Posts Tagged ‘Savo’

Rahkomäki, uusi tuttavuus

27/06/2014

1a.rahkomaki1.6.14
Nilsiän puolella, Valkeisensalmen erottaessa Valkeisen Ylä-Siikajärvestä, kohoaa näyttävä jyrkänteinen Rahkomäki.

9.rahkomaki1.6.
Mielenkiintoinen, jylhä kallio muistuttaa läheisen Pisan lakea. Ylä-Siikajärvi avautuu pohjoiseen.

3.rahkomaki1.6.
Erilaiset jäkälät peittävät paljaita kallioita.

4.rahkomaki1.6.14
5.rahkomaki1.6.

6.rahkomaki1.6.

7.rahkomaki1.6.

8.rahkomaki1.6.14
Metsän läpi pilkottaa Valkeisen vesi etelän suunnassa.

8.rahkomaki1.6.
Näille seuduille on mahtunut varsin monta arvokasta retkikohdetta ja nähtävyyttä. Vaikka Rahkomäkeä ei olekaan noteerattu erityisenä paikkana, se kannattaa käydä kokemassa, jos tekee matkaa Salmenpellontiellä. Ja tuo tiehän on mitä mainioin maaseutuelämyksen kohde, josta aukeaa monta maisemallisesti arvokasta näkymää. Suosittelen täysillä tutustumista tänne! Metsänpiika opastaa.

Niittylahden retkeilyreitillä ensimmäisenä luonnonpäivänä

23/09/2013

luonnonpaiva a

Ulkoilu- ja retkeilyalue Vehmersalmentien (nro 539) varressa Kuopion kaupungin alueella tarjoaa levollisia maisemaelämyksiä ja luonnonrauhaa.

luonnonpaiva b

Kymmenen kilometrin mittainen retkeilyreitti yhdistää kaksi luonnonsuojelualuetta toisiinsa, Tonkkurinmäen ja Mustamäen luonnonsuojelualueet.

luonnonpaiva c

Tonkkurinmäen selänne upeine männikköineen.

luonnonpaiva d

Tämä selänne rauhoitettiin vuonna 1974 merkittävänä geologisena kohteena, luonnonmaiseman ja metsäkasvillisuuden suojelualueena.

luonnonpaiva e

Selänteen päälle kiipeämistä helpottaa muutamat portaat.

luonnonpaiva f

luonnonpaiva g

Selänteen korkein kohta on 143 m merenpinnasta. Komealle, tasaiselle kivelle nouseminen kannattaa, sillä maisema aukeaa kohti Kuopiota ja Kallavettä. Näköalapaikkoja löytyy lisää pitkin selännettä.

luonnonpaiva h

luonnonpaiva i

luonnonpaiva j

Retkipolku kulkee osin metsänhoitotietä, jolta poikkeava polku ei kovin hyvin hahmotu heikosti näkyvien merkintöjen takia. Tämä ongelma on hyvin monella retkeilyreitillä, ja saattaa usein eksyttää.
Polun varrella kohtaamme pikkuisen Joutenlammen.

luonnonpaiva k

Järeiden kuusten katveessa on turvallista kulkea, vaikka mistäpä sitä tietää, millaisia otuksia kivien takana kurkkii!

luonnonpaiva l

Tässä vaiheessa alkaa jo evästauko tulla mieleen, ja kaivataan tulevaa laavua.
Vaan laavu olikin niin miehitetty, että matkaa oli pakko jatkaa ja etsiä eväspaikka sammalkiviltä. Laavu on pikkutien päässä, joten sinne on helppo tulla vaikka autolla ja kuljettaa isommankin eväskuorman tulille.

luonnonpaiva m

luonnonpaiva n

Saavutimme lopulta Mustamäen luonnonsuojelualueen, jossa on useita katselupaikkoja kallioisilla jyrkänteillä. Mustamäki on suojeltu v. 1974 geologisena muodostumana ja metsäkasvillisuuden ja maiseman suojelualueena.

