Posts Tagged ‘Pisa’

Ennen käen kukuntaa

11/05/2015

A likolahdentiellä polun alku 3.5.15
Kun koivuissa ei vielä höristele hiirenkorvat, eikä vanha polkureitti piilottele korkean kasviston sisässä, on aika kevätretken. Siis lapsuusmaisemiin ja Pisan tienoille, polulle joka alkaa Jyrinlahdesta Likolahdentieltä kohti Salmenpellontietä ja Pisan Juankosken puoleista pysäköintipaikkaa.

B likolahdentie polku alkaa 3.5.15

Viitat ohjaavat varmaan oikein, mutta ikivanha karttataulu saisi hävitä väärine tietoineen. Onneksi mäkinyppylät nimineen on tuttuja ja oma kartta mukana.
Lähellä lähtöpaikkaamme on Hautamäki, sitten polku menee Papinmäen kautta, Rokkamäki, Kakkomäki ylittäen ja Tervasmäen kupeella kulkien Haukilammen rantaan ja päätepisteeseen.

C polun alku helppo 3.5.15

Vapun jälkisunnuntai 3.5. oli jokseenkin sateinen, mutta kosteassa maastossa vihreä valloittaa ja lepyttää.

D likolahti näkyy3.5.15

Harvennus- ja avohakkuiden jäljiltä polun läheisyydessä maisema avautuu Likolahdelle.

E jäkälät ja sammalet ihastuttavat3.5.15

Jäkälät, sammalet, kivet riittävät antamaan elämyksiä. Yksinkertaista.

F asutuksen jälkiä 3.5.15

Mäkikumpareella törmäämme asutuksen jälkiin, aikanaan kasketut rinteet ympärillä. Vanha uuni ja hevosenkengät.

G rotko ja puro 3.5.15

Mäkien välissä oli lunta vielä viitisentoista senttiä. Alhaalla virtasi puro.

H polku virtaa 3.5.15

Polku alkoi myös virrata.

I mäenrinteen alla 3.5.15

Vanha metsä suurine leppineen on lintujen kehto.

J vanhaa puuta3.5.15

Kesän kasvaessa polku saattaisi olla varsin kiinnostava kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään.

K vanha asumus3.5.15

Salmenpellontien läheisyydessä saavuimme taas vanhaan pihapiiriin. Löytyi uuneja ja suuren navetan raunio kuusien ja raitapajujen keskeltä. Yhteys menneeseen tuli konkreettiseksi.

L asutuksen jäänteillä 3.5.15

Navetan vesisäiliön reunojen torvijäkälät kohoavat valoon. Luonto peittää ihmisen jäljen.

Polku näkyy retkikartoissa, mutta tietoja siitä ei netissä ole. Pelkkien viittojen varassa ei retkelle kannata lähteä muuten kuin selkeän kartan ja kompassin kanssa. Punaisia maalimerkkejä kyllä puissa on, mutta niitten näkyminen ajallaan voi olla hankalaa.
Toivoisi kuitenkin, että nämä vanhat kulkureitit säilyisivät, ja ihmiset uskaltautuisivat vieraampaankin maastoon.
Näillä maisemilla kelpaa kulkea ja etsiä omaa rauhaansa.

Pisaa valloitetaan

02/11/2014

Kiitos Metsähallituksen, Pisalle saatiin viimein uusi kestävä näköalatorni ja useita kulkemista helpottavia rakenteita, teräsportaita ja -kaiteita, uusittuja opasviittoja, pitkospuita ja siistityt polut.
Lastukosken kyläyhdistys on mallikkaasti talkoillut omalle uimarannalleen huippuhienon kodan retkeilijöidenkin käyttöön. Toivoa sopii, että retkiporukat osaavat käyttäytyä kuten nykyretkeilijän pitääkin huolehtimalla paikat aina siistiin kuntoon ja kunnioittamalla tiedossa olevia sääntöjä.
Meidän retkemme Pisalle alkoi tutustumalla tuohon Lastukosken kotaan Vuotjärven rannalla. Paikka oli niin siisti, ettei sinne hennonnut jäädä edes omia termarikahveja juomaan, vaan ajelimme Salmenpellon P-paikalle Juankosken puolelle, josta pääsimme lyhintä reittiä huipulle.

lastukosken kota 1.11.14

lastukosken kota sisä1.11.14

Taidolla rakennettu ja huollettu kota.

lastukoski kota 1.11.14

Vuotjärven lahti aukenee houkuttelevana, uimaan ja melomaan kesällä, erityisesti nauttimaan.

