Posts Tagged ‘retkeilyreitti’

Seinävuoren rotkolaakso, ihastuttava retkikohde Tuusniemellä

23/10/2013

retkilokakuu1

Savon sydämessä, Tuusniemellä, on tämä suosittu retkikohde, joka tekee vaikutuksen varmaan jokaiseen.

retkilokakuu2

Maanjäristysten aikaansaama kallion halkeama on muovautunut viimeisimmän jääkauden aikana, 10 000-12 000 vuotta sitten.

retkilokakuu3

Rotko on noin 500 m pitkä, 20-40 m leveä ja syvimmillään 25 m.

retkilokakuu4

Alue rauhoitettiin v. 1964 luonnonsuojelualueeksi luonnonsuojelulain nojalla.

retkilokakuu5

Samalla tavalla syntynyt rotko, Orinoro, sijaitsee Leppävirralla. Sen polku kulkee kuitenkin myös rotkon pohjaa pitkin, mutta täällä kuljetaan repeämän reunoilla.

retkilokakuu6

Erityisesti niille, jotka eivät kykene liikkumaan vaikeakulkuista polkua pitkin, on rotkon reunalle rakennettu näköalatasanne.

retkilokakuu7

Huimapäillä on puolestaan mahdollisuus näyttää vähän rohkeuttaan kielekkeillä. Varovainen pitää olla, koska suojakaiteita ei ole ollenkaan.

retkilokakuu8

Jäkäläpeitteiset kalliot säästynevät kulumiselta, koska aivan jokaiselle reunamalle ei monikaan uskaltaudu.

retkilokakuu9

Rotkon pohjoispäässä polku laskeutuu alas portaitten avulla ja ylittää puron, joka virtaa rotkon pohjalla.

retkilokakuu10

Puro solisee läheisestä Isosta Seinälammesta ja virtaa suuren osan matkaa sammalpeitteisten kivikoitten alla.

retkilokakuu11

Uusi nousu puron jälkeen halkeaman reunalle kysyy jo jalkoja.

retkilokakuu12

Vanhat kuuset ja pohjalla oleva sammalikko elää ihan omaa elämäänsä koskemattomana.

retkilokakuu13a

Kallion ylikaltevilla pinnoilla hehkuu ilmeisimmin sitruunankeltainen varjorikkijäkälä.

retkilokakuu14

Täällä tulee pohdiskelleeksi, kuinka hyvin lohkareikko kestää ilman eroosiota.

retkilokakuu15

retkilokakuu16

Rotkon puro saavuttaa Pienen Seinälammen kohta jyrkänteiden loputtua.

retkilokakuu17

Polku kuitenkin nousee vielä Seinävuoren rinteelle, josta se kaartuu alas soiselle osuudelle ja pitkospuille.

retkilokakuu18

retkilokakuu19

Reitin tämä puoli on vaikeakulkuinen ja märällä ja jäisellä säällä todella liukas. Hyvillä kengillä kyllä pääsee, kun valitsee askeleensa.

retkilokakuu20

Rotkon kierto alkaa paikasta, jossa on upea laavu tulipaikkoineen, puuliiteri, käymälä, opastaulut ja laituri. Liikuntaesteiset on huomioitu hyvin, ja heillä on näin mahdollisuus osallistua luontoretkeen täysipainoisesti.

retkilokakuu21

Polun mitta lienee reilut 2,5 km ja sen voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa.

retkilokakuu22

Patikoija voi jatkaa tästä matkaansa Kaavinkoskelle saakka käyttäen matkan varrella olevia laavuja.

retkilokakuu23

Laavu on parhaasta päästä. Sinne mahtuu isompikin porukka tai useampi pikkuporukka. Silmiinpistävää on kohteen siisteys, josta kiitos Tuusniemen kunnalle, joka huolehtii ylläpidosta. Esimerkillistä retkeilyn edistämistä!

Rotkolaaksoon on Tuusniemen keskustasta matkaa 7-8 km. Kohde sopii hyvin koko päivän ohjelmaksi. Lähde siis! Talven tultua siihen tulee vielä jotain ekstra lisää, ainakin lunta ja jäätä.