luonnonpaiva ooo

Kalliot nousevat nelisenkymmentä metriä järven pinnasta. Paikoitellen kalliot putoavat pystysuorasti veteen. Alla siintelee Mustajärvi.

luonnonpaiva p

Vihreässä sammalmetsässä virtailee metsäpuro. Sen värikkyys pysäyttää.

luonnonpaiva q

Kaupunki on hankkinut katselutornin v.2012, ja sieltäpä kelpaa maisemia tutkia ja kiikaroida.

luonnonpaiva r

luonnonpaiva s

luonnonpaiva t

Rytmikkäät kivet pistävät silmään retken loppupuolella.

luonnonpaiva u

Niittylahden retkeilyreitti alkaa ja loppuu tässä puuvanhuksen luona. Se on Kuopion kaupungin Harjulan tilalla kasvanut petäjäpuun latva. Harjulan tilan omisti eversti, ritari, Suomen sodan sankari C.L.Lode. Puu on ollut historiallisesti ja maisemallisesti arvokas Kuopiossa. Sen ikä on arviolta 240 vuotta. Turvallisuussyistä se oli kaadettava v.2005, ja sen latvaosa on tuotu Niittylahteen, jonka takamaita Lode aikoinaan omisti. Tyviosa seisoo edelleen Kuopiossa Niuvantien risteyksessä.

Neulamäen luontopolut

16/11/2012

Neulamäen selänne on yksi Kuopion suosituimmista ulkoilu- ja virkistysalueista. Noin vuosi sitten sinne on uusittu kolme eri mittaista luontopolkua, jotka kulkevat suurimmaksi osaksi luonnonsuojelualueella. Polkuja voi yhdistellä mielensä mukaan. Niin mekin teimme.

Helppokulkuinen polku alkaa Kolmisoppi-järven yhdestä kulmasta. Matkan varrella on alueen luonnosta kertovia opastauluja.

Kolmisoppi-Neulamäen alue on jo 1800-luvun lopulta asti tunnettu monipuolisena lehto- ja kalliokasvillisuudestaan.

Vuorilammesta Kolmisoppeen laskeva puro on marraskuussakin mielenkiintoinen.

Kallioperän liikahdusten seurauksena muodostui murtumalinjoja, joihin mannerjäätikkö aikanaan koversi rotkolaaksoja.

Vuorilampi ja sen puro ovat tällaisessa rotkolaaksossa. Lammen rannalla on tulipaikka retkeilijöiden käyttöön.

Suuri Neulamäki on noin 200m meren pinnan yläpuolella ja 120m Kallaveden pinnan yläpuolella. Kuvassa Vuorilampi.

Kuljimme vanhan metsän polkua ja yhdistimme sen Neulamäen kiertoon. Suokorven läpi päästään pitkospuita pitkin. Neulamäen kierto on noin 5,6km pitkä.

Polku nousee kuivemmille rinteille. Siirtolohkareet ovat kuin piilossa oleva kohtaamispaikka.

Ihastuttavat kallioimarteet eivät vähästä kylmästä hyydy.

Näistä lohkareista tulee väistämättä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä mieleen.

Vuoriperänniemen näköalapaikalta lounaaseen näkyy mm. Haminalahden maisemia ja Kallavesi.

Pian olemme Tervaruukin ulkoilumajan lähellä avonaisessa maisemassa, jossa kesällä kukkii niittykukkaset ja läheisen rannan sorsat tulevat ruokailemaan.

Sitten alamme kiivetä Neulamäen jyrkimmälle osalle.

Tuulenpuuska suihkuttaa puiden lumia päällemme.

Neulamäen alue on muodostunut Suomen kallioperän vanhimmista kivilajeista, jotka ovat yli 2500 miljoonaa vuotta vanhoja. Pääasiassa alue on pohjagneissiä.

Vuorilammen koillisrannan korkea jyrkänne on osa 2km pitkää jyrkänneketjua. Kalliojyrkänteessä ja sen alla on useita luolia. Vuorilammen pää näkyy puiden takana tummana.

Lumista kuusikkoa voisi katsella näiltä näköalapaikoilta pitempäänkin, mutta tuulinen sää vie eteenpäin.

