntoilijalle löytyy oivalliset maastot Lintharjun monimuotoisesta luonnosta. Meidän aloituspisteemme sijoittui Metsäntutkimuslaitoksen lähettyville.

lintharju2
Lintharjun pääselänne on luonnonsuojelualuetta ja sitä voi ihailla erimittaisilla luonto- ja ympäristöpoluilla. Polun rastitauluja on jopa 35 kappaletta, ja ne kertovat ympäröivästä luonnosta ja kulttuurista. Me jätimme suojelualueen ulkopuolisen polun kulkematta.

lintharju3palolampi
Kumpuilevassa maastossa on kauniin pyöreitä suppalampia, kuten tämä Pieni Palolampi.

lintharju4

lintharju5

lintharju6
Kuinka voikaan pystyssä kasvavat mäntypuut rauhoittaa mieltä! Tulepa tänne rauhoittumaan ja keräämään voimia.

lintharju7mantykukka
Polun varella esittäytyy lehtivihreätön mäntykukka.

lintharju8
Luonnon omat harmaat sävyt miellyttävät silmää; siinä on ikiaikaisuutta.

lintharju9
Mustikkavaltainen aluskasvillisuus on houkutteleva..

lintharju10mustikkaa
..niin houkutteleva, että jokainen meistä uppoutui luonnon välipalalle.

lintharju11umpilampi
Harjun useat suppalammet ovat kasvaneet osittain umpeen.

lintharju12
Lintharjun pääselänne on kapea ja jyrkkä, vain noin 15-25 metriä leveä.

lintharju13
Täältä voi ihailla harjukumpumaastoa ja suppakuoppia, joissa on suokasvillisuutta.

lintharju14

lintharju15onkilampi
Onkilammen rantaan laskeutuessa tulee eteen lehtokorpi.

lintharju16lehtokorpi
Lintharju on merkittävä pohjavesialue. Suurin pohjaveden purkautumiskohta on Onkilammen alue. Lampeen noroilee lähteikkörivistöjä.

lintharju17pohjanruttojuuri
Täällä kasvaa harvinaisuuksia, kuten pohjanruttojuuri.

lintharju18lehtokorpi
Tervaleppäkorpi on rehevä ja runsas.

lintharju19ahvenlampi
Luontopolku kiertyi yli pääselänteen toiselle puolelle ja alas Ahvenlammen rantaan.

lintharju20kangasajur
Runsaan kanervakasvuston takana kukkii samalla värisävyllä vaatelias harjukasvi, kangasajuruoho.

lintharju21jakalaa
Paisterinteillä kasvaa komeaa jäkälää, paras siis pysyä polulla, ettei jäkälä vaurioidu.

lintharju22lakkaa
Vaihteeksi tulee eteen oikea suo lakkoineen ja vaivaiskoivuineen.

lintharju23juolukkaa
Ja missä kasvaa näin suuria juolukanvarsia?

lintharju24palolammenlaavu kaakkurit
Hieman harhailtuamme löydämme paikallisen asukkaan opastamana Palolammen laavulle.
Loppueväät voi nauttia täällä, katsellen kaakkuripariskunnan rauhallista liikehdintää.

lintharju25palolampi pieni
Lintharjulla voi kulkea joko 3, 8 tai 14,5km:n mittaisia polkuja, ja varioida oman mielen mukaan. Nämä reitit kuuluvat Sisä-Savon retkeilyreitistöön, mutta toivoisin lisää konkreettista infoa maastoon, jotta tämä suojelualue tulisi enemmän tunnetuksi myös ulkopaikkakuntalaisille. Se on toimiva läpi vuoden: voit patikoida, marjastaa ja sienestää, hiihtää ja lumikenkäillä. Ja kun pysyt nimenomaan suojelualueella, vältyt näkemästä maa-aineksen ottopaikkoja ja ampumarataa.

Kotkanpolku “Pikku Pariisissa”

05/11/2012

Viljavista pelloistaan, historiallisesta kartanokulttuuristaan ja hienostuneesta seuraelämästään aikanaan tunnetuksi tullutta Joroista on kutsuttu lempinimellä Pikku Pariisi. Vauraat viljelmät antoivat aihetta kehaista kotiseutua sanomalla: “Joroisista ollaan ja rahhoo on evväänä”. Joroinen on Etelä-Savossa.

Kirkonkylän lähellä Kanavan liikunta-alueella, jossa on tanssilava, hyppyrimäki ja laavu, on Kotkanpolun lähtö- ja paluupaikka. Polku on 7 km pitkä ja kulkee Natura-alueella Kotkatharjun rinteillä ja laaksoissa.

