Posts Tagged ‘Nilsiä’

Pisaa valloitetaan

02/11/2014

Kiitos Metsähallituksen, Pisalle saatiin viimein uusi kestävä näköalatorni ja useita kulkemista helpottavia rakenteita, teräsportaita ja -kaiteita, uusittuja opasviittoja, pitkospuita ja siistityt polut.
Lastukosken kyläyhdistys on mallikkaasti talkoillut omalle uimarannalleen huippuhienon kodan retkeilijöidenkin käyttöön. Toivoa sopii, että retkiporukat osaavat käyttäytyä kuten nykyretkeilijän pitääkin huolehtimalla paikat aina siistiin kuntoon ja kunnioittamalla tiedossa olevia sääntöjä.
Meidän retkemme Pisalle alkoi tutustumalla tuohon Lastukosken kotaan Vuotjärven rannalla. Paikka oli niin siisti, ettei sinne hennonnut jäädä edes omia termarikahveja juomaan, vaan ajelimme Salmenpellon P-paikalle Juankosken puolelle, josta pääsimme lyhintä reittiä huipulle.

lastukosken kota 1.11.14

lastukosken kota sisä1.11.14

Taidolla rakennettu ja huollettu kota.

lastukoski kota 1.11.14

Vuotjärven lahti aukenee houkuttelevana, uimaan ja melomaan kesällä, erityisesti nauttimaan.

Pisalle salmenpellontieltä 1.11.14

Salmenpellontien aloituspiste sijaitsee mukavasti suojassa. On hienoa aloittaa retki, kun opasteet on tuoreessa kunnossa, selkeät ja siistit.

salmenpellon p-paikka 1.11.14

Jäin kuitenkin miettimään, oliko tarkoitus ohjata tästä lähtöpisteestä Pisankierrolle. Salmenpellon puoleisen polun kulkeminen ei ole kierto, vaan pisto. 8,5 km:n kiertoreitti tarkoittanee vain Pisanlammenkiertoa, joka alkaa Lastukosken P-paikalta ja on todellinen rengasreitti.

pisan sammalet 1.11.14

Pisan vanhenevien metsien matot ovat muhkean sammalpeitteisiä.

kaivo kunnostettu 1.11.14

Polun varrella olevien ikivanhojen asumusten jäänteisiin kuuluu myös vanha kivistä rakennettu kaivo, joka nyt on saanut turvavarustuksen.

talvi tulee 1.11.14 pisalla

Marraskuun ensimmäinen päivä oli mainio poutapäivä ennen luvattua lumisadetta. Aamupäivän utu pysyi aikansa viileän yön jäljiltä, ja pyyhki kuuraisia puunlatvoja.

pisan uusi torni 1.11.14

Uusi näköalatorni on teräksinen, useita metrejä entistä korkeampi, ja varsin turvallisen tuntuinen.

pisan tornissa 1.11.14

Hyvällä ja kirkkaalla säällä ja vielä kiikarein varustautuneena täältä voi nähdä tosi kauas. Kannattaa ottaa kartta mukaan jotta osaa paikallistaa näkemänsä.

näköala tornista Pisa 1.11.14

pisan tornista 1.11.14 Kypäräinen

Kypäräisen hahmo tarttuu useisiin kuviin. Ehkä siinä on jokin taikavoima.

Tornista laskeuduttuamme istuimme penkille reppumme evästarjontaa huventamaan. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Ei ole viime vuosina ollut tällaista tungosta vielä.
Harmittavainen tilannekin siellä nähtiin, kun eräs vanhempi mies pystytteli tuomistaan pilkkeistä nuotiota entisen tornin vieruskiville. Huomautuksista huolimatta mies sinnikkäästi sytytti tulen ja naureskeli, ettei nyt ole heinäkuu.
Esimerkillään hän teki nyt kyllä melkoisen mokan, sillä nuotion jäljet yllyttävät muitakin ihmisiä tekemään avotulia, mitä siellä nimenomaan kielletään tekemästä. Pitäisiköhän tulentekokielto olla selkeämmin esillä, kun kaikki eivät jaksa lukea taulun tekstejä, jossa lukee:
leiriytyminen ja avotulenteko on kielletty.

pirunluolan yläpuolella 1.11.14

Kuljimme Pisan harjennetta pitkin Pirunluolalle katsomaan, millaiset rakennelmat sen jyrkänteeseen on tehty. Taas Kypäräinen osui silmiini.