Edelleen Vuorilampi siintelee tummana laaksossa ja kauempana Kallavesi.

Mäeltä laskeutumista on osin helpotettu puuportain. Sunnuntairetken aikana huomasimme, että ihmiset ovat löytäneet nämä polut ulkoilu- ja virkistymispaikakseen. Ja hienot on maisemat virkistäytyäkin!
Lehdon rehevät kasvit ja vanhan metsän lukuisat eläimet ovat taatusti elämyksellistä kokea yhdessä upeiden maisemien kanssa kesäiseen aikaan. Mutta poluille kannattaa lähteä aina kun vain pääsee.

Tahkomäki – paljon muutakin kuin talviurheilua

23/10/2012

Nilsiän Tahkomäki on mukavan rauhallinen patikointipaikka syksyllä, kun luonto on värikäs ja raikas, ja kesäsesonki turistikohteessa on ohi eikä pikkujouluaika ole alkanut.
Patikointireittejä on mahdollista suunnitella oman mielensä mukaan yhdistelemällä tai pilkkomalla taipaleita. Me ajoimme auton Syvärinrannan Hiekkoniemeen, josta toisella autolla Tahkomäentien alkupuoliskolle, Välimäen länsipuolelle. Patikointi alkoi heti vaihtelevalla maastolla aamuisen auringon kuivatellessa kasvillisuutta.

Täällä jo näkymät ympärillämme alkavat laajentua.

Metsänhoitotoimet antavat lisää volyymia näköaloille. Välimäki on Tahkon korkein huippu, 314,5m, mutta polku kulkee huomattavasti alempana.

Täällä on tilaa ja avaruutta, ystävinä hirvikärpäset, mikäli retkeilet täällä syksyllä.

Aikaa yksityiskohtien tarkkailuun kannattaa aina varata.

Joskus maasto muistuttaa pohjoisen vaaroja ja tuntureitakin.

Joskus eteen tulee paljas aukkohakkuualue.

Polku vie Huutavanholman kasvilajistollisesti arvokkaalle lehtojensuojelualueelle.

Retken vaikeakulkuisin osuus on juuri täällä.

Lehdon keskellä pulppuaa puro, jonka reunoilla kasvaa sanikkaisia.

Kasvillisuutta voisi jäädä tutkimaan pitemmäksikin aikaa, mutta ehkä keväällä olisi otollisempi aika.

Polulla on puron reunoilta kaatuneita puita, joten niitä ohitetaan vain tukevilla kengillä ja notkealla vartalolla.

Lehdosta pääsee nousemaan Tahkon rinteitä kohti melkoisen jyrkästi.

Rinteeltä vilkkuu purovesi ja rehevä lehto- ja korpikasvillisuus. Kesän valo antaisi näylle paljon lisää linnunlauluineen.

Jylhyys alkaa näkyä.

Olemme itäpuolella Tahkomäkeä, Syvärin selkävedet saarineen näkyvät.

Täältä lähistöltä löytyy nuotiopaikkakin.

Nyt olemme kiivenneet Tahkon laskettelurinteille. Tahkolahti ja matkailubisnekselle omistettu Sääskiniemi.

Hissituolit työttöminä.

Matka jatkuu ja ohitamme länsirinteet.

Kirkkaalla säällä täältä näkee paljon ihanaa savolaista järvimaisemaa, kuten taustalla Kypäräisen ja Pisan korkeat hahmot.

Kulkeminen alaspäin laskettelurinnettä kysyy varpailta kestävyyttä.

Loppumatka kuljetaan Tahkoselän läheisyydessä varsin leveällä reitillä metsän värejä ihastellen.

Päätämme polkumme Hiekkoniemen kodalle, jonka vieressä solisee puro. Patikointimatkaksi tuli noin kymmenen kilometriä, ja muuten matkaa jatketaan vielä neljällä pyörällä.

Pienehköä tietä pitkin pääsee vanhan kaivoksen laavulle Rahasmäelle. Laavu on entisen kvartsiittilouhoksen pohjalle muodostuneen lammen äärellä.

