Posts Tagged ‘Salmenpelto’

Rahkomäki, uusi tuttavuus

27/06/2014

1a.rahkomaki1.6.14
Nilsiän puolella, Valkeisensalmen erottaessa Valkeisen Ylä-Siikajärvestä, kohoaa näyttävä jyrkänteinen Rahkomäki.

9.rahkomaki1.6.
Mielenkiintoinen, jylhä kallio muistuttaa läheisen Pisan lakea. Ylä-Siikajärvi avautuu pohjoiseen.

3.rahkomaki1.6.
Erilaiset jäkälät peittävät paljaita kallioita.

4.rahkomaki1.6.14
5.rahkomaki1.6.

6.rahkomaki1.6.

7.rahkomaki1.6.

8.rahkomaki1.6.14
Metsän läpi pilkottaa Valkeisen vesi etelän suunnassa.

8.rahkomaki1.6.
Näille seuduille on mahtunut varsin monta arvokasta retkikohdetta ja nähtävyyttä. Vaikka Rahkomäkeä ei olekaan noteerattu erityisenä paikkana, se kannattaa käydä kokemassa, jos tekee matkaa Salmenpellontiellä. Ja tuo tiehän on mitä mainioin maaseutuelämyksen kohde, josta aukeaa monta maisemallisesti arvokasta näkymää. Suosittelen täysillä tutustumista tänne! Metsänpiika opastaa.

Mustikkamäeltä Pisankoskelle

31/08/2011

Juankoskella, lähtöpaikkana Salmenpellontie. Karttojen mukaan polku Mustikkamäen ja Katkonmäen välissä kulkisi palan verran lehtojensuojelualueella. Tuon polun alkua etsin turhaan, kun metsäkoneen jäljet pakottivat minut suunnistamaan kohti Mustikkamäen huippua.

Jyrkkiä putouksia löytyy Mustikkamäeltä, Pisan ja Kypäräisen välistä.

Polkua ei löytynyt, mutta haasteellista taivalta kyllä.

Kas kummaa, juuri Huosiaisniemen lehtojensuojelualuetta olin etsimässä ja onnekseni yhden kulman siitä löysin.

Hirvikärpästen saattelemana kiiruhdin alas jyrkänteeltä kuusikkoon.

Päästyäni kylätielle, sain laittaa kartan ja kompassin reppuuni. Tässä Ala-Siikajärven Likolahti.

Kotkansiipisaniaista ei kasva monien teiden varsilla näin runsaasti.

Mökkiläisten saaria rauhallisessa luonnossa.

Myös maatiloja arvokkailla paikoilla.

Kylätien tunnelmassa on jotain vanhaa – lämmintä.

Pisankoski mutkittelee rauhallisesti.

Tämä on jo harvinaista, ruiskuhilaita pellolla. Ihanaa!

Minulle ne ovat muistoja lapsuudesta. Hyvä jos perinne säilyy.

Pisankosken sillalla. Koski ei vain vähän veden aikana näytä kovin vilkkaalta.

Pisalle pääsee tästäkin. Valinnan varaa on – patikoida, jos jalat kestää.

Pisa, pikkuvuori Koillis-Savossa

31/08/2011

Pisa on jylhiä maisemia, vanhoja metsiä, historian merkkejä ja monimuotoinen retkikohde. Esittelen reitin, joka alkaa Juankosken puolelta, Salmenpellontieltä. Juankosken Rotaryklubi toteutti toimintavuonna 1989-90 Rotarypiirin teeman ‘ puhdas luonto – terve elinympäristö ‘ mukaisesti luontopolun Juankosken puoleisille rinteille. Klubin jäseneet laativat opastaulujen tekstit, joita vielä voi lukea matkan varrella.

Alku Salmenpellontieltä on helppo. Pysäköintipaikalla on kuivakäymälä ja jätepiste.

Rehevät heinikot ja kivikkoalvejuuret loistavat auringossa.

Ikivanhaa asutusta, ehkä 1600-1700-luvulta. Enää uunin raunio on jäljellä.

Matkalla metsä on monen ikäistä, mutta rauha asuu täällä.

Lehtomaisella kankaalla kasvaa kurjenkelloja ja kivikkoalvejuuria ja heinää.

Toinen jäänne asutuksesta ylempänä rinteessä. Kivijalka näkyy vielä hyvin. Ympärillä kaskettu metsä.

Saha, keksi ja kirves. Kuinka vanhoja?

Polku kutsuu sinua yhä eteenpäin monipuolisten näkymien lumossa.

Juankosken ja Nilsiän kaupunkien rajamerkki löytyy näköalapaikan lähettyviltä. Tässä on kuitenkin ollut matkaviitat Kuopioon ja Nilsiään.

Rajalinja jyrkänteen alla näkyy selvästi avoimena.

Ennen polkujen perustamista Pisalle kavuttiin haasteellisesti tästä jyrkänteestä.

Nyt nousua helpottavat kaiteet ja portaat.

Kivistä nousua kyllä riittää portaista huolimatta..

