Posts Tagged ‘Patikointi’

Kolvananuuro Pohjois-Karjalassa

24/06/2015

1kolvananuuro24.5.15

Kolvananuuron luonnonsuojelualue sijaitsee Kontiolahden ja Enon kuntien mailla Pohjois-Karjalassa. Rotko on osa kymmenien kilometrien pituista jyrkkärinteistä murroslaaksoa. Luonnonsuojelualue on noin neljä kilometriä pitkä ja noin neljäsataa metriä leveä. Retkelle uuroon pääsee molempien kuntien omilta pysäköintipaikoilta.

kolvananuuron p-paikka

Kontiolahden P-paikalla on opastustaulut, pöytä penkkeineen retkievästelylle, sekä kuivakäymälä.

kallioperän kivilajikerroksia2

Rotkolaakso muodostui viimeisen jääkauden aikana, kun jäät virtasivat ja hioivat rotkoa syväksi. Kolvananuuro on Suomessa ainoa paikka, jonka kalliot on todistetusti syntyneet kerrostumalla. Tämä voisi olla yksi esimerkki kerroksista.

opasteet3

Tästä matkaa voi tehdä niin Kolille kuin Patvinsuolle saakka. Välietappeja on laavuineen polun varrella. Me valitsimme Uuronreitin, jonka pituus on noin 5 km. Ajankohtana helluntai 2015, toukokuun 24.pv.

leveällä polulla4

Polku voi olla jossakin kohdin kovin herraskaisen leveä, muttei juuri tämän jälkeen.

tupasvilla kukkii5

Vuoden luonnonkukkienpäivän teemakasvi tänä vuonna oli tupasvilla. Tässä se kukkii juuri toukokuun lopulla ennen kuin valkoiset siementupsut valmistuvat.

pienikoiralampi6

Pieni Koiralampi sijaitsee jo alkumatkassa. Se on kasvamassa umpeen hiljalleen. Suuri Koiralampi jää taaksemme ja jää tällä kertaa retken ulkopuolelle.

pienellä koiralammella7

Musta vesi näyttää pohjattomalta ja kuvastelee rannoilta kohoavaa seinämää.

laavulla8

Lammen rannalla on kuivakäymälä ja tulipaikka, joka kannattaa hyödyntää, koska tällä retkellä toista ei tule vastaan.

kuolevatkuuset9

Soistuminen saa kuuset kuolemaan lammen rannalla. Luonto muuntuu, niin kuin aina. Luonnontilainen metsä hoitaa itse itseänsä.

puro koiralammesta b

Koiralammesta lähtee puro virtaamaan pitkin uuron pohjaa, välillä peittyen kivien alle. Tässä puron pohjalla näkyy raitaisia kiviä, eiköhän liene juuri niitä kerrostuneen kallion murikoita.

kivinen tie 10

Polku on vaativa ja kysyy vaeltajalta tasapainoa ja ketteryyttä. Kaatuneet puut voivat aina olla yllätyksenä edessä.

rotkossa 11

Rotkossa on kuljettava huolella, ja mihinkäs sitä kiire olisi, paljon on ihmeteltävää ympärillä. Lumilänttejä ja jäätäkin on askeleiden alla.

rotkon rakkaa12

Eroosio vierittää kivilohkareita rotkon seiniltä alaspäin.

valoa ja varjoa nousevia kasveja 13

Rotkossa valo ja varjo taistelevat. Toukokuun lopussa on vielä kasvustot pieninä alkuina, koska lämpö- ja kosteusolosuhteet vaihtelevat näkyvästi.

myyränporrasko 14

Vaateliaat kasvit viihtyvät täällä, ja itse koetin tunnistaa missä kasvaisi myyränporras. Olisiko se tämä?

rotkonseinämä 15

Kallioseinämiltä näkyi ainakin tunturikiviyrtti, ja kesän edetessä tulee runsaasti lehdon kasveja. Rotkon seinämät nousevat jylhinä.

suoraa seinämää 16

uurossa 17

Polku rotkossa on vaativa, eikä apua ole lähellä, joten viisainta on ottaa mukaan matkakumppani ja ensiapulaukku.

kolvananuuro18b

kasvunalkua19

Puron virtaavassa vedessä uiskenteli lukuisia mutu-kaloja.

saniaispuskat alullaan20

Tähän aikaan saniaisviidakot eivät rehota vielä, mutta kesällä ne voivat peittää jopa kulkijan. Lehdon rehevyys on varmasti elämys.