Selkeästi merkitty polku pistää reippaaseen vauhtiin.

Syksyiset värit ovat herkullisia maastossa, mutta keväällä polun varrella voisi nähdä mm. rauhoitettuja kangasvuokkoja ja muita harvinaisempia kasveja.

Rinteillä on useita muinaisrantoja, jyrkkiä rinteitä, pääte- je reunakasautumia ja sivuharjumuodostelmia.

Polku kiertää Kotkatjärven paikoin aivan rannan tuntumassa.

Oikealla puolen polkua nousee taas yksi jyrkkä rinne. Maisema on hyvin kumpuilevaa.

Kotkatjärvi on kirkasvetinen ja rauhallinen. Rantoja ei ole pilattu mökkikirjolla.

Valo leikkii vaihtelevassa maastossa.

Järven toisessa päässä suoraan pohjoiseen avautuu näkymät horisontissa kohti Varkautta.

Varjo ja valo ovat hyvin syvästi vastakkaisia.

Polusta on tehty lyhennetty versio uuden viitostien rakentamisen vuoksi, kun useita hiekkaharjuja joutui tien alle.

Harjulle nousussa kuljemme viilentävässä kuusikossa.

Kotkatharjun päällä polku on vaikuttava, molemmilla puolilla jyrkästi alas viettävät rinteet. Seitsemän kilometriä sujuu lopulta nopsasti, eikä ihme että polku on suosittu lenkkilijöiden keskuudessa.

Joroisten seutu on ilmastoltaan ja kasvuolosuhteiltaan suotuisa niin viljellyille kuin luonnonkasveille. Kotkanpolku keväisessä asussa linnunlauluineen on varmasti elämys. Lähde siis Metsänpiian mukaan bongaamaan lintuja ja harvinaisia kasveja heti ensi keväänä!

Puijo, pidä pintasi!

09/10/2012

Jo Z.Topelius on sanonut, ettei täyttä käsitystä Kuopion kauneudesta voi saada, ennen kuin on noussut tuolle kohoavalle harjalle… Puijo on yksi Suomen tunnetuimmista näköalapaikoista, jonka laki on 232m korkealla merenpinnasta. Puijolle perustettiin maamme ensimmäisiä luonnonsuojelualueita jo vuonna 1928. Aluekokonaisuutena se on harvinaisen monipuolinen mukaan lukien kasvit, linnut ja metsät sekä ikivanhat kalliot.

Nyt käynti Puijolla vei päivänpolttavaan puheenaiheeseen, Konttilaan, ja sen kiertävälle polulle. Konttilan kierto on 2,3km.

Vaikka polku onkin merkitty varsin hyvin viitoituksineen, niin Konttilassa ennenkäymättömälle sattui kuin sattuikin tulkintavirhe, ja niin oltiin menossa kohti Satulanotkoa. Sen huomasi metsän muuttumisena lehtomaisemmaksi.

Luonnontilainen metsä aamupäivän auringossa veti kyllä puoleensa.

Mutta palasimme takaisin paikkaan, missä tie vie Konttilaan, Puijon luonto- ja opastuskeskukseen.

Tila on keskellä Puijon selännettä. Vieressä sijaitsee kaksi luonnosuojelualuetta ja laajentumishalukas golfkenttä. Eihän näille pelloille!

Konttila on entinen pappilan torppa, joka edustaa perinteistä itäsuomalaista mäkiasututsta. Sen vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. Torpan nimi on alunperin ollut Kokonmäki.

Tilan rakennuksia on kunnostettu pääosin EU-rahoituksella v. 2002-2004. Peltoa on kolme hehtaaria. Tilalla on yksityisyrittäjä, jonka palveluihin kuuluu mm. ulkoilukahvio, kotieläimiä ja kesäaikaan luontonäyttely.
Jos golfkenttä laajenee Konttilan pelloille, säilyykö perinteen tuntu, vanha aika?

Konttilasta polku jatkuu mehevään luontoon.

Vaikka kaupunki on aivan lähellä, täällä voit rauhoittua ja uppoutua luonnontuntemuksiin.

Näissä tunnelmissa väitän olevan enemmän aitoutta kuin millimittoihin ajetulla viheriöllä.

Lopulta pujahdetaan metsästä Puijon hyppyrimäen viereen, josta avautuu näkymät Kallavedelle. Vanhat ikikalliot tervehtivät meitä rinteessä, meitä, joille vieläkin on epäselvää, mitä haluamme jättää perinnöksi tuleville polville.