pirunluolan kaiteet 1.11.14

Nyt tämä polun pätkä on helppoa nousta ja laskea

portaat pirunluolalle 1.11.14

pisanpuron silta ja pitkospuut 1.11.14

Piipahdimme myös katsomassa Pisanpuron yli menevää siltaa ja pitkospuita. Hyvältä näytti.

valkeisen rannalla 1.11.14

Sitten retkemme poikkesi totutusta. Lähdimme suuntaamaan kohti Valkeisen rantaa, Pisan itäreunalle. Omintakeinen retkiosuus alkoi tästä. Valkeisen takana Salmenpellontie ja Mustikkamäki.

Pisan rinteillä juankosken puoli 1.11.14

Juankosken puolen rinteellä sai käyttää takajalkojaan. Täällä ei ole polkuja, vain täysin luonnontilassa oleva rinne, josta söimme suuria, jäisiä puolukoita.

kypäräinen juankosken rajalta 1.11.14

Jokainen tunnistaa jo tämän: Kypäräinen, kuvattu Nilsiän ja Juankosken välisellä rajalla.

vaaroja kohti 1.11.14 pisalla

Tämäkin on näkymä, joka on nähtävä jokainen kerta. Mustikkamäki, Katkonmäki, Tervasmäki, Kakkomäki, Papinmäki…
Alapuolella Korjanperä.

täyssinän rauhan rajamerkkejä 1.11.14

Pyörähdimme vielä Täyssinänrauhan rajamerkkien kautta. Nämä merkit voisi ajoittain puhdistaa jäkäläkasvustosta, niin näkyisivät paremmin.

iltavalo pisalla 1.11.14

Iltapäivän valo alkoi kullata maisemaa lämpöisellä valollaan.

pisan iltavalo 1.11.14

Muisto kesästä hehkuu vielä auringonvalona.

pisa 1.11.14

Paluumatka joutuu hyvin alaspäin kulkiessa. Jää hyvästi Pisa seuraavaan kertaan! Olet ehtymätön virkeyden antaja.

Pisa-tietoa ja retkikuvauksia täällä lisää.

Rahkomäki, uusi tuttavuus

27/06/2014

1a.rahkomaki1.6.14
Nilsiän puolella, Valkeisensalmen erottaessa Valkeisen Ylä-Siikajärvestä, kohoaa näyttävä jyrkänteinen Rahkomäki.

9.rahkomaki1.6.
Mielenkiintoinen, jylhä kallio muistuttaa läheisen Pisan lakea. Ylä-Siikajärvi avautuu pohjoiseen.

3.rahkomaki1.6.
Erilaiset jäkälät peittävät paljaita kallioita.

4.rahkomaki1.6.14
5.rahkomaki1.6.

6.rahkomaki1.6.

7.rahkomaki1.6.

8.rahkomaki1.6.14
Metsän läpi pilkottaa Valkeisen vesi etelän suunnassa.

8.rahkomaki1.6.
Näille seuduille on mahtunut varsin monta arvokasta retkikohdetta ja nähtävyyttä. Vaikka Rahkomäkeä ei olekaan noteerattu erityisenä paikkana, se kannattaa käydä kokemassa, jos tekee matkaa Salmenpellontiellä. Ja tuo tiehän on mitä mainioin maaseutuelämyksen kohde, josta aukeaa monta maisemallisesti arvokasta näkymää. Suosittelen täysillä tutustumista tänne! Metsänpiika opastaa.

Pisa – aina elämys

30/09/2013

pisanretkisyyskuu13a

Pohjois-Savon maisemahelmi, Pisa, on vertaansa vailla.

1pisankierto13

Vaikka oli sateista, toteutimme Pisankierron Nilsiän Lastukosken parkkialueelta lähtien ja talsimme noin 8,5 kilometriä pitkän retkipolun syyspäiväntasauspäivänä.
Luonnonsuojelualue on 280 hehtaarin suuruinen, Metsähallituksen hallinnoima, ja Pisan laella oleva 1,5 ha:n suuruinen entinen suojelualue on Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen omistuksessa. Laki suojeltiin jo v. 1963, mutta luonnonsuojelualue perustettiin vasta v. 1993.

2pisankierto13 hirvenj

Maasto oli märkää jo ennestään, ja vettä tihuutteli, mutta sää oli vielä kyllin lämmin.