Erikoisen väristä vettä ympäröi muhkeat kvartsiittireunat. Louhoksen voi kiertää turvallisesti aidan takana.

Täällä ollaan noin 270 metrissä Rahasmäen Korkea-ahon korkeuskäyrillä.
Jos haluaa patikoida kokonaan Tahkon kierron, myös tämä laavupaikka on reitillä. Koko kierto on 20km, josta teimme nyt puolikkaan. Talvisin reitillä on hiihtolatuja ja moottorikelkkaväyliä. Reitti on luokiteltu keskivaativaksi.

Tahko yhdessä Pisan, Kypäräisen ja seuraavana kohteena tulevan Kinahmin kanssa on varsin mielenkiintoista seutua monenlaisille retkille. Metsänpiika suosittelee.

Haminalahden kulttuuripolku

11/10/2012

Kuopion Haminalahdessa v.2006 avattu luontopolku kulkee von Wrightin taiteilijaveljesten kotimaisemissa. Nämä maisemat saivat olla myös kuuluisan “Taistelevat metsot”-taulun innoittajana. Haminalahti on nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi v.1993.

Polku alkaa varsinaisesti Haminalahden leirikeskuksen pihasta ja kulkee jonkin matkaa kylätietä myöten ja sitten poiketaan metsään. Tässä metsäosuuden alkua.
Metso-logolla merkityllä, 3,1km pitkällä polulla pysähdytään nälöalapaikoilla, joista on näkymät Kallaveden Haminalahdelle.

Metsät ovat talousmetsiä, joten eri-ikäistä puustoa ja aukeampiakin paikkoja löytyy.

Kylän keskeisellä paikalla näkyvän pellon takana on edelleen Haminalahden Hovi, jonka von Wrightit omistivat v.1759-1911. Vilkas Karttulantie särkee hiukan idylliä.

Matkalla on opastauluja von Wrightien taiteesta ja niistä maisemista, sekä kulttuurista jotka vaikuttivat taiteen syntyyn. Jyrkänteet inspiroivat edelleen.

Lahden toisella rannalla on Hukanniemi, jossa on Haminavuori ja sen luonnonsuojelualue.

Vasemmalla näkyy Pirttisaari, takana Salonsaari, joka on kuulunut von Wrightien suvulle aikanaan, ja oikealla Hukanniemi.

Suopellonmäellä komealla jyrkänteellä on pöytä penkkeineen levähdystä ja eväitä varten. Kyllä näitä maisemia katselee mielellään rauhassa ja kiireettä.

Jylhät kalliot nousevat eteemme Aittakalliolla.

Kohta löytyy pieni luolakin.

Tästä pääseekin hyvin rappuja pitkin ylös. Hyvin hoidettu kohde.

Näin pienessä luolassa on tuskin ollut kenellekään suojaa. Mutta ainahan edes pieni “huone” on kiinnostava.

Toisaalta itse olen hiukan hulluna lohkareitten peittona olevista sammalista.

Kalliojyrkänteet jäävät.

Kulttuuripolun korkeussuhteet ovat vaihtelevat ja monipuoliset. Matka ei ole liian pitkä lapsillekaan, kun vain osaa pitää innokkaat kulkijat polulla. Leirikeskuksen pihassa on nuotiopaikka, laavu ja käymälä, mutta puita kannattaa olla itsellä mukana.

Rengasreitin jatkeeksi voi kulkea vielä 1,2km:n mittaisen piston Mustalahden rantaan, josta näkee Pirttisaaren huvilan, joka kuuluu yhä taiteilijaveljesten suvulle.

Puijo, pidä pintasi!

09/10/2012

Jo Z.Topelius on sanonut, ettei täyttä käsitystä Kuopion kauneudesta voi saada, ennen kuin on noussut tuolle kohoavalle harjalle… Puijo on yksi Suomen tunnetuimmista näköalapaikoista, jonka laki on 232m korkealla merenpinnasta. Puijolle perustettiin maamme ensimmäisiä luonnonsuojelualueita jo vuonna 1928. Aluekokonaisuutena se on harvinaisen monipuolinen mukaan lukien kasvit, linnut ja metsät sekä ikivanhat kalliot.

