Posts Tagged ‘Tahko’

Tahkomäki – paljon muutakin kuin talviurheilua

23/10/2012

Nilsiän Tahkomäki on mukavan rauhallinen patikointipaikka syksyllä, kun luonto on värikäs ja raikas, ja kesäsesonki turistikohteessa on ohi eikä pikkujouluaika ole alkanut.
Patikointireittejä on mahdollista suunnitella oman mielensä mukaan yhdistelemällä tai pilkkomalla taipaleita. Me ajoimme auton Syvärinrannan Hiekkoniemeen, josta toisella autolla Tahkomäentien alkupuoliskolle, Välimäen länsipuolelle. Patikointi alkoi heti vaihtelevalla maastolla aamuisen auringon kuivatellessa kasvillisuutta.

Täällä jo näkymät ympärillämme alkavat laajentua.

Metsänhoitotoimet antavat lisää volyymia näköaloille. Välimäki on Tahkon korkein huippu, 314,5m, mutta polku kulkee huomattavasti alempana.

Täällä on tilaa ja avaruutta, ystävinä hirvikärpäset, mikäli retkeilet täällä syksyllä.

Aikaa yksityiskohtien tarkkailuun kannattaa aina varata.

Joskus maasto muistuttaa pohjoisen vaaroja ja tuntureitakin.

Joskus eteen tulee paljas aukkohakkuualue.

Polku vie Huutavanholman kasvilajistollisesti arvokkaalle lehtojensuojelualueelle.

Retken vaikeakulkuisin osuus on juuri täällä.

Lehdon keskellä pulppuaa puro, jonka reunoilla kasvaa sanikkaisia.

Kasvillisuutta voisi jäädä tutkimaan pitemmäksikin aikaa, mutta ehkä keväällä olisi otollisempi aika.

Polulla on puron reunoilta kaatuneita puita, joten niitä ohitetaan vain tukevilla kengillä ja notkealla vartalolla.

Lehdosta pääsee nousemaan Tahkon rinteitä kohti melkoisen jyrkästi.

Rinteeltä vilkkuu purovesi ja rehevä lehto- ja korpikasvillisuus. Kesän valo antaisi näylle paljon lisää linnunlauluineen.

Jylhyys alkaa näkyä.

Olemme itäpuolella Tahkomäkeä, Syvärin selkävedet saarineen näkyvät.

Täältä lähistöltä löytyy nuotiopaikkakin.

Nyt olemme kiivenneet Tahkon laskettelurinteille. Tahkolahti ja matkailubisnekselle omistettu Sääskiniemi.

Hissituolit työttöminä.

Matka jatkuu ja ohitamme länsirinteet.

Kirkkaalla säällä täältä näkee paljon ihanaa savolaista järvimaisemaa, kuten taustalla Kypäräisen ja Pisan korkeat hahmot.

Kulkeminen alaspäin laskettelurinnettä kysyy varpailta kestävyyttä.

Loppumatka kuljetaan Tahkoselän läheisyydessä varsin leveällä reitillä metsän värejä ihastellen.

Päätämme polkumme Hiekkoniemen kodalle, jonka vieressä solisee puro. Patikointimatkaksi tuli noin kymmenen kilometriä, ja muuten matkaa jatketaan vielä neljällä pyörällä.

Pienehköä tietä pitkin pääsee vanhan kaivoksen laavulle Rahasmäelle. Laavu on entisen kvartsiittilouhoksen pohjalle muodostuneen lammen äärellä.

Erikoisen väristä vettä ympäröi muhkeat kvartsiittireunat. Louhoksen voi kiertää turvallisesti aidan takana.

Täällä ollaan noin 270 metrissä Rahasmäen Korkea-ahon korkeuskäyrillä.
Jos haluaa patikoida kokonaan Tahkon kierron, myös tämä laavupaikka on reitillä. Koko kierto on 20km, josta teimme nyt puolikkaan. Talvisin reitillä on hiihtolatuja ja moottorikelkkaväyliä. Reitti on luokiteltu keskivaativaksi.

Tahko yhdessä Pisan, Kypäräisen ja seuraavana kohteena tulevan Kinahmin kanssa on varsin mielenkiintoista seutua monenlaisille retkille. Metsänpiika suosittelee.

Pisa, pikkuvuori Koillis-Savossa

31/08/2011

Pisa on jylhiä maisemia, vanhoja metsiä, historian merkkejä ja monimuotoinen retkikohde. Esittelen reitin, joka alkaa Juankosken puolelta, Salmenpellontieltä. Juankosken Rotaryklubi toteutti toimintavuonna 1989-90 Rotarypiirin teeman ‘ puhdas luonto – terve elinympäristö ‘ mukaisesti luontopolun Juankosken puoleisille rinteille. Klubin jäseneet laativat opastaulujen tekstit, joita vielä voi lukea matkan varrella.