Pisalle salmenpellontieltä 1.11.14

Salmenpellontien aloituspiste sijaitsee mukavasti suojassa. On hienoa aloittaa retki, kun opasteet on tuoreessa kunnossa, selkeät ja siistit.

salmenpellon p-paikka 1.11.14

Jäin kuitenkin miettimään, oliko tarkoitus ohjata tästä lähtöpisteestä Pisankierrolle. Salmenpellon puoleisen polun kulkeminen ei ole kierto, vaan pisto. 8,5 km:n kiertoreitti tarkoittanee vain Pisanlammenkiertoa, joka alkaa Lastukosken P-paikalta ja on todellinen rengasreitti.

pisan sammalet 1.11.14

Pisan vanhenevien metsien matot ovat muhkean sammalpeitteisiä.

kaivo kunnostettu 1.11.14

Polun varrella olevien ikivanhojen asumusten jäänteisiin kuuluu myös vanha kivistä rakennettu kaivo, joka nyt on saanut turvavarustuksen.

talvi tulee 1.11.14 pisalla

Marraskuun ensimmäinen päivä oli mainio poutapäivä ennen luvattua lumisadetta. Aamupäivän utu pysyi aikansa viileän yön jäljiltä, ja pyyhki kuuraisia puunlatvoja.

pisan uusi torni 1.11.14

Uusi näköalatorni on teräksinen, useita metrejä entistä korkeampi, ja varsin turvallisen tuntuinen.

pisan tornissa 1.11.14

Hyvällä ja kirkkaalla säällä ja vielä kiikarein varustautuneena täältä voi nähdä tosi kauas. Kannattaa ottaa kartta mukaan jotta osaa paikallistaa näkemänsä.

näköala tornista Pisa 1.11.14

pisan tornista 1.11.14 Kypäräinen

Kypäräisen hahmo tarttuu useisiin kuviin. Ehkä siinä on jokin taikavoima.

Tornista laskeuduttuamme istuimme penkille reppumme evästarjontaa huventamaan. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Ei ole viime vuosina ollut tällaista tungosta vielä.
Harmittavainen tilannekin siellä nähtiin, kun eräs vanhempi mies pystytteli tuomistaan pilkkeistä nuotiota entisen tornin vieruskiville. Huomautuksista huolimatta mies sinnikkäästi sytytti tulen ja naureskeli, ettei nyt ole heinäkuu.
Esimerkillään hän teki nyt kyllä melkoisen mokan, sillä nuotion jäljet yllyttävät muitakin ihmisiä tekemään avotulia, mitä siellä nimenomaan kielletään tekemästä. Pitäisiköhän tulentekokielto olla selkeämmin esillä, kun kaikki eivät jaksa lukea taulun tekstejä, jossa lukee:
leiriytyminen ja avotulenteko on kielletty.

pirunluolan yläpuolella 1.11.14

Kuljimme Pisan harjennetta pitkin Pirunluolalle katsomaan, millaiset rakennelmat sen jyrkänteeseen on tehty. Taas Kypäräinen osui silmiini.

pirunluolan kaiteet 1.11.14

Nyt tämä polun pätkä on helppoa nousta ja laskea

portaat pirunluolalle 1.11.14

pisanpuron silta ja pitkospuut 1.11.14

Piipahdimme myös katsomassa Pisanpuron yli menevää siltaa ja pitkospuita. Hyvältä näytti.

valkeisen rannalla 1.11.14

Sitten retkemme poikkesi totutusta. Lähdimme suuntaamaan kohti Valkeisen rantaa, Pisan itäreunalle. Omintakeinen retkiosuus alkoi tästä. Valkeisen takana Salmenpellontie ja Mustikkamäki.

Pisan rinteillä juankosken puoli 1.11.14

Juankosken puolen rinteellä sai käyttää takajalkojaan. Täällä ei ole polkuja, vain täysin luonnontilassa oleva rinne, josta söimme suuria, jäisiä puolukoita.

kypäräinen juankosken rajalta 1.11.14

Jokainen tunnistaa jo tämän: Kypäräinen, kuvattu Nilsiän ja Juankosken välisellä rajalla.

vaaroja kohti 1.11.14 pisalla

Tämäkin on näkymä, joka on nähtävä jokainen kerta. Mustikkamäki, Katkonmäki, Tervasmäki, Kakkomäki, Papinmäki…
Alapuolella Korjanperä.

täyssinän rauhan rajamerkkejä 1.11.14

Pyörähdimme vielä Täyssinänrauhan rajamerkkien kautta. Nämä merkit voisi ajoittain puhdistaa jäkäläkasvustosta, niin näkyisivät paremmin.

iltavalo pisalla 1.11.14

Iltapäivän valo alkoi kullata maisemaa lämpöisellä valollaan.

pisan iltavalo 1.11.14

Muisto kesästä hehkuu vielä auringonvalona.

pisa 1.11.14

Paluumatka joutuu hyvin alaspäin kulkiessa. Jää hyvästi Pisa seuraavaan kertaan! Olet ehtymätön virkeyden antaja.