Niittylahden retkeilyreitillä ensimmäisenä luonnonpäivänä

23/09/2013

luonnonpaiva a

Ulkoilu- ja retkeilyalue Vehmersalmentien (nro 539) varressa Kuopion kaupungin alueella tarjoaa levollisia maisemaelämyksiä ja luonnonrauhaa.

luonnonpaiva b

Kymmenen kilometrin mittainen retkeilyreitti yhdistää kaksi luonnonsuojelualuetta toisiinsa, Tonkkurinmäen ja Mustamäen luonnonsuojelualueet.

luonnonpaiva c

Tonkkurinmäen selänne upeine männikköineen.

luonnonpaiva d

Tämä selänne rauhoitettiin vuonna 1974 merkittävänä geologisena kohteena, luonnonmaiseman ja metsäkasvillisuuden suojelualueena.

luonnonpaiva e

Selänteen päälle kiipeämistä helpottaa muutamat portaat.

luonnonpaiva f

luonnonpaiva g

Selänteen korkein kohta on 143 m merenpinnasta. Komealle, tasaiselle kivelle nouseminen kannattaa, sillä maisema aukeaa kohti Kuopiota ja Kallavettä. Näköalapaikkoja löytyy lisää pitkin selännettä.

luonnonpaiva h

luonnonpaiva i

luonnonpaiva j

Retkipolku kulkee osin metsänhoitotietä, jolta poikkeava polku ei kovin hyvin hahmotu heikosti näkyvien merkintöjen takia. Tämä ongelma on hyvin monella retkeilyreitillä, ja saattaa usein eksyttää.
Polun varrella kohtaamme pikkuisen Joutenlammen.

luonnonpaiva k

Järeiden kuusten katveessa on turvallista kulkea, vaikka mistäpä sitä tietää, millaisia otuksia kivien takana kurkkii!

luonnonpaiva l

Tässä vaiheessa alkaa jo evästauko tulla mieleen, ja kaivataan tulevaa laavua.
Vaan laavu olikin niin miehitetty, että matkaa oli pakko jatkaa ja etsiä eväspaikka sammalkiviltä. Laavu on pikkutien päässä, joten sinne on helppo tulla vaikka autolla ja kuljettaa isommankin eväskuorman tulille.

luonnonpaiva m

luonnonpaiva n

Saavutimme lopulta Mustamäen luonnonsuojelualueen, jossa on useita katselupaikkoja kallioisilla jyrkänteillä. Mustamäki on suojeltu v. 1974 geologisena muodostumana ja metsäkasvillisuuden ja maiseman suojelualueena.

luonnonpaiva ooo

Kalliot nousevat nelisenkymmentä metriä järven pinnasta. Paikoitellen kalliot putoavat pystysuorasti veteen. Alla siintelee Mustajärvi.

luonnonpaiva p

Vihreässä sammalmetsässä virtailee metsäpuro. Sen värikkyys pysäyttää.

luonnonpaiva q

Kaupunki on hankkinut katselutornin v.2012, ja sieltäpä kelpaa maisemia tutkia ja kiikaroida.

luonnonpaiva r

luonnonpaiva s

luonnonpaiva t

Rytmikkäät kivet pistävät silmään retken loppupuolella.

luonnonpaiva u

Niittylahden retkeilyreitti alkaa ja loppuu tässä puuvanhuksen luona. Se on Kuopion kaupungin Harjulan tilalla kasvanut petäjäpuun latva. Harjulan tilan omisti eversti, ritari, Suomen sodan sankari C.L.Lode. Puu on ollut historiallisesti ja maisemallisesti arvokas Kuopiossa. Sen ikä on arviolta 240 vuotta. Turvallisuussyistä se oli kaadettava v.2005, ja sen latvaosa on tuotu Niittylahteen, jonka takamaita Lode aikoinaan omisti. Tyviosa seisoo edelleen Kuopiossa Niuvantien risteyksessä.