3pisankierto13

Pisankierto kulkee vaihtelevasti kumpareita ja kosteikkoja ylittäen, ja soiden ennallistamisen vuoksi pitkospuita tarvitaan, ja nyt olisi aika uusia ne pian. Osa matkaa kulkee metsänhoitotietä pitkin. Polku kiertää Ison Pisanlammen sen länsipuolelta.

4pisankierto13 pisanpuro

Pisanpuro alkaa Isosta Pisanlammesta ja virtailee Valkeiseen.

5pisankierto13 pirunkellari

Pirunkellari seisoo Pisan pohjoispään jyrkimmässä nenässä. Täältä on ammoisina aikoina kilkuteltu vuorikristallia korukiviksi ja niin nämä onkalot ovat syntyneet. Tosin tällaisille paikoille on aina myös kehitelty tarinoita, kuten tällekin “luolalle”. Luola on rauhoitettu, eikä enää ole lupa ottaa kiviä itselleen. Lisää tarinaa pirusta tässä.

6pisankierto13 pirunkellari2

Pirunkellarilta alkaa polun vaikein nousu, jota muutamat portaikot avittavat alkuun.

7pisankierto13 kyp7

Jyrkänteeltä näkee sopivasti pohjoisen suuntaan Kypäräiselle ja Valkeisen järvelle.

8pisankierto13 kyp8

Jyrkänne on komea ja paikka tuntuu ylevältä, kuten Pisa alunperin onkin tarkoittanut pyhää.

9pisankierto13 pikkupisa

Luonnonsuojelualueeseen kuuluu myös Pisan jatkona kohoava Pieni-Pisa. Sade lakkasi ja metsä alkoi työntää höyrypilviä taivaalle.

12pisankierto13 piru12

Jyrkkä nousu jatkuu jatkumistaan. Vahvat juurakot polulla antavat tukea liukkaallakin.

13pisankierto13

Pisa on suojeltu vanhojen metsien alueena. Luonnon omaa muuttumistahtia on ihana seurata.

14pisankierto13

Puut vanhenevat, jäkälät ja sammalet kukoistavat, värit miellyttävät kulkijaa.

15pisankierto13

16pisankierto13

17pisankierto13

Nousua riittää vielä kohti näkötornia.

18pisankierto13

Tornista näkyykin yllättävän hyvin sateisella säällä, jopa Puijon torni osui silmiin paljaalla silmällä. Tämä lienee viimeinen käynti tällä tornilla. Uusi ja korkeampi on luvassa vuoden vaihteessa.

19pisankierto13

Tornin rakenteet ovat olleet säiden armoilla jo kyllin kauan.

20pisankierto13

Itäpuolen jyrkänteen päällä auvautuu huikaisevat syysmaisemat.

21pisankierto13

Luonnontilainen metsä rauhoittaa mielen.

22pisankierto13

Kosteat henkäykset ajelehtivat ohitsemme. Tämä tuntuu juhlalliselta.

23pisankierto13

Mäkijono jatkuu vasemmalta lähtien: Mustikkamäki, Katkonmäki, Tervasmäki, Kakkomäki ja Papinmäki.

24pisankierto13

Ja usva huuhtoo ne.

25pisankierto13

Tässä Mustikkamäki ja sen alapuolella kirkasvetinen Valkeinen.
Pisan laella on Täyssinän rauhan rajamerkit, joista olen kertonut jo aiemmin.

26pisankierto13

Matka jatkuu vielä kolmisen kilometriä alas metsäistä polkua pitkin lähtöpaikalle.

27pisankierto13

Lastukosken parkkialueelle mahtuu useita autoja, siellä on kuivakäymälä ja opastustaulu sekä pöytä penkkeineen evästyksille. Pisalla ei ole tulenteko sallittua, mutta tornilla voi syödä eväät penkeillä istuen. Pisan retkelle kannattaa varata aikaa reilusti. Maisemien ihailu vie yllättävän paljon aikaa ja luonnontilaisesta metsästä löytää aina uutta.

Pisaa vielä lisää.