Pisa-tietoa ja retkikuvauksia täällä lisää.

Pisalle jälleen!

27/06/2014

1.kesalehto1.6.14
Vanha polku Pisalle näkyy vielä kartoissa, mutta ei maastossa. Löytyisikö väylä Korjanperälle kumminkin?

2.kotkansiivet1.6.
Mahtava kotkansiipi-harmaaleppälehto hurmasi heti alkuun. Oli kesäkuun ensimmäinen päivä.

3.lehtopuro1.6.
Soliseva pikkupuro täydensi alkuelämyksen.

4.kotkansiipi1.6.

5.lehto1.6.
Kotkansiivistä tuli ylevä ja hurmaantunut olo. Niitten tuoreutta piti huokaillen ihastella.

6.pisalle1.6.
Kun löysimme ensimmäisen jyrkänteen, tiesimme kääntyä kulkemaan sen alapuolella kohti luode-pohjoista. Olimme Pisan itäpuolen rinteillä.

7.pisalle1.6.
Sateitten jälkeen kalliot valuivat vettä.

8.jyrkanteita1.6.
Jyrkkää kalliota riitti… Mutta kadotimme sankassa metsässä maamerkit, emmekä osuneet Korjanperän kiviputoukselle.

9.korjanpera1.6.
Pääsimme kuitenkin vaaran laelle aikamme kuljeskeltuamme. Olimme kulkeneet rinnettä korkeimman paikan ohi, mutta tutut näkymät veivät meidät tornin kohdalle. Pettymykseksemme uutta tornia ei oltu saatu rakennettua vieläkään. Tämä taas tietää sitä, että kun se on saatu joskus paikalleen, on meidänkin tultava se testaamaan.
Tässä olemme Korjanperän yläpuolella. Maisemat täältä ovat edelleen parhaimmat kohti Siikajärveä, Mustikkamäkeä ja muita Pisaa matalampia vaaroja.

10.pisa1.6.

11.pisanportaat
Uudet teräsportaat on jo melkein valmiit. Laskeuduimme niitä pitkin alas etsiäksemme toista kautta Korjanperän järkäleet.

12.korjanpera1.6.
Ja täällähän se löytyy, mahtava ja vaikuttava kivivirta.

13.korjanperalla1.6.
Tämä näky saa hiljaiseksi.

14.pisanpuroja1.6.
Nyt osasimme suunnistaa sankassa metsässä paremmin kohti lähtöpaikkaamme. Kuljimme saniaismetsän läpi linnunlaulun täyttämässä kesäsunnuntaissa. Puro solisi, vihreys valloitti. Ja me olimme tehneet hienon oman seikkailun Pisan rinteillä.

Pisa-reissuja täällä lisää.
Ja täällä

Pisa – aina elämys

30/09/2013

pisanretkisyyskuu13a

Pohjois-Savon maisemahelmi, Pisa, on vertaansa vailla.

1pisankierto13

Vaikka oli sateista, toteutimme Pisankierron Nilsiän Lastukosken parkkialueelta lähtien ja talsimme noin 8,5 kilometriä pitkän retkipolun syyspäiväntasauspäivänä.
Luonnonsuojelualue on 280 hehtaarin suuruinen, Metsähallituksen hallinnoima, ja Pisan laella oleva 1,5 ha:n suuruinen entinen suojelualue on Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen omistuksessa. Laki suojeltiin jo v. 1963, mutta luonnonsuojelualue perustettiin vasta v. 1993.

2pisankierto13 hirvenj

Maasto oli märkää jo ennestään, ja vettä tihuutteli, mutta sää oli vielä kyllin lämmin.

3pisankierto13

Pisankierto kulkee vaihtelevasti kumpareita ja kosteikkoja ylittäen, ja soiden ennallistamisen vuoksi pitkospuita tarvitaan, ja nyt olisi aika uusia ne pian. Osa matkaa kulkee metsänhoitotietä pitkin. Polku kiertää Ison Pisanlammen sen länsipuolelta.

4pisankierto13 pisanpuro

Pisanpuro alkaa Isosta Pisanlammesta ja virtailee Valkeiseen.

5pisankierto13 pirunkellari

Pirunkellari seisoo Pisan pohjoispään jyrkimmässä nenässä. Täältä on ammoisina aikoina kilkuteltu vuorikristallia korukiviksi ja niin nämä onkalot ovat syntyneet. Tosin tällaisille paikoille on aina myös kehitelty tarinoita, kuten tällekin “luolalle”. Luola on rauhoitettu, eikä enää ole lupa ottaa kiviä itselleen. Lisää tarinaa pirusta tässä.

6pisankierto13 pirunkellari2

Pirunkellarilta alkaa polun vaikein nousu, jota muutamat portaikot avittavat alkuun.

7pisankierto13 kyp7

Jyrkänteeltä näkee sopivasti pohjoisen suuntaan Kypäräiselle ja Valkeisen järvelle.