Konttilan kierron lisäksi Puijolla on kaksi muuta luontopolkua, Puijon polku ja Kokonmäen kierto, molemmat noin 2km. Muita ulkoilureittejä löytyy kiitettävästi. Joka tapauksessa Puijo on paljon: näköalapaikka, ulkoilu- ja virkistysalue, talviurheilukeskus, lehtokeskus, kansallismaisema, ja paljon muuta.

Pisa, pikkuvuori Koillis-Savossa

31/08/2011

Pisa on jylhiä maisemia, vanhoja metsiä, historian merkkejä ja monimuotoinen retkikohde. Esittelen reitin, joka alkaa Juankosken puolelta, Salmenpellontieltä. Juankosken Rotaryklubi toteutti toimintavuonna 1989-90 Rotarypiirin teeman ‘ puhdas luonto – terve elinympäristö ‘ mukaisesti luontopolun Juankosken puoleisille rinteille. Klubin jäseneet laativat opastaulujen tekstit, joita vielä voi lukea matkan varrella.

Alku Salmenpellontieltä on helppo. Pysäköintipaikalla on kuivakäymälä ja jätepiste.

Rehevät heinikot ja kivikkoalvejuuret loistavat auringossa.

Ikivanhaa asutusta, ehkä 1600-1700-luvulta. Enää uunin raunio on jäljellä.

Matkalla metsä on monen ikäistä, mutta rauha asuu täällä.

Lehtomaisella kankaalla kasvaa kurjenkelloja ja kivikkoalvejuuria ja heinää.

Toinen jäänne asutuksesta ylempänä rinteessä. Kivijalka näkyy vielä hyvin. Ympärillä kaskettu metsä.

Saha, keksi ja kirves. Kuinka vanhoja?

Polku kutsuu sinua yhä eteenpäin monipuolisten näkymien lumossa.

Juankosken ja Nilsiän kaupunkien rajamerkki löytyy näköalapaikan lähettyviltä. Tässä on kuitenkin ollut matkaviitat Kuopioon ja Nilsiään.

Rajalinja jyrkänteen alla näkyy selvästi avoimena.

Ennen polkujen perustamista Pisalle kavuttiin haasteellisesti tästä jyrkänteestä.

Nyt nousua helpottavat kaiteet ja portaat.

Kivistä nousua kyllä riittää portaista huolimatta..

Täyssinän rauhan raja kulki Pisan huipun kautta, ja merkit on helpoimmin nähtävissä juuri täällä. Ruotsi-Suomen ja Venäjän rauha solmittiin vuonna 1595. Tässä venäläisten hakkaamat rauhanmerkit.

Ruotsi-Suomen merkit kruunuineen. Joko ne peittyvät jäkäliin?

Pisan korkein kohta on 270,6m merenpinnasta ja 180m ympäristöään korkeampi. Olemme luonnonsuojelualueella, joka perustettiin v. 1993 vanhojen metsien suojelualueena. Huipulla on näköalatorni, josta näkee ympäriinsä savolaista maisemaa järvineen. Evästauko onnistuu täällä penkeillä istuen.

Näkymä kohti Nilsiää. Tahkon rinteet siintävät heikosti utuvalossa.

Toisessa suunnassa makaa Kypäräinen.

Itä-kaakkorinteellä voin todeta: pitkät on puut Pisanmäellä, hongat Hornan kalliolla, niin kuin Kalevalassakin mainitaan.

Vaaroja riittää Pisan ympärillä. Mustikkamäki ja Katkonmäki kaakossa.

Jyrkänteet ovat komeita, mutta vaarallisiakin.

Kuvasiko kuuluisa valokuvaaja I.K. Inha mahdollisesti juuri näillä jyrkänteillä jo 1800-luvun loppupuoliskolla? Ja suuri ja hidas kameransa mukanaan!

Tosin ei ole ihme, jos hän halusi nähdä vaivaa kuvatakseen näitä kauniita suomalaisia maisemia.

Valkeisen lahti siintelee keskellä.

Pisa on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, eikä syyttä.

Se on syntynyt 2000 miljoonaa vuotta sitten vuorijonojen poimuttuessa mannerlaattojen liikkumisen vuoksi. Vuorijonosta Pisa, Koli ja Vuokatti ovat säästyneet eroosiolta. Pisan kivilaji onkin kovaa kvartsiittia ja kvartsiittiliusketta. Pisan pohjoispäässä sijaitsee ‘pirunkellari’, luola, joka on syntynyt ihmisten kaivaessa aikojen kuluessa kalliosta kvartsikiteitä eli vuorikristallia korukiviksi. Tätä perinnettä ei kuitenkaan enää sallita, koska luola on rauhoitettu.