Nyt käynti Puijolla vei päivänpolttavaan puheenaiheeseen, Konttilaan, ja sen kiertävälle polulle. Konttilan kierto on 2,3km.

Vaikka polku onkin merkitty varsin hyvin viitoituksineen, niin Konttilassa ennenkäymättömälle sattui kuin sattuikin tulkintavirhe, ja niin oltiin menossa kohti Satulanotkoa. Sen huomasi metsän muuttumisena lehtomaisemmaksi.

Luonnontilainen metsä aamupäivän auringossa veti kyllä puoleensa.

Mutta palasimme takaisin paikkaan, missä tie vie Konttilaan, Puijon luonto- ja opastuskeskukseen.

Tila on keskellä Puijon selännettä. Vieressä sijaitsee kaksi luonnosuojelualuetta ja laajentumishalukas golfkenttä. Eihän näille pelloille!

Konttila on entinen pappilan torppa, joka edustaa perinteistä itäsuomalaista mäkiasututsta. Sen vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. Torpan nimi on alunperin ollut Kokonmäki.

Tilan rakennuksia on kunnostettu pääosin EU-rahoituksella v. 2002-2004. Peltoa on kolme hehtaaria. Tilalla on yksityisyrittäjä, jonka palveluihin kuuluu mm. ulkoilukahvio, kotieläimiä ja kesäaikaan luontonäyttely.
Jos golfkenttä laajenee Konttilan pelloille, säilyykö perinteen tuntu, vanha aika?

Konttilasta polku jatkuu mehevään luontoon.

Vaikka kaupunki on aivan lähellä, täällä voit rauhoittua ja uppoutua luonnontuntemuksiin.

Näissä tunnelmissa väitän olevan enemmän aitoutta kuin millimittoihin ajetulla viheriöllä.

Lopulta pujahdetaan metsästä Puijon hyppyrimäen viereen, josta avautuu näkymät Kallavedelle. Vanhat ikikalliot tervehtivät meitä rinteessä, meitä, joille vieläkin on epäselvää, mitä haluamme jättää perinnöksi tuleville polville.

Konttilan kierron lisäksi Puijolla on kaksi muuta luontopolkua, Puijon polku ja Kokonmäen kierto, molemmat noin 2km. Muita ulkoilureittejä löytyy kiitettävästi. Joka tapauksessa Puijo on paljon: näköalapaikka, ulkoilu- ja virkistysalue, talviurheilukeskus, lehtokeskus, kansallismaisema, ja paljon muuta.

Telkkämäki tarjoaa perinteitä

08/10/2012

Kaavin kaskiperinnetila Telkkämäki tarjoilee vuosittain yleisölle tuulahduksia perinteisistä maaseudun elintavoista ja töistä. Menneen kesän tapahtuma oli Puskasoitto- ja perinnepäivä elokuussa.

Rukiinleikkuun lisäksi toimitettiin kaskipellon muokkaus ensin sorkka-aatralla ja sitten risukarhilla.

Uuden rukiin kylväjä eteni vakaasti.

Perinteisiä käsitöitä edusti mm. sammalmaton punominen karhunsammalesta. Opettajana P. Kuikka.

Tarjolla oli kahvia ja pelimannimusiikkia, ja yleisö tuntui viihtyvän. Ensi kesänä on taas uudet mahdollisuudet tutustua itäsuomalaiseen perinteeseen täällä Metsähallituksen hoitamassa miljöössä.

Telkkämäki myös täällä

Arvokas maisema-alue

06/10/2012

Pohjois-Savossa, Juankoskella, on runsaasti arvokkaita maisema-alueita. Jonkinmoisen kokonaiskäsityksen ainutlaatuisesta ympäristöstä saa esimerkiksi melomalla Ala-Siikajärvellä.


Kuva on otettu Kypäräisen rinteeltä. Edessä Niittysaari ja taustalla Salmenpelto maalaisidylleineen.