8pisankierto13 kyp8

Jyrkänne on komea ja paikka tuntuu ylevältä, kuten Pisa alunperin onkin tarkoittanut pyhää.

9pisankierto13 pikkupisa

Luonnonsuojelualueeseen kuuluu myös Pisan jatkona kohoava Pieni-Pisa. Sade lakkasi ja metsä alkoi työntää höyrypilviä taivaalle.

12pisankierto13 piru12

Jyrkkä nousu jatkuu jatkumistaan. Vahvat juurakot polulla antavat tukea liukkaallakin.

13pisankierto13

Pisa on suojeltu vanhojen metsien alueena. Luonnon omaa muuttumistahtia on ihana seurata.

14pisankierto13

Puut vanhenevat, jäkälät ja sammalet kukoistavat, värit miellyttävät kulkijaa.

15pisankierto13

16pisankierto13

17pisankierto13

Nousua riittää vielä kohti näkötornia.

18pisankierto13

Tornista näkyykin yllättävän hyvin sateisella säällä, jopa Puijon torni osui silmiin paljaalla silmällä. Tämä lienee viimeinen käynti tällä tornilla. Uusi ja korkeampi on luvassa vuoden vaihteessa.

19pisankierto13

Tornin rakenteet ovat olleet säiden armoilla jo kyllin kauan.

20pisankierto13

Itäpuolen jyrkänteen päällä auvautuu huikaisevat syysmaisemat.

21pisankierto13

Luonnontilainen metsä rauhoittaa mielen.

22pisankierto13

Kosteat henkäykset ajelehtivat ohitsemme. Tämä tuntuu juhlalliselta.

23pisankierto13

Mäkijono jatkuu vasemmalta lähtien: Mustikkamäki, Katkonmäki, Tervasmäki, Kakkomäki ja Papinmäki.

24pisankierto13

Ja usva huuhtoo ne.

25pisankierto13

Tässä Mustikkamäki ja sen alapuolella kirkasvetinen Valkeinen.
Pisan laella on Täyssinän rauhan rajamerkit, joista olen kertonut jo aiemmin.

26pisankierto13

Matka jatkuu vielä kolmisen kilometriä alas metsäistä polkua pitkin lähtöpaikalle.

27pisankierto13

Lastukosken parkkialueelle mahtuu useita autoja, siellä on kuivakäymälä ja opastustaulu sekä pöytä penkkeineen evästyksille. Pisalla ei ole tulenteko sallittua, mutta tornilla voi syödä eväät penkeillä istuen. Pisan retkelle kannattaa varata aikaa reilusti. Maisemien ihailu vie yllättävän paljon aikaa ja luonnontilaisesta metsästä löytää aina uutta.

Pisaa vielä lisää.

Vertailun vuoksi tässä muutama kuva viikkoa aiemmin tehdystä Pisanretkestä täysin erilaisella säällä, lämpimällä syyskuulla.

pisanretkisyyskuu13a

Lyhyempi reitti Pisalle, Salmenpellon parkkipaikalta, on vain 1,6km pitkä. Nousevaa polkua on miltei koko matkan, mutta polku on hyvä eikä pitkospuita ole.
Tämä jyrkänne on hyvin tuttu.

pisanretkisyyskuu13b

pisanretkisyyskuu13c

Jyrkimmän kohdan apuna on kaiteita ja portaita, nekin kyllä nyt uusimista vailla.

pisanretkisyyskuu13d

pisanretkisyyskuu13e

pisanretkisyyskuu13f

Tälle tornille jätämme hyvästit. Kauniina päivänä Pisankävijöitä oli yllättävän paljon.

pisanretkisyyskuu13g

Idän jyrkänteellä kannattaa viipyä ja ihailla vain.

pisanretkisyyskuu13h

Halusin etsiä vanhan polun, joka kiertää jyrkänteen alapuolella ja johtaa lopulta Salmenpellontielle. Tällä kertaa riitti, että ehdin huumaantua Korjanperän mahtavasta kivikkoryöpystä. Äsken olimme tuolla ylhäällä alas katsomassa. Hyvin mielenkiintoista!

pisanretkisyyskuu13i

Paluu tapahtui kuitenkin samaa polkua kuin tullessa. Täällä näkee lehtomaista kasvillisuutta, suuntautuuhan rinne otolliseen ilmansuuntaan etelään. Villiruusut odottavat kiulukoineen lintuja.

Molemmat reitit ovat omalla tavallaan hurmaavia. Pisankierto kulkee suurimmaksi osaksi Nilsiän puolella, ja lyhyempi Juankosken puolella. Jokaisena vuodenaikana kokee erilaisia elämyksiä tutkiessaan näitä arvokkaita maisemia. Metsänpiika on valmiina viemään sinut haltioitumaan Pisan luontoon. Lähde siis!