Alku Salmenpellontieltä on helppo. Pysäköintipaikalla on kuivakäymälä ja jätepiste.

Rehevät heinikot ja kivikkoalvejuuret loistavat auringossa.

Ikivanhaa asutusta, ehkä 1600-1700-luvulta. Enää uunin raunio on jäljellä.

Matkalla metsä on monen ikäistä, mutta rauha asuu täällä.

Lehtomaisella kankaalla kasvaa kurjenkelloja ja kivikkoalvejuuria ja heinää.

Toinen jäänne asutuksesta ylempänä rinteessä. Kivijalka näkyy vielä hyvin. Ympärillä kaskettu metsä.

Saha, keksi ja kirves. Kuinka vanhoja?

Polku kutsuu sinua yhä eteenpäin monipuolisten näkymien lumossa.

Juankosken ja Nilsiän kaupunkien rajamerkki löytyy näköalapaikan lähettyviltä. Tässä on kuitenkin ollut matkaviitat Kuopioon ja Nilsiään.

Rajalinja jyrkänteen alla näkyy selvästi avoimena.

Ennen polkujen perustamista Pisalle kavuttiin haasteellisesti tästä jyrkänteestä.

Nyt nousua helpottavat kaiteet ja portaat.

Kivistä nousua kyllä riittää portaista huolimatta..

Täyssinän rauhan raja kulki Pisan huipun kautta, ja merkit on helpoimmin nähtävissä juuri täällä. Ruotsi-Suomen ja Venäjän rauha solmittiin vuonna 1595. Tässä venäläisten hakkaamat rauhanmerkit.

Ruotsi-Suomen merkit kruunuineen. Joko ne peittyvät jäkäliin?

Pisan korkein kohta on 270,6m merenpinnasta ja 180m ympäristöään korkeampi. Olemme luonnonsuojelualueella, joka perustettiin v. 1993 vanhojen metsien suojelualueena. Huipulla on näköalatorni, josta näkee ympäriinsä savolaista maisemaa järvineen. Evästauko onnistuu täällä penkeillä istuen.

Näkymä kohti Nilsiää. Tahkon rinteet siintävät heikosti utuvalossa.

Toisessa suunnassa makaa Kypäräinen.

Itä-kaakkorinteellä voin todeta: pitkät on puut Pisanmäellä, hongat Hornan kalliolla, niin kuin Kalevalassakin mainitaan.

Vaaroja riittää Pisan ympärillä. Mustikkamäki ja Katkonmäki kaakossa.

Jyrkänteet ovat komeita, mutta vaarallisiakin.

Kuvasiko kuuluisa valokuvaaja I.K. Inha mahdollisesti juuri näillä jyrkänteillä jo 1800-luvun loppupuoliskolla? Ja suuri ja hidas kameransa mukanaan!

Tosin ei ole ihme, jos hän halusi nähdä vaivaa kuvatakseen näitä kauniita suomalaisia maisemia.

Valkeisen lahti siintelee keskellä.

Pisa on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, eikä syyttä.

Se on syntynyt 2000 miljoonaa vuotta sitten vuorijonojen poimuttuessa mannerlaattojen liikkumisen vuoksi. Vuorijonosta Pisa, Koli ja Vuokatti ovat säästyneet eroosiolta. Pisan kivilaji onkin kovaa kvartsiittia ja kvartsiittiliusketta. Pisan pohjoispäässä sijaitsee ‘pirunkellari’, luola, joka on syntynyt ihmisten kaivaessa aikojen kuluessa kalliosta kvartsikiteitä eli vuorikristallia korukiviksi. Tätä perinnettä ei kuitenkaan enää sallita, koska luola on rauhoitettu.

Viimein on paluun aika ja sama polku kuljettaa nopeasti alas. Matkalla tämä kaunis luonnonpuro tihkuu hiljaa elokuun helteessä.

– Tämä reitti on lyhin Pisan huipulle, Salmenpellontieltä vain noin 1,6 km. Vaativuustaso huomioon ottaen aikaa saa varata väljästi. Toiset polut kulkevat Nilsiän puolella ja ovat pitempiä.
Jos haluat Pisalle, ota Metsänpiika oppaaksesi. Vaikutut satumaisesta luonnosta ja arvokkaasta perinnöstämme.

Tässä kartta Pisan alueelle.