kotkansiivet 21

Kotkansiipi on levinnyt tänne voimakkaasti, kuten muutkin saniaiset.

rotkon länsipuolella22

Rotkon pohjalta noustuamme länsipuoleiselle reunalle, näkökulmat muuttuvat. Seinämät nousevat uuron pohjalta jopa 70-80 metriä.

nousua23

Nousemista riittää rotkon reunalle kiivetessä.

kolvananuuro24.5.2015 24

Kauneimmat maisemat ovat länsireunalla. Jyrkkien kielekkeiden päällä täytyy varmistaa turvallisuus.

kolvananuuro 24.5.2015 25

Kolvananuuro on maisemallisesti arvokas, kasvillisuudeltaan runsas, geologisesti mielenkiintoinen sekä erämaatunnelmaltaan yksinkertaisesti huippukohde patikoinnille. Voit tunnistaa hyvin peukaloisen laulun uurossa kulkiessasi. Ehkä näet haukkojen liitelevän laakson yllä. Pohjoisen ja etelän kasvillisuuden, varjon ja valon, kuivan ja kostean vuorottelu tekee tästä kohteesta rikkaan ja paljon antavan.

Pisaa valloitetaan

02/11/2014

Kiitos Metsähallituksen, Pisalle saatiin viimein uusi kestävä näköalatorni ja useita kulkemista helpottavia rakenteita, teräsportaita ja -kaiteita, uusittuja opasviittoja, pitkospuita ja siistityt polut.
Lastukosken kyläyhdistys on mallikkaasti talkoillut omalle uimarannalleen huippuhienon kodan retkeilijöidenkin käyttöön. Toivoa sopii, että retkiporukat osaavat käyttäytyä kuten nykyretkeilijän pitääkin huolehtimalla paikat aina siistiin kuntoon ja kunnioittamalla tiedossa olevia sääntöjä.
Meidän retkemme Pisalle alkoi tutustumalla tuohon Lastukosken kotaan Vuotjärven rannalla. Paikka oli niin siisti, ettei sinne hennonnut jäädä edes omia termarikahveja juomaan, vaan ajelimme Salmenpellon P-paikalle Juankosken puolelle, josta pääsimme lyhintä reittiä huipulle.

lastukosken kota 1.11.14

lastukosken kota sisä1.11.14

Taidolla rakennettu ja huollettu kota.

lastukoski kota 1.11.14

Vuotjärven lahti aukenee houkuttelevana, uimaan ja melomaan kesällä, erityisesti nauttimaan.

Pisalle salmenpellontieltä 1.11.14

Salmenpellontien aloituspiste sijaitsee mukavasti suojassa. On hienoa aloittaa retki, kun opasteet on tuoreessa kunnossa, selkeät ja siistit.

salmenpellon p-paikka 1.11.14

Jäin kuitenkin miettimään, oliko tarkoitus ohjata tästä lähtöpisteestä Pisankierrolle. Salmenpellon puoleisen polun kulkeminen ei ole kierto, vaan pisto. 8,5 km:n kiertoreitti tarkoittanee vain Pisanlammenkiertoa, joka alkaa Lastukosken P-paikalta ja on todellinen rengasreitti.

pisan sammalet 1.11.14

Pisan vanhenevien metsien matot ovat muhkean sammalpeitteisiä.

kaivo kunnostettu 1.11.14

Polun varrella olevien ikivanhojen asumusten jäänteisiin kuuluu myös vanha kivistä rakennettu kaivo, joka nyt on saanut turvavarustuksen.

talvi tulee 1.11.14 pisalla

Marraskuun ensimmäinen päivä oli mainio poutapäivä ennen luvattua lumisadetta. Aamupäivän utu pysyi aikansa viileän yön jäljiltä, ja pyyhki kuuraisia puunlatvoja.

pisan uusi torni 1.11.14

Uusi näköalatorni on teräksinen, useita metrejä entistä korkeampi, ja varsin turvallisen tuntuinen.

pisan tornissa 1.11.14

Hyvällä ja kirkkaalla säällä ja vielä kiikarein varustautuneena täältä voi nähdä tosi kauas. Kannattaa ottaa kartta mukaan jotta osaa paikallistaa näkemänsä.

näköala tornista Pisa 1.11.14

pisan tornista 1.11.14 Kypäräinen

Kypäräisen hahmo tarttuu useisiin kuviin. Ehkä siinä on jokin taikavoima.