Tässä lyhyemmän polun tarkempi kuvaus.

Maisemamelontaa Savossa

09/09/2013

Arvokkaat maisema-alueet houkuttelevat aina uudelleen lähelleen. Pisan seutu on jo lapsuudesta rakas, ja nytkin sen tuntumassa on vallan ihanaa viettää luontopäivää.

A elomelonta28.8.

Kanootin vieminen rantaan oli erittäin helppoa Nurmes-tien (75) levähdyspaikalta, Loukkulahden rannalta, noin viisi kilometriä Lastukosken kanavalta pohjoiseen. Ylä-Siikajärvi välkehti aamuauringossa ja edessä siintivät nuo mieluisat mäet.

B elomelonta

Tuuli puhalteli suoraan vastaan, joten tällä kertaa ei aloitettu verryttelemällä, vaan meloa saatiin ihan reippaasti.

C elomelonta

Saaren kupeessa sitten levättiin, lämpimässä elokuun aamuauringossa.

D elomelonta

Meille entuudestaan tuntematon Rahkomäki nousee varsin jyrkkänä Ylä-Siikajärven pohjukan ja Lehtoniemen kupeessa.

E elomelonta

Vesiraja on laskenut nelisenkymmentä senttiä keväisestä.

F elomelonta

Valkeissalmen kautta päästiin kapealle Valkeiselle, jonka rannalla on vain muutama talous, sitäkin enemmän vapaa-ajan mökkejä.

G elomelonta

Evästauko pidettiin luvan perästä sukulaisen mökkirannassa, jossa sai tuntuman näiden vesien ominaisuuksiin. Edessä Pieni Pisa.

H elomelonta

Syksyyn kääntyminen näkyy jo ruohikoissa.

I elomelonta

Rannat ovat hiekkaa, vesi äärimmäisen kirkasta, vesikasveja on vähän, kuten nämä nuottaruohot.

J elomelonta

Kallioiset rannat avautuvat kohti Pisaa.

K elomelonta

Vieressä vasemmalla Salmenpelto, jossa kulkee mukava maisematie näkymineen Pisalle ja toisaalta Kypäräiselle ja Mustikka- ja Katkonmäelle.

L elomelonta

Pisa 270,6 m ja Pieni Pisa 170 m.

M elomelonta

Lähellä Valkeisen eteläpäätä kiirehti joutsenperhe tekemään lentoharjoituksia omaan rauhaansa.

N 2elomelonta

Pisan jyrkänne vilkkuu ylhäällä metsän keskellä, lahden vesi on puhdasta, pikkukalat käyvät aivan matalalla rantahiekalla. Kyllä arkipäivähuolet on jo jääneet kauas mielestä.

O elomelonta

Tulomatkalla koetimme etsiä Pisanpuron suuta, vaan löysimme vain toisenlaisen elämän jälkiä. Ilmeisesti minkki on aukonut simpukoita.

P elomelonta

Tuuli oli nyt toki myötäinen, jopa vaahtopäiksi yltyvä. Takana näkyy Pisaa vastapäätä kohoavat Mustikkamäki ja Katkonmäki.

Q elomelonta

Nyt ohitimme Rahkomäen kaukaa, ja se hahmottuikin tässä valossa melkoisen massiivisena.

R elomelonta

Mutta mitä ihmettä tekee tällainen rumilus kaiken kauniin keskellä Tuliniemessä? Millä luvalla ja mitä varten?

S elomelonta

Loukkulahti, aloitus- ja paluupiste. Kirkas vesi, lämmin aurinkoinen päivä, upeat maisemat, kiireetön ekologinen vesilläolo ja omilla voimilla liikkuminen tekivät taas mielelle ja ruumiille äärettömän hyvää.

T elomelonta

Jos etsit rauhaa, erämaata, erilaista retkeä, tässä sulle yksi vaihtoehto! Jokaisesta retkestä voi tehdä omanlaisensa, kunkin voimille ja kiinnostukselle sopivan. Luontoa löytyy ihan läheltäsi; aivan maisemien aatelia, vakuuttaa Metsänpiika.

Tahkomäki – paljon muutakin kuin talviurheilua

23/10/2012

Nilsiän Tahkomäki on mukavan rauhallinen patikointipaikka syksyllä, kun luonto on värikäs ja raikas, ja kesäsesonki turistikohteessa on ohi eikä pikkujouluaika ole alkanut.
Patikointireittejä on mahdollista suunnitella oman mielensä mukaan yhdistelemällä tai pilkkomalla taipaleita. Me ajoimme auton Syvärinrannan Hiekkoniemeen, josta toisella autolla Tahkomäentien alkupuoliskolle, Välimäen länsipuolelle. Patikointi alkoi heti vaihtelevalla maastolla aamuisen auringon kuivatellessa kasvillisuutta.