Vertailun vuoksi tässä muutama kuva viikkoa aiemmin tehdystä Pisanretkestä täysin erilaisella säällä, lämpimällä syyskuulla.

pisanretkisyyskuu13a

Lyhyempi reitti Pisalle, Salmenpellon parkkipaikalta, on vain 1,6km pitkä. Nousevaa polkua on miltei koko matkan, mutta polku on hyvä eikä pitkospuita ole.
Tämä jyrkänne on hyvin tuttu.

pisanretkisyyskuu13b

pisanretkisyyskuu13c

Jyrkimmän kohdan apuna on kaiteita ja portaita, nekin kyllä nyt uusimista vailla.

pisanretkisyyskuu13d

pisanretkisyyskuu13e

pisanretkisyyskuu13f

Tälle tornille jätämme hyvästit. Kauniina päivänä Pisankävijöitä oli yllättävän paljon.

pisanretkisyyskuu13g

Idän jyrkänteellä kannattaa viipyä ja ihailla vain.

pisanretkisyyskuu13h

Halusin etsiä vanhan polun, joka kiertää jyrkänteen alapuolella ja johtaa lopulta Salmenpellontielle. Tällä kertaa riitti, että ehdin huumaantua Korjanperän mahtavasta kivikkoryöpystä. Äsken olimme tuolla ylhäällä alas katsomassa. Hyvin mielenkiintoista!

pisanretkisyyskuu13i

Paluu tapahtui kuitenkin samaa polkua kuin tullessa. Täällä näkee lehtomaista kasvillisuutta, suuntautuuhan rinne otolliseen ilmansuuntaan etelään. Villiruusut odottavat kiulukoineen lintuja.

Molemmat reitit ovat omalla tavallaan hurmaavia. Pisankierto kulkee suurimmaksi osaksi Nilsiän puolella, ja lyhyempi Juankosken puolella. Jokaisena vuodenaikana kokee erilaisia elämyksiä tutkiessaan näitä arvokkaita maisemia. Metsänpiika on valmiina viemään sinut haltioitumaan Pisan luontoon. Lähde siis!

Tässä lyhyemmän polun tarkempi kuvaus.

Maisemamelontaa Savossa

09/09/2013

Arvokkaat maisema-alueet houkuttelevat aina uudelleen lähelleen. Pisan seutu on jo lapsuudesta rakas, ja nytkin sen tuntumassa on vallan ihanaa viettää luontopäivää.

A elomelonta28.8.

Kanootin vieminen rantaan oli erittäin helppoa Nurmes-tien (75) levähdyspaikalta, Loukkulahden rannalta, noin viisi kilometriä Lastukosken kanavalta pohjoiseen. Ylä-Siikajärvi välkehti aamuauringossa ja edessä siintivät nuo mieluisat mäet.

B elomelonta

Tuuli puhalteli suoraan vastaan, joten tällä kertaa ei aloitettu verryttelemällä, vaan meloa saatiin ihan reippaasti.

C elomelonta

Saaren kupeessa sitten levättiin, lämpimässä elokuun aamuauringossa.

D elomelonta

Meille entuudestaan tuntematon Rahkomäki nousee varsin jyrkkänä Ylä-Siikajärven pohjukan ja Lehtoniemen kupeessa.

E elomelonta

Vesiraja on laskenut nelisenkymmentä senttiä keväisestä.

F elomelonta

Valkeissalmen kautta päästiin kapealle Valkeiselle, jonka rannalla on vain muutama talous, sitäkin enemmän vapaa-ajan mökkejä.

G elomelonta

Evästauko pidettiin luvan perästä sukulaisen mökkirannassa, jossa sai tuntuman näiden vesien ominaisuuksiin. Edessä Pieni Pisa.

H elomelonta

Syksyyn kääntyminen näkyy jo ruohikoissa.

I elomelonta

Rannat ovat hiekkaa, vesi äärimmäisen kirkasta, vesikasveja on vähän, kuten nämä nuottaruohot.

J elomelonta

Kallioiset rannat avautuvat kohti Pisaa.

K elomelonta

Vieressä vasemmalla Salmenpelto, jossa kulkee mukava maisematie näkymineen Pisalle ja toisaalta Kypäräiselle ja Mustikka- ja Katkonmäelle.

L elomelonta

Pisa 270,6 m ja Pieni Pisa 170 m.

M elomelonta

Lähellä Valkeisen eteläpäätä kiirehti joutsenperhe tekemään lentoharjoituksia omaan rauhaansa.

N 2elomelonta

Pisan jyrkänne vilkkuu ylhäällä metsän keskellä, lahden vesi on puhdasta, pikkukalat käyvät aivan matalalla rantahiekalla. Kyllä arkipäivähuolet on jo jääneet kauas mielestä.