Täyssinän rauhan raja kulki Pisan huipun kautta, ja merkit on helpoimmin nähtävissä juuri täällä. Ruotsi-Suomen ja Venäjän rauha solmittiin vuonna 1595. Tässä venäläisten hakkaamat rauhanmerkit.

Ruotsi-Suomen merkit kruunuineen. Joko ne peittyvät jäkäliin?

Pisan korkein kohta on 270,6m merenpinnasta ja 180m ympäristöään korkeampi. Olemme luonnonsuojelualueella, joka perustettiin v. 1993 vanhojen metsien suojelualueena. Huipulla on näköalatorni, josta näkee ympäriinsä savolaista maisemaa järvineen. Evästauko onnistuu täällä penkeillä istuen.

Näkymä kohti Nilsiää. Tahkon rinteet siintävät heikosti utuvalossa.

Toisessa suunnassa makaa Kypäräinen.

Itä-kaakkorinteellä voin todeta: pitkät on puut Pisanmäellä, hongat Hornan kalliolla, niin kuin Kalevalassakin mainitaan.

Vaaroja riittää Pisan ympärillä. Mustikkamäki ja Katkonmäki kaakossa.

Jyrkänteet ovat komeita, mutta vaarallisiakin.

Kuvasiko kuuluisa valokuvaaja I.K. Inha mahdollisesti juuri näillä jyrkänteillä jo 1800-luvun loppupuoliskolla? Ja suuri ja hidas kameransa mukanaan!

Tosin ei ole ihme, jos hän halusi nähdä vaivaa kuvatakseen näitä kauniita suomalaisia maisemia.

Valkeisen lahti siintelee keskellä.

Pisa on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, eikä syyttä.

Se on syntynyt 2000 miljoonaa vuotta sitten vuorijonojen poimuttuessa mannerlaattojen liikkumisen vuoksi. Vuorijonosta Pisa, Koli ja Vuokatti ovat säästyneet eroosiolta. Pisan kivilaji onkin kovaa kvartsiittia ja kvartsiittiliusketta. Pisan pohjoispäässä sijaitsee ‘pirunkellari’, luola, joka on syntynyt ihmisten kaivaessa aikojen kuluessa kalliosta kvartsikiteitä eli vuorikristallia korukiviksi. Tätä perinnettä ei kuitenkaan enää sallita, koska luola on rauhoitettu.

Viimein on paluun aika ja sama polku kuljettaa nopeasti alas. Matkalla tämä kaunis luonnonpuro tihkuu hiljaa elokuun helteessä.

– Tämä reitti on lyhin Pisan huipulle, Salmenpellontieltä vain noin 1,6 km. Vaativuustaso huomioon ottaen aikaa saa varata väljästi. Toiset polut kulkevat Nilsiän puolella ja ovat pitempiä.
Jos haluat Pisalle, ota Metsänpiika oppaaksesi. Vaikutut satumaisesta luonnosta ja arvokkaasta perinnöstämme.

Tässä kartta Pisan alueelle.

Kypäräinen

25/07/2011

Koillis-Savosta, Juankoskelta, Pisa-Kypäräisen alueelta löytyy rakentamatonta järviluontoa, jylhiä luonnonmaisemia, harvinaisia kallioperän muotoja. Kypäräinen on Pisan tavoin kvartsiittivaara, 195m korkea. Se on tuntemattomampi kuin Pisa, jossa on opastetut polut retkeilijöille. Pisa-Kypäräisen-alue kuuluu rantojensuojeluohjelmakohteisiin.

Kypäräiselle pääsee kaakkoisreunan loivaa rinnettä pitkin. Polkua ei ole viitoitettu.

Haaroittuessaan polku johtaa laavulle, jossa on kokoonnuttu seurojen pitoon.

Jyrkänteeltä näkyy Pisa suoraan edessä.

Kaunis Ala-Siikajärvi on vaarojen välissä saarineen.

Suomalaisempaa maisemaa tuskin löytää.

Oikealla pilkottaa Tahkon rinteet.

Kauniit maisemat tekevät vaikutuksen. Kiire katoaa.

Vaikuttavaa on myös runsas mustikkasato aurinkoisella reunamalla.

Samaa polkua pitkin takaisin lehtokasvillisuuden keskelle.

Hevosten laitumet paratiisimaisessa maisemassa ihastuttavat matkan varrella.

Salmenpellontietä pitkin ajellessa näkee Kypäräisen jylhän olemuksen. Se on huomiota herättävän korkea, noin kilometrin pituinen ja puoli kilometriä leveä, jokseenkin kypäränmuotoinen mäki.

Siinä on hyllyjä, onkaloita, kattopintoja ja syviä pystypudotuksia. Ja kasvillisuus on monipuolinen, erityisesti itiökasvilajisto on arvokasta. Suurin osa Kypäräisestä on rauhoitettu.

Salmenpellontie on ajettava hitaasti, koska katseltavaa on paljon. Sinne pilkottaa myös Pisan jyrkät kalliot. Savolainen luonnonmaisema on parhaimmillaan. Milloin lähdet mukaani tälle retkelle?