Täällä jo näkymät ympärillämme alkavat laajentua.

Metsänhoitotoimet antavat lisää volyymia näköaloille. Välimäki on Tahkon korkein huippu, 314,5m, mutta polku kulkee huomattavasti alempana.

Täällä on tilaa ja avaruutta, ystävinä hirvikärpäset, mikäli retkeilet täällä syksyllä.

Aikaa yksityiskohtien tarkkailuun kannattaa aina varata.

Joskus maasto muistuttaa pohjoisen vaaroja ja tuntureitakin.

Joskus eteen tulee paljas aukkohakkuualue.

Polku vie Huutavanholman kasvilajistollisesti arvokkaalle lehtojensuojelualueelle.

Retken vaikeakulkuisin osuus on juuri täällä.

Lehdon keskellä pulppuaa puro, jonka reunoilla kasvaa sanikkaisia.

Kasvillisuutta voisi jäädä tutkimaan pitemmäksikin aikaa, mutta ehkä keväällä olisi otollisempi aika.

Polulla on puron reunoilta kaatuneita puita, joten niitä ohitetaan vain tukevilla kengillä ja notkealla vartalolla.

Lehdosta pääsee nousemaan Tahkon rinteitä kohti melkoisen jyrkästi.

Rinteeltä vilkkuu purovesi ja rehevä lehto- ja korpikasvillisuus. Kesän valo antaisi näylle paljon lisää linnunlauluineen.

Jylhyys alkaa näkyä.

Olemme itäpuolella Tahkomäkeä, Syvärin selkävedet saarineen näkyvät.

Täältä lähistöltä löytyy nuotiopaikkakin.

Nyt olemme kiivenneet Tahkon laskettelurinteille. Tahkolahti ja matkailubisnekselle omistettu Sääskiniemi.

Hissituolit työttöminä.

Matka jatkuu ja ohitamme länsirinteet.

Kirkkaalla säällä täältä näkee paljon ihanaa savolaista järvimaisemaa, kuten taustalla Kypäräisen ja Pisan korkeat hahmot.

Kulkeminen alaspäin laskettelurinnettä kysyy varpailta kestävyyttä.

Loppumatka kuljetaan Tahkoselän läheisyydessä varsin leveällä reitillä metsän värejä ihastellen.

Päätämme polkumme Hiekkoniemen kodalle, jonka vieressä solisee puro. Patikointimatkaksi tuli noin kymmenen kilometriä, ja muuten matkaa jatketaan vielä neljällä pyörällä.

Pienehköä tietä pitkin pääsee vanhan kaivoksen laavulle Rahasmäelle. Laavu on entisen kvartsiittilouhoksen pohjalle muodostuneen lammen äärellä.

Erikoisen väristä vettä ympäröi muhkeat kvartsiittireunat. Louhoksen voi kiertää turvallisesti aidan takana.

Täällä ollaan noin 270 metrissä Rahasmäen Korkea-ahon korkeuskäyrillä.
Jos haluaa patikoida kokonaan Tahkon kierron, myös tämä laavupaikka on reitillä. Koko kierto on 20km, josta teimme nyt puolikkaan. Talvisin reitillä on hiihtolatuja ja moottorikelkkaväyliä. Reitti on luokiteltu keskivaativaksi.

Tahko yhdessä Pisan, Kypäräisen ja seuraavana kohteena tulevan Kinahmin kanssa on varsin mielenkiintoista seutua monenlaisille retkille. Metsänpiika suosittelee.

Arvokas maisema-alue

06/10/2012

Pohjois-Savossa, Juankoskella, on runsaasti arvokkaita maisema-alueita. Jonkinmoisen kokonaiskäsityksen ainutlaatuisesta ympäristöstä saa esimerkiksi melomalla Ala-Siikajärvellä.


Kuva on otettu Kypäräisen rinteeltä. Edessä Niittysaari ja taustalla Salmenpelto maalaisidylleineen.


Hoikkasaari edessä, takana vasemmalla Huosiaisniemi, keskellä Mustikkamäki ja oikeanpuolimmaisena Pisa.
Pääosa alueesta on Pisa-Kypäräisen rantojensuojeluohjelmassa. Pisa on rauhoitettu geologisen muodostuman ja vanhojen metsien suojelualueena, Huosiaisniemi lehtojensuojelualueena. Näiden lisäksi Mustikkamäki kuuluu olennaisesti Pisavuoren luonto- ja maisemakokonaisuuteen.


Täällä koet monipuolisen järviluonnon ja sen arvot: luonnonmaisemat, harvinaiset kallioperän muodot, melko luonnontilaisina säilynyt metsä- ja kaskikasvillisuus ja rakentamaton luonto. Emäksisiä kivilajeja sisältävät alueet ovat erityisen merkittäviä kasvien tutkimukselle.