Retki Kinahmille eli “taivaan valtakunnan porttia” koettamassa

31/10/2012

Nilsiässä Tahkomäen kvartsiittiselänteen jatkumona sen eteläpuolella kohoaa Kinahmin mäkiselänne. Se on avaraa maatalousmaisemaa, jonka rinteet yläosiltaan on kuusivaltaista, tuoretta ja lehtomaista kangasta, keskivaiheiltaan sekametsää ja alaosiltaan kaskeamisen jälkeistä koivikkoa. Rinteillä ei ole juuri kalliopaljastumia, vaan ne ovat moreenin peittämiä.
Maa- ja metsätalousvaltaisen kylän elämään kuuluu Kinahmin kvartsilouhoksen vaikutus, onhan Nilsiän kvartsiittia louhittu hyvin useista paikoista ja entisiä louhoksia ilmaantuu tuon tuostakin kulkijan eteen.

Jos en olisi tutkinut vuoden 2004 GT-karttaa, tuskin uskoisin että Kinahmin 12,5 km:n retkeilyreittiä olisi olemassakaan. Ja maastoon päästyämme aloimme uskoa ettei sitä sitten olekaan. Tapasimme kuitenkin reitin lähtöpaikkaa etsiessämme kylän nykyisen asukkaan, joka rohkaisi meitä polulle, joka lähtee läheltä Halunaa, Välimäentieltä. Opasteet olivat kaatuilleet metsään, mutta Kinahmi kutsui.

Jo vuonna 1995 Kinahmi on merkitty arvokkaana peltoalueena ja laajemmin Kinahmin selänne ja kyläraitti arvokkaana maisema-alueena. Samana vuonna kyläläisten joukossa syntyi idea vaellusreitin mahdollisuudesta Kinahmin huipulle. Vuonna 1996 Kinahmilla käynnistyi Maitotila maisemassa-projekti, jolloin maisema-asiat olivat ykkösasia.

Kulkiessamme totesimme että Kinahmin rinteillä viihtyy lehtomaiset kasvit, niin myös lehtikuuset.

Kinahmin kylä valittiin yhdeksi ympäristöministeriön luonnonsuojelulain mukaisen maisema-alueen perustamisen edellytyksiä selvittävän projektin pilottialueeksi. Projekti kesti v.1998-2003. Tämä näkymä on mäen itäpuolelle, josta monien mäkikylien verkko levittyy. Alempana itärinteellä on myös muutamia lehtoalueita, jotka on jo suojeltu.

Hakkuuaukko antaa lisää näköalaa ja avaruutta, vaikka ei liene kaukomaisemassa parhaan näköinen.

Idea vaellusreitistä toteutui v.1999 kyläläisten talkoovoimilla ja Koillis-Savon Leader-rahoituksella. Nyt reitti on osin turmeltunut mm. opasteiden kunnon vuoksi.

Samana vuonna Savon Liitto valitsi Konttimäki-Kinahmin vuoden kyläksi. Kyläläisten into kylän kehittämiseen oli todettu. Mutta nyt kaivattaisiin hiukan lisää intoa polun kunnostammiseen.

Kylällä oli kyläympäristön kehittämis- ja maisemanhoitosuunnitelma, jota oli aikomus toteuttaa, ja konkreettinen saavutus oli kyseinen vaellusreitti taukotupineen ja tulipaikkoineen. Vuoden 2002 lopussa kyläläisten into luonnonsuojelualue-ajatukseen oli valitettavasti katkennut.

Epävarmoin miettein jatkoimme polulla opasteita etsien. Meitä kiinnosti vain Kinahmin hienot maisemat. Paikoitellen kulkutilaa oli väljästi ja kulkeminen helppoa.

Luonnon väriharmoniaa saattoi ihailla ja pysähdellä.

Kunnes polulta löytyi järeämmän menijän julmat jäljet. Kuljimme satoja metrejä metsäkoneen jättämällä keskivallilla taiteillen.

Toivoimme, ettei Kinahmin retki jättäisi tuota muistoa lainkaan. Pikkuilmiöt ilahduttivat ja matka jatkui.