Viimein on paluun aika ja sama polku kuljettaa nopeasti alas. Matkalla tämä kaunis luonnonpuro tihkuu hiljaa elokuun helteessä.

– Tämä reitti on lyhin Pisan huipulle, Salmenpellontieltä vain noin 1,6 km. Vaativuustaso huomioon ottaen aikaa saa varata väljästi. Toiset polut kulkevat Nilsiän puolella ja ovat pitempiä.
Jos haluat Pisalle, ota Metsänpiika oppaaksesi. Vaikutut satumaisesta luonnosta ja arvokkaasta perinnöstämme.

Tässä kartta Pisan alueelle.

Orinoro Leppävirralla

22/08/2011

Leppävirran ilmeisesti suosituin vaellusretki toteutuu Orinorossa, Soisalon saaressa, Mustinmäen kylässä.

Matkaan lähdetään useimmiten Mustinmäen entisen koulun pihapiiristä. Tämän reitin pituus on noin 7 km.

Mustinmäen avara mäkimaisema tulvii valoa ja leppoisuutta.

Sukellamme lehdon läpi kohti toisia mäkiä.

Kookkaat sananjalat seisovat tanakasti polun vierellä.

Silmäruohoa on runsaasti avonaisilla paikoilla.

Auringon lämmittämällä taimikolla lentelee monia hyönteisiä syyskesän kukkien kimpussa.

Puolukat on pian poimittavissa.

Syksyn värikarttaa täydentävät erilaiset sienet.

Polun varrella on entinen Tuhkulan pientila. Nyt sen asuinrakennus on sortunut tai purettu.

Historia kurkkii aitan ovelta. Aika ei anna sille loputtomasti tilaa.

Vain suuret omenapuut jatkavat elämäänsä ja kertovat omia tarinoitaan.

Reitti kulkee osin kylätietä pitkin ja nousee lopulta Orkomäen huipulle, jossa on viljeltyjä peltoja.

Mäellä nököttää Kalliomäen torppa metsän keskellä.

Sammaloitunut kiviaita kertoo, että täällä on tehty töitä peltoja ja karjan laitumia varten.

Nyt kiviaidan sisällä kasvaa vain vanha metsä.

Viimein eteemme tulee rotko, jossa kallion ruhjevyöhyke on huuhtoutunut puhtaaksi mannerjään sulamisvesien takia. Pohjalla näkyy lähde.

Jyrkänteen reunoilla on liikuttava varman päälle.

Orinoro nimen kerrotaan tulleen siitä, että rotkoon olisi tipahtanut orihevonen tai parikin. Toisaalta se voi olla johdettu sanasta Orkonoro, jonka alku ‘orko’ tarkoittaa jyrkkä-äyräinen, märkäpohjainen syvänne.

Uudet tukevat portaat vievät alas rotkon pohjalle.

Pitkospuut ovat välttämättömät jo pehmeän suon vuoksi.

Tämä ruhjelaakso on geologisesti merkittävä kohde, jonka kallioperän kivilaji on pystysuuntaan liuskeista.

Alue on suojeltu maisemallisena erikoisuutena ja mm. vaateliaitten jäkälälajien, kuten raidankeuhkojäkälän ja pohjankorvanjäkälän kasvupaikkana.

Rotkon pohjalla liikkuessa on oltava huolellinen, erityisesti kostealla ja märällä kelillä.

Rotko on noin 100m pitkä ja suurin syvyys lähes 20m. Hakijana eli omistajana Leppävirran kunta on saanut sen luonnonsuojelualueeksi 14.10.1986. Kerrotaan, että paikka on muinoin ollut noituuden harjoittamispaikka, sittemmin kyläläisten juhannuksen viettopaikka.

Valo ja varjo vaihtelee kiviseinämillä. Kyllä mielikuvituksen saa liikkeelle ja tarinoita syntymään.

Ilmasto on kostean viileä kesälläkin. Talven lumet sulavat täällä hitaasti.

Saniaiset ja sammalet etsivät kasvupaikkansa vaikka pystyseinämältä.

Rotkon jälkeen polku vie Orkonen-nimisen lammen rannalle, jossa on laavu tulipaikkoineen. Luontopolkua hoitaa kyläyhdistys.