Tornista laskeuduttuamme istuimme penkille reppumme evästarjontaa huventamaan. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Ei ole viime vuosina ollut tällaista tungosta vielä.
Harmittavainen tilannekin siellä nähtiin, kun eräs vanhempi mies pystytteli tuomistaan pilkkeistä nuotiota entisen tornin vieruskiville. Huomautuksista huolimatta mies sinnikkäästi sytytti tulen ja naureskeli, ettei nyt ole heinäkuu.
Esimerkillään hän teki nyt kyllä melkoisen mokan, sillä nuotion jäljet yllyttävät muitakin ihmisiä tekemään avotulia, mitä siellä nimenomaan kielletään tekemästä. Pitäisiköhän tulentekokielto olla selkeämmin esillä, kun kaikki eivät jaksa lukea taulun tekstejä, jossa lukee:
leiriytyminen ja avotulenteko on kielletty.

pirunluolan yläpuolella 1.11.14

Kuljimme Pisan harjennetta pitkin Pirunluolalle katsomaan, millaiset rakennelmat sen jyrkänteeseen on tehty. Taas Kypäräinen osui silmiini.

pirunluolan kaiteet 1.11.14

Nyt tämä polun pätkä on helppoa nousta ja laskea

portaat pirunluolalle 1.11.14

pisanpuron silta ja pitkospuut 1.11.14

Piipahdimme myös katsomassa Pisanpuron yli menevää siltaa ja pitkospuita. Hyvältä näytti.

valkeisen rannalla 1.11.14

Sitten retkemme poikkesi totutusta. Lähdimme suuntaamaan kohti Valkeisen rantaa, Pisan itäreunalle. Omintakeinen retkiosuus alkoi tästä. Valkeisen takana Salmenpellontie ja Mustikkamäki.

Pisan rinteillä juankosken puoli 1.11.14

Juankosken puolen rinteellä sai käyttää takajalkojaan. Täällä ei ole polkuja, vain täysin luonnontilassa oleva rinne, josta söimme suuria, jäisiä puolukoita.

kypäräinen juankosken rajalta 1.11.14

Jokainen tunnistaa jo tämän: Kypäräinen, kuvattu Nilsiän ja Juankosken välisellä rajalla.

vaaroja kohti 1.11.14 pisalla

Tämäkin on näkymä, joka on nähtävä jokainen kerta. Mustikkamäki, Katkonmäki, Tervasmäki, Kakkomäki, Papinmäki…
Alapuolella Korjanperä.

täyssinän rauhan rajamerkkejä 1.11.14

Pyörähdimme vielä Täyssinänrauhan rajamerkkien kautta. Nämä merkit voisi ajoittain puhdistaa jäkäläkasvustosta, niin näkyisivät paremmin.

iltavalo pisalla 1.11.14

Iltapäivän valo alkoi kullata maisemaa lämpöisellä valollaan.

pisan iltavalo 1.11.14

Muisto kesästä hehkuu vielä auringonvalona.

pisa 1.11.14

Paluumatka joutuu hyvin alaspäin kulkiessa. Jää hyvästi Pisa seuraavaan kertaan! Olet ehtymätön virkeyden antaja.

Pisa-tietoa ja retkikuvauksia täällä lisää.

Seinävuoren rotkolaakso, ihastuttava retkikohde Tuusniemellä

23/10/2013

retkilokakuu1

Savon sydämessä, Tuusniemellä, on tämä suosittu retkikohde, joka tekee vaikutuksen varmaan jokaiseen.

retkilokakuu2

Maanjäristysten aikaansaama kallion halkeama on muovautunut viimeisimmän jääkauden aikana, 10 000-12 000 vuotta sitten.

retkilokakuu3

Rotko on noin 500 m pitkä, 20-40 m leveä ja syvimmillään 25 m.

retkilokakuu4

Alue rauhoitettiin v. 1964 luonnonsuojelualueeksi luonnonsuojelulain nojalla.

retkilokakuu5

Samalla tavalla syntynyt rotko, Orinoro, sijaitsee Leppävirralla. Sen polku kulkee kuitenkin myös rotkon pohjaa pitkin, mutta täällä kuljetaan repeämän reunoilla.

retkilokakuu6

Erityisesti niille, jotka eivät kykene liikkumaan vaikeakulkuista polkua pitkin, on rotkon reunalle rakennettu näköalatasanne.

retkilokakuu7

Huimapäillä on puolestaan mahdollisuus näyttää vähän rohkeuttaan kielekkeillä. Varovainen pitää olla, koska suojakaiteita ei ole ollenkaan.