O elomelonta

Tulomatkalla koetimme etsiä Pisanpuron suuta, vaan löysimme vain toisenlaisen elämän jälkiä. Ilmeisesti minkki on aukonut simpukoita.

P elomelonta

Tuuli oli nyt toki myötäinen, jopa vaahtopäiksi yltyvä. Takana näkyy Pisaa vastapäätä kohoavat Mustikkamäki ja Katkonmäki.

Q elomelonta

Nyt ohitimme Rahkomäen kaukaa, ja se hahmottuikin tässä valossa melkoisen massiivisena.

R elomelonta

Mutta mitä ihmettä tekee tällainen rumilus kaiken kauniin keskellä Tuliniemessä? Millä luvalla ja mitä varten?

S elomelonta

Loukkulahti, aloitus- ja paluupiste. Kirkas vesi, lämmin aurinkoinen päivä, upeat maisemat, kiireetön ekologinen vesilläolo ja omilla voimilla liikkuminen tekivät taas mielelle ja ruumiille äärettömän hyvää.

T elomelonta

Jos etsit rauhaa, erämaata, erilaista retkeä, tässä sulle yksi vaihtoehto! Jokaisesta retkestä voi tehdä omanlaisensa, kunkin voimille ja kiinnostukselle sopivan. Luontoa löytyy ihan läheltäsi; aivan maisemien aatelia, vakuuttaa Metsänpiika.

Keyritynjoen koskia kanootilla

09/06/2013

1.lehmikoski29513

Toukokuun lopussa oli aika tehdä henkilökohtainen kevätretki oman veljen kanssa, ja nyt kohteena oli Rautavaaran ja Nilsiän rajajoki Keyritynjoki. Vesi oli laskenut parikymmentä senttiä pari viikkoa aiemmin tehdystä tarkastuksesta.
Aamu oli aurinkoinen ja toukokuuksi hyvin lämmin.
Jalkauduimme tarkistamaan suurimmat kosket ja tekemään kulkusuunnitelmaa. Tässä Lehmikoski, reilun kilometrin mittainen.

2.myllykoski

Myllykoski, jossa vasemmalla näkyy pohjapato. Aikoinaan tästä on kulkenut maantie, jonka sillanrippeet ovat muistona.

3.myllykoski

Myllykosken alajuoksulla.

4.myllykoski

Myllykoskeakin tuumittiin rauhassa. Luulimme että pahimmat kosket oli nyt esikatsastettu.

5.likolahti

Melominen aloitettiin Likolahdesta, Keyritynjärven eteläisimmästä lahdesta.

6.keyritynjoki

7.keyritynjoki

Joen tunnelma oli täydellinen.

8.keyritynjoki

Näimme monia majavanpolkuja ja runsaasti rentukoita ja valtavat punertavat penkereet mesimarjankukkia.
Mutta koimme myös yllättävän vaikean kosken, Hakopadonkosken, jota rantauduimme tarkastelemaan pitkäksi toviksi suunnitelmaa tehden. Sen verran siinä oli vaikeutta, jotta kun lopulta saimme sen laskettua juuri oikeaoppisesti ohjaillen, pääsi riemunkiljahdus helpotuksesta.

9.keyritynjoki

Hakopadonkosken jälkeen ja valtatie 75:n alitettuamme nousimme ansaitulle evästauolle rantapenkalle. Iltapäivän rauha lepäsi ympärillämme. Olimme puolimatkassa.

10.keyritynjoki

Rauhallista maisemaa, mielen rentoutusta, sukellusta yhdeksi luonnon kanssa.

11.keyritynjoki

12.keyritynjoki

Käki kukkui rannan puussa piilotellen. Ja näkymät aukenivat aina vain täydellisinä eteemme.

13.keyritynjoki

Vielä ne kaksi koskea oli edessämme, joko tämän mutkan takana?

14.koskenlaskijatkeyritty

Kun Myllykoski ja Lehmikoski oli saatu sujuvasti lasketeltua kapeista väylistä väistellen rannan kaartuneita puita, olimme melkoisia voittajia.

15.lehmikoski

Lehmikoski jäi solisemaan omaan tahtiinsa. Olimme ohittaneet kuusi koskea, kolme niistä kohtuullisen vaikeita. Mieli oli noussut pilviin. Luonto antoi meille reilulla kädellä energiaa jokiretken muodossa.