Kalkkikiviniemi on erityisen kaunis järveltä käsin.


Tämäkin on Natura-aluetta.


Vesillä kulkiessa suojelemme maaston kulumista ja hahmotamme kokonaisuuden.


Mustikkamäki


Mustikkamäki ja Pisa ja ohi menevä ukkosrintama


Ala-Siikajärvi ja Kypäräinen


Kypäräinen ja suojeltu Hoikkasaari


Kypäräinen ilta-auringossa


Kypäräisen kunnioitettava jyrkkä seinämä.

Melominen Ala-Siikajärvellä oli kevätkesän kohokohta.Sulan veden aika on verraten pitkä, joten näitä maisemia voi katsella hyvinkin erilaisissa tunnelmissa. Näille vesille mahtuu useampikin kanootti, joten tänne elpymään!

Pisa
Kypäräinen
Mustikkamäki

Mustikkamäeltä Pisankoskelle

31/08/2011

Juankoskella, lähtöpaikkana Salmenpellontie. Karttojen mukaan polku Mustikkamäen ja Katkonmäen välissä kulkisi palan verran lehtojensuojelualueella. Tuon polun alkua etsin turhaan, kun metsäkoneen jäljet pakottivat minut suunnistamaan kohti Mustikkamäen huippua.

Jyrkkiä putouksia löytyy Mustikkamäeltä, Pisan ja Kypäräisen välistä.

Polkua ei löytynyt, mutta haasteellista taivalta kyllä.

Kas kummaa, juuri Huosiaisniemen lehtojensuojelualuetta olin etsimässä ja onnekseni yhden kulman siitä löysin.

Hirvikärpästen saattelemana kiiruhdin alas jyrkänteeltä kuusikkoon.

Päästyäni kylätielle, sain laittaa kartan ja kompassin reppuuni. Tässä Ala-Siikajärven Likolahti.

Kotkansiipisaniaista ei kasva monien teiden varsilla näin runsaasti.

Mökkiläisten saaria rauhallisessa luonnossa.

Myös maatiloja arvokkailla paikoilla.

Kylätien tunnelmassa on jotain vanhaa – lämmintä.

Pisankoski mutkittelee rauhallisesti.

Tämä on jo harvinaista, ruiskuhilaita pellolla. Ihanaa!

Minulle ne ovat muistoja lapsuudesta. Hyvä jos perinne säilyy.

Pisankosken sillalla. Koski ei vain vähän veden aikana näytä kovin vilkkaalta.

Pisalle pääsee tästäkin. Valinnan varaa on – patikoida, jos jalat kestää.

Pisa, pikkuvuori Koillis-Savossa

31/08/2011

Pisa on jylhiä maisemia, vanhoja metsiä, historian merkkejä ja monimuotoinen retkikohde. Esittelen reitin, joka alkaa Juankosken puolelta, Salmenpellontieltä. Juankosken Rotaryklubi toteutti toimintavuonna 1989-90 Rotarypiirin teeman ‘ puhdas luonto – terve elinympäristö ‘ mukaisesti luontopolun Juankosken puoleisille rinteille. Klubin jäseneet laativat opastaulujen tekstit, joita vielä voi lukea matkan varrella.

Alku Salmenpellontieltä on helppo. Pysäköintipaikalla on kuivakäymälä ja jätepiste.

Rehevät heinikot ja kivikkoalvejuuret loistavat auringossa.

Ikivanhaa asutusta, ehkä 1600-1700-luvulta. Enää uunin raunio on jäljellä.

Matkalla metsä on monen ikäistä, mutta rauha asuu täällä.

Lehtomaisella kankaalla kasvaa kurjenkelloja ja kivikkoalvejuuria ja heinää.

Toinen jäänne asutuksesta ylempänä rinteessä. Kivijalka näkyy vielä hyvin. Ympärillä kaskettu metsä.

Saha, keksi ja kirves. Kuinka vanhoja?

Polku kutsuu sinua yhä eteenpäin monipuolisten näkymien lumossa.

Juankosken ja Nilsiän kaupunkien rajamerkki löytyy näköalapaikan lähettyviltä. Tässä on kuitenkin ollut matkaviitat Kuopioon ja Nilsiään.

Rajalinja jyrkänteen alla näkyy selvästi avoimena.

Ennen polkujen perustamista Pisalle kavuttiin haasteellisesti tästä jyrkänteestä.

Nyt nousua helpottavat kaiteet ja portaat.

Kivistä nousua kyllä riittää portaista huolimatta..

Täyssinän rauhan raja kulki Pisan huipun kautta, ja merkit on helpoimmin nähtävissä juuri täällä. Ruotsi-Suomen ja Venäjän rauha solmittiin vuonna 1595. Tässä venäläisten hakkaamat rauhanmerkit.