retkilokakuu8

Jäkäläpeitteiset kalliot säästynevät kulumiselta, koska aivan jokaiselle reunamalle ei monikaan uskaltaudu.

retkilokakuu9

Rotkon pohjoispäässä polku laskeutuu alas portaitten avulla ja ylittää puron, joka virtaa rotkon pohjalla.

retkilokakuu10

Puro solisee läheisestä Isosta Seinälammesta ja virtaa suuren osan matkaa sammalpeitteisten kivikoitten alla.

retkilokakuu11

Uusi nousu puron jälkeen halkeaman reunalle kysyy jo jalkoja.

retkilokakuu12

Vanhat kuuset ja pohjalla oleva sammalikko elää ihan omaa elämäänsä koskemattomana.

retkilokakuu13a

Kallion ylikaltevilla pinnoilla hehkuu ilmeisimmin sitruunankeltainen varjorikkijäkälä.

retkilokakuu14

Täällä tulee pohdiskelleeksi, kuinka hyvin lohkareikko kestää ilman eroosiota.

retkilokakuu15

retkilokakuu16

Rotkon puro saavuttaa Pienen Seinälammen kohta jyrkänteiden loputtua.

retkilokakuu17

Polku kuitenkin nousee vielä Seinävuoren rinteelle, josta se kaartuu alas soiselle osuudelle ja pitkospuille.

retkilokakuu18

retkilokakuu19

Reitin tämä puoli on vaikeakulkuinen ja märällä ja jäisellä säällä todella liukas. Hyvillä kengillä kyllä pääsee, kun valitsee askeleensa.

retkilokakuu20

Rotkon kierto alkaa paikasta, jossa on upea laavu tulipaikkoineen, puuliiteri, käymälä, opastaulut ja laituri. Liikuntaesteiset on huomioitu hyvin, ja heillä on näin mahdollisuus osallistua luontoretkeen täysipainoisesti.

retkilokakuu21

Polun mitta lienee reilut 2,5 km ja sen voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa.

retkilokakuu22

Patikoija voi jatkaa tästä matkaansa Kaavinkoskelle saakka käyttäen matkan varrella olevia laavuja.

retkilokakuu23

Laavu on parhaasta päästä. Sinne mahtuu isompikin porukka tai useampi pikkuporukka. Silmiinpistävää on kohteen siisteys, josta kiitos Tuusniemen kunnalle, joka huolehtii ylläpidosta. Esimerkillistä retkeilyn edistämistä!

Rotkolaaksoon on Tuusniemen keskustasta matkaa 7-8 km. Kohde sopii hyvin koko päivän ohjelmaksi. Lähde siis! Talven tultua siihen tulee vielä jotain ekstra lisää, ainakin lunta ja jäätä.

Mustikkamäeltä Pisankoskelle

31/08/2011

Juankoskella, lähtöpaikkana Salmenpellontie. Karttojen mukaan polku Mustikkamäen ja Katkonmäen välissä kulkisi palan verran lehtojensuojelualueella. Tuon polun alkua etsin turhaan, kun metsäkoneen jäljet pakottivat minut suunnistamaan kohti Mustikkamäen huippua.

Jyrkkiä putouksia löytyy Mustikkamäeltä, Pisan ja Kypäräisen välistä.

Polkua ei löytynyt, mutta haasteellista taivalta kyllä.

Kas kummaa, juuri Huosiaisniemen lehtojensuojelualuetta olin etsimässä ja onnekseni yhden kulman siitä löysin.

Hirvikärpästen saattelemana kiiruhdin alas jyrkänteeltä kuusikkoon.

Päästyäni kylätielle, sain laittaa kartan ja kompassin reppuuni. Tässä Ala-Siikajärven Likolahti.

Kotkansiipisaniaista ei kasva monien teiden varsilla näin runsaasti.

Mökkiläisten saaria rauhallisessa luonnossa.

Myös maatiloja arvokkailla paikoilla.

Kylätien tunnelmassa on jotain vanhaa – lämmintä.

Pisankoski mutkittelee rauhallisesti.

Tämä on jo harvinaista, ruiskuhilaita pellolla. Ihanaa!

Minulle ne ovat muistoja lapsuudesta. Hyvä jos perinne säilyy.

Pisankosken sillalla. Koski ei vain vähän veden aikana näytä kovin vilkkaalta.

Pisalle pääsee tästäkin. Valinnan varaa on – patikoida, jos jalat kestää.