Valoa kohti kuusikon suojissa.

Paahteisella aukiolla kiiltelee metsälauhakasvustot.

Toisen lammen, Haukisen, rannalla on myös puinen penkki levähdystä varten. Monimuotoiseen kasvilajistoon pääsee parhaiten tutustumaan tällä pitkällä reitillä. Samalla voi tarkkailla lintujen ja nisäkkäiden puuhia.Tästä jatkuu matka pian kyläteille ja takaisin lähtöpaikkaan.
– On pari muutakin vaihtoehtoa käväistä rotkolla, jos haluaa kulkea lyhyemmän matkan. Pakko ei ole mennä alas rotkoon, jos liikkuminen on hankalaa. Opastan sinne kuitenkin mielelläni tätä Savon seitsemättä ihmettä katsomaan.

Telkkämäki

20/07/2011

Koillis-Savon kaunis luonnonsuojelualue Telkkämäki on ainutlaatuinen kaskiperinnetila koko Pohjoismaissa. Täällä tunnet vielä vanhan ajan henkeä ja pääset rauhoittumaan.

Harmaat hirsirakennukset sulautuvat luontoon.

Pihapiiri luo romanttistet puitteet retkellesi.

Talon ikkunoilla kasvaa palsamit.

Kyyttölehmä kaksoisvasikoineen laiduntaa tilalla.

Aamupalalla yhdessä.

Horniolainen kukko pitää isännyyttä kanalassa.

Lammaspässit hoitavat osaltaan perinnemaisemaa. Tässä huolellinen ruokailija.

Piha on levollinen ja kauniisti ylläpidetty.

Riihen ovesta näkyy ajan vieriminen.

Savusauna

Vanhoja työkaluja: hierin eli härkin valmistusvaiheessa, ja varpuluuta.

Kaksi hevosta kedon takana

viettävät kesää, lomailevat.

Pisteaidat kiertävät kaikkia laitumia.

Luontopolut Laidunkierto ja Rietulan kierto sukeltavat kasketuille alueille. Matkaa kertyy kolmisen kilometriä yhteensä.

Uhanalainen hirvenkello ilahduttaa metsässä.

Kasketuissa metsissä luonnon monimuotoisuus on lumoavaa.

Voit poiketa lopuksi lähteelle juomaan raikasta vettä tuohilipolla.

Tutustu ihmeessä arvokkaaseen perinnetilaan Kaavilla, Koillis-Savossa. Lisää tietoa saat www.luontoon.fi- sivustolta. ja minäkin voin opastaa lisää.

Polkuja pitkin Konnuksella

12/06/2011


Siltaa pitkin metsään…


… aivan sen ytimeen


Perinteisen 50-luvun pientilan kulmille


ja ohi toisen vanhan mökin, joka on Malminlöytäjän mökki


Tietä pitkin ohitse Sanelma-proomun


Luontopolku on jo leveämpi


Monenlaista metsää matkalla


Vanha kanavan laita


Lisää vanhaa kanavaperinnettä


Pieni huvimaja on hiukan unohdettu


Jospa joku sen kunnostaisi…


Maja on rakennettu toisen kanavan rakentamisen aikoihin


Mennään toisen vanhan kanavan ylitse


Koskialueella sinisorsapoikue emonsa hoivissa


Linnut ovat tottuneet kulkijoihin


Pitkospuita pitkin yli virtaavan veden


Soliseva vesi saa pysähtelemään


Järvikortteet nupulla


Koskien laitureilla voi syventyä omiin ajatuksiin


Virta vie kohti etelää


Telkkäpesue ui reippaasti virtaavassa vedessä


Rehevä luonto hellii


Merenkulkuperinteiden muistoja


Vanhan kanavan kaunista rakennusjälkeä


Uusimman kanavan teknistä rakennustyyliä


Konnuksen uusinta kanavaa käytetään melko ahkerasti


Konnustuvan pihapiirissä on grillikatos ja laavut


Konnustupa on vanha uittomiesten tupa, nyt kahvila-ravintolana, joka palvelee kesäaikana.

Tämä oli ympäristöpäivämme polku. Vien sinut sinne mielelläni uudestaan.

“Kuusikossa taas käki kukkuu
riemukkaasti helskyttelee
metsässä tuskin kukaan nyt nukkuu
päivä kaunis kun vaalenee.

Metsään jos käy aamulla varhain
paljon jännää nähdä sä voit
aamuinen hetki on päivän parhain
äsken juuri sellaisen koit!”