Ruotsi-Suomen merkit kruunuineen. Joko ne peittyvät jäkäliin?

Pisan korkein kohta on 270,6m merenpinnasta ja 180m ympäristöään korkeampi. Olemme luonnonsuojelualueella, joka perustettiin v. 1993 vanhojen metsien suojelualueena. Huipulla on näköalatorni, josta näkee ympäriinsä savolaista maisemaa järvineen. Evästauko onnistuu täällä penkeillä istuen.

Näkymä kohti Nilsiää. Tahkon rinteet siintävät heikosti utuvalossa.

Toisessa suunnassa makaa Kypäräinen.

Itä-kaakkorinteellä voin todeta: pitkät on puut Pisanmäellä, hongat Hornan kalliolla, niin kuin Kalevalassakin mainitaan.

Vaaroja riittää Pisan ympärillä. Mustikkamäki ja Katkonmäki kaakossa.

Jyrkänteet ovat komeita, mutta vaarallisiakin.

Kuvasiko kuuluisa valokuvaaja I.K. Inha mahdollisesti juuri näillä jyrkänteillä jo 1800-luvun loppupuoliskolla? Ja suuri ja hidas kameransa mukanaan!

Tosin ei ole ihme, jos hän halusi nähdä vaivaa kuvatakseen näitä kauniita suomalaisia maisemia.

Valkeisen lahti siintelee keskellä.

Pisa on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, eikä syyttä.

Se on syntynyt 2000 miljoonaa vuotta sitten vuorijonojen poimuttuessa mannerlaattojen liikkumisen vuoksi. Vuorijonosta Pisa, Koli ja Vuokatti ovat säästyneet eroosiolta. Pisan kivilaji onkin kovaa kvartsiittia ja kvartsiittiliusketta. Pisan pohjoispäässä sijaitsee ‘pirunkellari’, luola, joka on syntynyt ihmisten kaivaessa aikojen kuluessa kalliosta kvartsikiteitä eli vuorikristallia korukiviksi. Tätä perinnettä ei kuitenkaan enää sallita, koska luola on rauhoitettu.

Viimein on paluun aika ja sama polku kuljettaa nopeasti alas. Matkalla tämä kaunis luonnonpuro tihkuu hiljaa elokuun helteessä.

– Tämä reitti on lyhin Pisan huipulle, Salmenpellontieltä vain noin 1,6 km. Vaativuustaso huomioon ottaen aikaa saa varata väljästi. Toiset polut kulkevat Nilsiän puolella ja ovat pitempiä.
Jos haluat Pisalle, ota Metsänpiika oppaaksesi. Vaikutut satumaisesta luonnosta ja arvokkaasta perinnöstämme.

Tässä kartta Pisan alueelle.

Kypäräinen

25/07/2011

Koillis-Savosta, Juankoskelta, Pisa-Kypäräisen alueelta löytyy rakentamatonta järviluontoa, jylhiä luonnonmaisemia, harvinaisia kallioperän muotoja. Kypäräinen on Pisan tavoin kvartsiittivaara, 195m korkea. Se on tuntemattomampi kuin Pisa, jossa on opastetut polut retkeilijöille. Pisa-Kypäräisen-alue kuuluu rantojensuojeluohjelmakohteisiin.

Kypäräiselle pääsee kaakkoisreunan loivaa rinnettä pitkin. Polkua ei ole viitoitettu.

Haaroittuessaan polku johtaa laavulle, jossa on kokoonnuttu seurojen pitoon.

Jyrkänteeltä näkyy Pisa suoraan edessä.

Kaunis Ala-Siikajärvi on vaarojen välissä saarineen.

Suomalaisempaa maisemaa tuskin löytää.

Oikealla pilkottaa Tahkon rinteet.

Kauniit maisemat tekevät vaikutuksen. Kiire katoaa.

Vaikuttavaa on myös runsas mustikkasato aurinkoisella reunamalla.

Samaa polkua pitkin takaisin lehtokasvillisuuden keskelle.

Hevosten laitumet paratiisimaisessa maisemassa ihastuttavat matkan varrella.

Salmenpellontietä pitkin ajellessa näkee Kypäräisen jylhän olemuksen. Se on huomiota herättävän korkea, noin kilometrin pituinen ja puoli kilometriä leveä, jokseenkin kypäränmuotoinen mäki.

Siinä on hyllyjä, onkaloita, kattopintoja ja syviä pystypudotuksia. Ja kasvillisuus on monipuolinen, erityisesti itiökasvilajisto on arvokasta. Suurin osa Kypäräisestä on rauhoitettu.

Salmenpellontie on ajettava hitaasti, koska katseltavaa on paljon. Sinne pilkottaa myös Pisan jyrkät kalliot. Savolainen luonnonmaisema on parhaimmillaan. Milloin lähdet mukaani tälle retkelle?