Hoikkasaari edessä, takana vasemmalla Huosiaisniemi, keskellä Mustikkamäki ja oikeanpuolimmaisena Pisa.
Pääosa alueesta on Pisa-Kypäräisen rantojensuojeluohjelmassa. Pisa on rauhoitettu geologisen muodostuman ja vanhojen metsien suojelualueena, Huosiaisniemi lehtojensuojelualueena. Näiden lisäksi Mustikkamäki kuuluu olennaisesti Pisavuoren luonto- ja maisemakokonaisuuteen.


Täällä koet monipuolisen järviluonnon ja sen arvot: luonnonmaisemat, harvinaiset kallioperän muodot, melko luonnontilaisina säilynyt metsä- ja kaskikasvillisuus ja rakentamaton luonto. Emäksisiä kivilajeja sisältävät alueet ovat erityisen merkittäviä kasvien tutkimukselle.


Kalkkikiviniemi on erityisen kaunis järveltä käsin.


Tämäkin on Natura-aluetta.


Vesillä kulkiessa suojelemme maaston kulumista ja hahmotamme kokonaisuuden.


Mustikkamäki


Mustikkamäki ja Pisa ja ohi menevä ukkosrintama


Ala-Siikajärvi ja Kypäräinen


Kypäräinen ja suojeltu Hoikkasaari


Kypäräinen ilta-auringossa


Kypäräisen kunnioitettava jyrkkä seinämä.

Melominen Ala-Siikajärvellä oli kevätkesän kohokohta.Sulan veden aika on verraten pitkä, joten näitä maisemia voi katsella hyvinkin erilaisissa tunnelmissa. Näille vesille mahtuu useampikin kanootti, joten tänne elpymään!

Pisa
Kypäräinen
Mustikkamäki

Talvimelontaa

07/12/2011

Itsenäisyyspäivämme kruunasi suotuisa sää melonnalle.

Ohut jää siellä täällä ei haitannut menoa.

Harvinaista tämäkin; melojan jäljet.

Talven tulo on kaunista järveltä käsin.

Ihastuttava valo ja talven värit luovat nautinnollisen hetken keskellä selkää. Joulukuinen melonta on täysin mahdollista – sinullekin.

Leväranta

26/09/2011

Jo heinäkuussa löysin kartan ja kompassin avulla tämän mielenkiintoisen paikan Sorsaveden Rengonlahden suulta Levärannasta, Leppävirralta.

Tämä “luolasto” koostuu halkeamaverkostosta, jota peittää moreenilohkareikko. Kivilaji on porfyyrinen graniitti, joka sisältää hajarakeita.

Luolaan pitäisi viedä kolme sisäänkäyntiä, siellä pitäisi olla kolme huonemaista tilaa, joiden lattiana on louhikkoa ja kalliota.

Luola on geologisesti merkittävä, suojelun ja opetuksen kannalta arvokas kohde. Ympäristöministeriön julkaisemaan sarjaan Suomen Ympäristö, Luonto ja luonnonvarat kuuluu Tapio Kananojan laatima Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Pohjois-Savossa- julkaisu, josta löytyy myös Levärannan luola.

Kivikolla kulkeminen ei ole helppoa ja vaatii tarkkuutta. Toisaalta lohkareitten jäkäläpeitteet kuluisivat piloille, jos täällä kuljettaisiin ahkerasti.

Tällainen luonnonmuistomerkki voidaan rauhoittaa. Päätöksen siitä tekee asianomainen kunta alueen omistajan hakemuksesta tai suostumuksella.

Luola on osittain viereisen järven pinnan alapuolella.

Luolaston jälkeen rannan metsä jatkuu sekaisena tuulenkaatojen takia.

Luolaa kutsutaan Punaiseksi luolaksi ilmeisesti johdantona tarinoista, jotka kertovat punakaartilaisten pitäneen sitä pakopaikkanaan.
Itse en luolan sisälle hirvinnyt mennä, koska oli yksin liikkeellä. Ehkä palaan tänne joskus uudestaan, mutta järveltä käsin. ( lähteenä Pohjois-Savon opaskartta)