Rinteellä virtaileva puro keskellä sammalikkoa on helmi.

Vedessä huuhtoutuvat kvartsiittikivimuruset erottuvat selvästi.

Rinteen länsipuolelta näkyy Siilinjärven kalkkivuorille, jos vain sää sallii.

Kinahmin huipulla ollaan 313,7 metrissä. Paikalla ei ole muuta kuin lahoava penkki ja kyltti korkeudesta. Onneksi syksy ja nuori metsä antavat lisää näkymää. Tässä soisi olevan vaikka pikkuisen tornin, josta pääsee puiden yläpuolelle katselemaan.

Kuvittelimme kauniin kesäisen päivän auringonlaskua tähän maisemaan.

Lännen puolella lepää Petro-järvi kauniissa maalaismaisemassa.

Kartan mukaan rinteessä olisi pitänyt löytyä Halssi-jyrkänne, jonne myös olisi polku. Laskeuduimme jonkin matkaa rinnettä alas, mutta jyrkänne ei tullut vastaan. Myöhemmin kuulin paikalliselta, että jyrkänne todella on siellä ja sitä on tarinan mukaan käytetty Iso-Vihan aikana kirkonkellojen piilopaikkana.
Herkulliset maisemat täältä kuitenkin avautuivat.

Matkan aikana ohitimme useita opaskylttejä maahan vaipuneina ja ikääntyneinä. Kuljimme usean karjan metsälaitumen poikki ja sukkuloimme aitoihin tehtyjen solien läpi todeten ettei suurikokoiset ihmiset mahtuisi lainkaan niistä yli, ali eikä lävitse. Toki metsälaitumet olivat mukavannäköistä maastoa ja mielellämme olisimme tavanneet jonkun laiduntajankin. Saavutimme myös yhden toimivan laavun, jossa istuimme evästauolla. Matkan varrella oli myös moottorikelkkailijoitten talvilaavu, jonka ympäristö kaipaa kiireesti fiksaamista. Maastopyöräilijät kuluttavat ilmiselvästi osan reitistä kapeakulkuiseksi, joten jalankulkijan on astuttava jalka jalan perään, mikä ei ole erityisen mukavaa.

Viimein aloimme suunnata pohjoista kohti ja avautuneessa maisemassa kohosi utuinen Tahkomäki.

Nousimme Hiekkavuorelle, jossa aukeni valtava liuskelouhos.

Entiseen louhokseen on tehty Louhosareena, jossa on esitetty oopperaa ja muita esityksiä. Nykyinen käyttö silläkin lienee melko vähäistä.

Turkoosi vesi ja valko-punaisen liuskekiven yhdistelmä on erityinen. Paikka vaikuttaa jokseenkin hylätyltä.

Liuskelouhoksen jälkeen kuljimme helppokulkuista kurua alaspäin. Vierellämme lehtokasvillisuuden alla soliseva puro saatteli meidät polun loppuun. Kotkansiipisaniaisia näkyi yllättävän paljon. Mikä hieno kevätkohde!

Täälläkin on ollut paikoitusalue ja opaskartta. Miten paljon toivoisi hienolle reitille kunnossapitoa ja kulkijaystävällisyyttä. Niin, että voisimme mekin – tai erityisesti Kinahmin kyläläiset sanoa kuten Halosen taiteilijaveljekset Antti, Kalle ja Pekka Kinahmilla maalatessaan 1920-luvulla: “Kinahmin selänne on taivaan valtakunnan portti”.
Kinahmin maisema-alue syntyy, toimii ja kehittyy, jos kylällä niin halutaan, kuten Marjaana Pehkonen, puheenaolleen pilottihankkeen koordinaattori on maininnut.
Luonnonsuojelualuetta Kinahmille ei haluttu perustaa, mutta retkeilijän toiveena on toimiva väylä patikoijalle ja lumikenkäilijälle. Kinahmi ansaitsee tulla laajemmin ihailluksi.

Metsänpiika ohjaa sinne mielellään.
Kinahmi kartalla