16.keyritynjoki

Loppumatka oli leppoisaa ja kiemuraista jokea viljapeltojen keskellä. Kielopenkat reunamilla olivat ällistyttävän runsaita.
Olimme kulkeneet reilut parikymmentä kilometriä Keyritynjärvestä Alaluostaan kanootillamme. Vaikka päivästä tuli pitkä autolla-ajomatkoineen niin väsymystä ei tuntunut. Sellainen eufoorinen tunnetila pysyi mielessä pitkään.

Retkestä kiitän veljeäni. Luonnon antaman onnentunteen tahtoisin välittää ja tarjota niille ihmisille, jotka haluavat luonnonläheistä vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa.
Savossa riittää luonnonrauhaa!

Retki Kinahmille eli “taivaan valtakunnan porttia” koettamassa

31/10/2012

Nilsiässä Tahkomäen kvartsiittiselänteen jatkumona sen eteläpuolella kohoaa Kinahmin mäkiselänne. Se on avaraa maatalousmaisemaa, jonka rinteet yläosiltaan on kuusivaltaista, tuoretta ja lehtomaista kangasta, keskivaiheiltaan sekametsää ja alaosiltaan kaskeamisen jälkeistä koivikkoa. Rinteillä ei ole juuri kalliopaljastumia, vaan ne ovat moreenin peittämiä.
Maa- ja metsätalousvaltaisen kylän elämään kuuluu Kinahmin kvartsilouhoksen vaikutus, onhan Nilsiän kvartsiittia louhittu hyvin useista paikoista ja entisiä louhoksia ilmaantuu tuon tuostakin kulkijan eteen.

Jos en olisi tutkinut vuoden 2004 GT-karttaa, tuskin uskoisin että Kinahmin 12,5 km:n retkeilyreittiä olisi olemassakaan. Ja maastoon päästyämme aloimme uskoa ettei sitä sitten olekaan. Tapasimme kuitenkin reitin lähtöpaikkaa etsiessämme kylän nykyisen asukkaan, joka rohkaisi meitä polulle, joka lähtee läheltä Halunaa, Välimäentieltä. Opasteet olivat kaatuilleet metsään, mutta Kinahmi kutsui.

Jo vuonna 1995 Kinahmi on merkitty arvokkaana peltoalueena ja laajemmin Kinahmin selänne ja kyläraitti arvokkaana maisema-alueena. Samana vuonna kyläläisten joukossa syntyi idea vaellusreitin mahdollisuudesta Kinahmin huipulle. Vuonna 1996 Kinahmilla käynnistyi Maitotila maisemassa-projekti, jolloin maisema-asiat olivat ykkösasia.

Kulkiessamme totesimme että Kinahmin rinteillä viihtyy lehtomaiset kasvit, niin myös lehtikuuset.

Kinahmin kylä valittiin yhdeksi ympäristöministeriön luonnonsuojelulain mukaisen maisema-alueen perustamisen edellytyksiä selvittävän projektin pilottialueeksi. Projekti kesti v.1998-2003. Tämä näkymä on mäen itäpuolelle, josta monien mäkikylien verkko levittyy. Alempana itärinteellä on myös muutamia lehtoalueita, jotka on jo suojeltu.

Hakkuuaukko antaa lisää näköalaa ja avaruutta, vaikka ei liene kaukomaisemassa parhaan näköinen.

Idea vaellusreitistä toteutui v.1999 kyläläisten talkoovoimilla ja Koillis-Savon Leader-rahoituksella. Nyt reitti on osin turmeltunut mm. opasteiden kunnon vuoksi.

Samana vuonna Savon Liitto valitsi Konttimäki-Kinahmin vuoden kyläksi. Kyläläisten into kylän kehittämiseen oli todettu. Mutta nyt kaivattaisiin hiukan lisää intoa polun kunnostammiseen.

Kylällä oli kyläympäristön kehittämis- ja maisemanhoitosuunnitelma, jota oli aikomus toteuttaa, ja konkreettinen saavutus oli kyseinen vaellusreitti taukotupineen ja tulipaikkoineen. Vuoden 2002 lopussa kyläläisten into luonnonsuojelualue-ajatukseen oli valitettavasti katkennut.

Epävarmoin miettein jatkoimme polulla opasteita etsien. Meitä kiinnosti vain Kinahmin hienot maisemat. Paikoitellen kulkutilaa oli väljästi ja kulkeminen helppoa.

Luonnon väriharmoniaa saattoi ihailla ja pysähdellä.

Kunnes polulta löytyi järeämmän menijän julmat jäljet. Kuljimme satoja metrejä metsäkoneen jättämällä keskivallilla taiteillen.

Toivoimme, ettei Kinahmin retki jättäisi tuota muistoa lainkaan. Pikkuilmiöt ilahduttivat ja matka jatkui.

Rinteellä virtaileva puro keskellä sammalikkoa on helmi.

Vedessä huuhtoutuvat kvartsiittikivimuruset erottuvat selvästi.

Rinteen länsipuolelta näkyy Siilinjärven kalkkivuorille, jos vain sää sallii.

Kinahmin huipulla ollaan 313,7 metrissä. Paikalla ei ole muuta kuin lahoava penkki ja kyltti korkeudesta. Onneksi syksy ja nuori metsä antavat lisää näkymää. Tässä soisi olevan vaikka pikkuisen tornin, josta pääsee puiden yläpuolelle katselemaan.

Kuvittelimme kauniin kesäisen päivän auringonlaskua tähän maisemaan.

Lännen puolella lepää Petro-järvi kauniissa maalaismaisemassa.

Kartan mukaan rinteessä olisi pitänyt löytyä Halssi-jyrkänne, jonne myös olisi polku. Laskeuduimme jonkin matkaa rinnettä alas, mutta jyrkänne ei tullut vastaan. Myöhemmin kuulin paikalliselta, että jyrkänne todella on siellä ja sitä on tarinan mukaan käytetty Iso-Vihan aikana kirkonkellojen piilopaikkana.
Herkulliset maisemat täältä kuitenkin avautuivat.

Matkan aikana ohitimme useita opaskylttejä maahan vaipuneina ja ikääntyneinä. Kuljimme usean karjan metsälaitumen poikki ja sukkuloimme aitoihin tehtyjen solien läpi todeten ettei suurikokoiset ihmiset mahtuisi lainkaan niistä yli, ali eikä lävitse. Toki metsälaitumet olivat mukavannäköistä maastoa ja mielellämme olisimme tavanneet jonkun laiduntajankin. Saavutimme myös yhden toimivan laavun, jossa istuimme evästauolla. Matkan varrella oli myös moottorikelkkailijoitten talvilaavu, jonka ympäristö kaipaa kiireesti fiksaamista. Maastopyöräilijät kuluttavat ilmiselvästi osan reitistä kapeakulkuiseksi, joten jalankulkijan on astuttava jalka jalan perään, mikä ei ole erityisen mukavaa.

Viimein aloimme suunnata pohjoista kohti ja avautuneessa maisemassa kohosi utuinen Tahkomäki.

Nousimme Hiekkavuorelle, jossa aukeni valtava liuskelouhos.

Entiseen louhokseen on tehty Louhosareena, jossa on esitetty oopperaa ja muita esityksiä. Nykyinen käyttö silläkin lienee melko vähäistä.

Turkoosi vesi ja valko-punaisen liuskekiven yhdistelmä on erityinen. Paikka vaikuttaa jokseenkin hylätyltä.

Liuskelouhoksen jälkeen kuljimme helppokulkuista kurua alaspäin. Vierellämme lehtokasvillisuuden alla soliseva puro saatteli meidät polun loppuun. Kotkansiipisaniaisia näkyi yllättävän paljon. Mikä hieno kevätkohde!

Täälläkin on ollut paikoitusalue ja opaskartta. Miten paljon toivoisi hienolle reitille kunnossapitoa ja kulkijaystävällisyyttä. Niin, että voisimme mekin – tai erityisesti Kinahmin kyläläiset sanoa kuten Halosen taiteilijaveljekset Antti, Kalle ja Pekka Kinahmilla maalatessaan 1920-luvulla: “Kinahmin selänne on taivaan valtakunnan portti”.
Kinahmin maisema-alue syntyy, toimii ja kehittyy, jos kylällä niin halutaan, kuten Marjaana Pehkonen, puheenaolleen pilottihankkeen koordinaattori on maininnut.
Luonnonsuojelualuetta Kinahmille ei haluttu perustaa, mutta retkeilijän toiveena on toimiva väylä patikoijalle ja lumikenkäilijälle. Kinahmi ansaitsee tulla laajemmin ihailluksi.

Metsänpiika ohjaa sinne mielellään.
Kinahmi kartalla

Tahkomäki – paljon muutakin kuin talviurheilua

23/10/2012

Nilsiän Tahkomäki on mukavan rauhallinen patikointipaikka syksyllä, kun luonto on värikäs ja raikas, ja kesäsesonki turistikohteessa on ohi eikä pikkujouluaika ole alkanut.
Patikointireittejä on mahdollista suunnitella oman mielensä mukaan yhdistelemällä tai pilkkomalla taipaleita. Me ajoimme auton Syvärinrannan Hiekkoniemeen, josta toisella autolla Tahkomäentien alkupuoliskolle, Välimäen länsipuolelle. Patikointi alkoi heti vaihtelevalla maastolla aamuisen auringon kuivatellessa kasvillisuutta.

Täällä jo näkymät ympärillämme alkavat laajentua.

Metsänhoitotoimet antavat lisää volyymia näköaloille. Välimäki on Tahkon korkein huippu, 314,5m, mutta polku kulkee huomattavasti alempana.

Täällä on tilaa ja avaruutta, ystävinä hirvikärpäset, mikäli retkeilet täällä syksyllä.

Aikaa yksityiskohtien tarkkailuun kannattaa aina varata.

Joskus maasto muistuttaa pohjoisen vaaroja ja tuntureitakin.

Joskus eteen tulee paljas aukkohakkuualue.

Polku vie Huutavanholman kasvilajistollisesti arvokkaalle lehtojensuojelualueelle.

Retken vaikeakulkuisin osuus on juuri täällä.

Lehdon keskellä pulppuaa puro, jonka reunoilla kasvaa sanikkaisia.

Kasvillisuutta voisi jäädä tutkimaan pitemmäksikin aikaa, mutta ehkä keväällä olisi otollisempi aika.

Polulla on puron reunoilta kaatuneita puita, joten niitä ohitetaan vain tukevilla kengillä ja notkealla vartalolla.

Lehdosta pääsee nousemaan Tahkon rinteitä kohti melkoisen jyrkästi.

Rinteeltä vilkkuu purovesi ja rehevä lehto- ja korpikasvillisuus. Kesän valo antaisi näylle paljon lisää linnunlauluineen.

Jylhyys alkaa näkyä.

Olemme itäpuolella Tahkomäkeä, Syvärin selkävedet saarineen näkyvät.

Täältä lähistöltä löytyy nuotiopaikkakin.

Nyt olemme kiivenneet Tahkon laskettelurinteille. Tahkolahti ja matkailubisnekselle omistettu Sääskiniemi.

Hissituolit työttöminä.

Matka jatkuu ja ohitamme länsirinteet.

Kirkkaalla säällä täältä näkee paljon ihanaa savolaista järvimaisemaa, kuten taustalla Kypäräisen ja Pisan korkeat hahmot.

Kulkeminen alaspäin laskettelurinnettä kysyy varpailta kestävyyttä.

Loppumatka kuljetaan Tahkoselän läheisyydessä varsin leveällä reitillä metsän värejä ihastellen.

Päätämme polkumme Hiekkoniemen kodalle, jonka vieressä solisee puro. Patikointimatkaksi tuli noin kymmenen kilometriä, ja muuten matkaa jatketaan vielä neljällä pyörällä.

Pienehköä tietä pitkin pääsee vanhan kaivoksen laavulle Rahasmäelle. Laavu on entisen kvartsiittilouhoksen pohjalle muodostuneen lammen äärellä.

Erikoisen väristä vettä ympäröi muhkeat kvartsiittireunat. Louhoksen voi kiertää turvallisesti aidan takana.

Täällä ollaan noin 270 metrissä Rahasmäen Korkea-ahon korkeuskäyrillä.
Jos haluaa patikoida kokonaan Tahkon kierron, myös tämä laavupaikka on reitillä. Koko kierto on 20km, josta teimme nyt puolikkaan. Talvisin reitillä on hiihtolatuja ja moottorikelkkaväyliä. Reitti on luokiteltu keskivaativaksi.

Tahko yhdessä Pisan, Kypäräisen ja seuraavana kohteena tulevan Kinahmin kanssa on varsin mielenkiintoista seutua monenlaisille retkille. Metsänpiika suosittelee.